maanantai 12. toukokuuta 2008

PIENTEN ALKUJEN PÄIVIÄ

Tästä kaikki alkoi vuosia, vuosia sitten. Kahdeksan postikortin sarjasta. Lapsiaiheisia luonnosmaisia kuvia. Vieläkin kortteja on pikkulaatikot jäljellä. Kuinka paljon olen oppinutkaan näiden korttien tekemisen jälkeen ja kuinka paljon markkinat ovat muutamassa vuodessa muuttuneet. Tänä päivänä täytyy tietää tarkalleen millaisia kortteja tekee, jos aikoo jotain myydä. Korttien lähettäminen on vähentynyt rutkasti sähköisen median kehittymisen myötä. Kortintekijän on kyettävä nuuhkimaan uudet tuulet, jotta pysyy kehityksessä mukana!

Keväällä toiminimeni veroilmoitusta kirjoitellessani, mietiskelin teitä käsityöalan yrittäjiä ympäri Suomen. Leipämme on kovin kapea. Itse olen halunnut painattaa korttini Suomessa ja katteeni jäävät auttamatta pieniksi verrattuna niihin, jotka siirtävät painatukset ulkomaille. Painomääränikin ovat suhteessa pieniä. Saan kuitenkin tehdä jotain sellaista, joka tuottaa minulle iloa ja koska tämä taiteilu ei ole päätyöni, säilyy tekemisessä vapaus. Tänä keväänä olen ottanut melko kevyesti markkinoinnin ja nauttinut hoitovapaani kiivaasti hupenevista päivistä!

Mitään hyvää ei saa ilman kovaa työtä ja jos haluaisin jäädä täysipäiväiseksi taiteilijaksi joutuisin tekemään pitkää päivää ennen kaikkea markkinoinnissa, jotta saisin erilaisten verojen ja eläkemaksujen sekä muiden kulujen lisäksi itselleni myös palkkaa. Itselleni oli suuri yllätys, kuinka valtavat ovat eläkemaksut, vaikka maksaisin vain pienimmän mahdollisen summan. Sen eteen on myytävä kortteja laatikko jos toinenkin! Käsityöalan yrittäjän pitää kestää myös jatkuvaa epävarmuutta, kyetä uusiutumaan, kestää kritiikkiä ja luoda uutta oli sitten inspiraatiota tai ei. Vielä en ole kypsä kestämään sellaista mutta en sano ei koskaan!

Tänään saan koevedokset uudesta pikkusarjastani! Olen synnyttänyt jotain uutta ja sen jälkeen on aina hetken aikaa melko tyhjä olo. Esittelen sarjan sinulle pikapuoliin! Siihen asti nauttikaa keväästä ja tarttukaa elämässänne ilmaantuviin haasteisiin. Vain rohkeasti niihin tarttumalla, voitte mennä eteenpäin matkalla haaveitanne kohden. Kaikki suuri alkaa pienestä!

7 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihailen sinua Magi! Olet löytänyt elämääsi asian, joka on intohimosi, ilosi ja myös TYÖSI. Voikun minäkin....

Onnea valitsemallesi tielle ja ihanaa viikkoa!

Merja K kirjoitti...

Aivan ihastuttava tuo kuva, pidän siitä todella :) Olen samaa mieltä kanssasi, että yrittäminen ei ole helppoa. Olen itsekin välillä miettinyt, että sen leivän saisi paljon helpommin toisen palveluksessa, mutta mutta... Onhan tässä oma vapaus ja saa oikeasti tehdä työtä jota rakastaa. Eli tuulta päin ja periksi ei anneta, vai mitä :) Iloista tiistaipäivää!

arleena kirjoitti...

Totta on, että korttien lähettäminen ystäville on vuosi vuodelta vähentynyt. Mutta onnittelu-, kiitos-, kutsu- ja surunvalittelukorttteja ei voi korvata tekstarilla eikä maililla. Niille on kysyntää edelleen, joten pieni yrityksesi on oikeassa raossa.
Niin ja lahjakortit, lahjapakettiin tarvitaan aina kortti.

Ideointi on varmaan parasta ja kun oivallukset ja kädenjäljet näkee, on se tunne ihana, sitä ei voi rahalla mitata.
Mutta totta on, että harrastus ei elätä, pitää työstä myös ansaita.

Menestystä ja aurinkoista viikkoa Magi sinulle.

Marja Kristiina kirjoitti...

Nostan hattua valtavalla eleellä, Magi. Minä en pystyisi tuohon, en pienessä enkä varsinkaan suuressa mittakaavassa. Ihailen sinnikkyyttäsi ja näkemystäsi, rohkeutta kulkea omaa tietäsi. Aurinkoa päivääsi!

Hanne kirjoitti...

Kapoinen on leipämme. Harva tällä elää. Lisäksi täytyy tehdä jotain muuta osa-aikatyötä. Niin se vaan menee tässä armaassa Suomen maassa. Mutta onneksi meitä sisukkaita käsityöläisiä on ihania, omaperäisiä tuotteita tekemässä. Niin kauan kuin meillä on asiakkaita, kaikki on aika hyvin. Sitten, kun asiakkaat siirtyvät ostamaan pelkästään kiinalaista rihkamaa, meidänkin täytyy työmme lopettaa.

Innostusta tekemiseesi!

magi kirjoitti...

Hei!

Kiitos taas kommenteista ja rohkaisusta. Koen todellakin löytäneeni oman linjani, jota kuljen, minne se minua sitten viekin! Tosiasia on myös se, että leipää tarvitaan lapsiperheessä. Olen siis opetaiteilija. Hyvä niin!

Hallatar kirjoitti...

Ihana kirjoitus.
Antoi paljon positiivista energiaa.

On suuri onni saada tehdä sellaisia
asioita, mistä todella pitää. =)