Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjasto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjasto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

MÖKKIKUVIA ENNEN JA NYT

Terveisiä saunan lämmöstä ja tuulen tuiskeesta. Saavuimme juuri kotiin muutaman päivän mökkimatkaltamme.Kotipihassa minua oli odottamassa suloistakin suloisempi näky- vaaleanpunaiset, valkoiset ja aniliininpunaiset pionit kukassaan. Kuinka upeita ne ovatkaan!

Sää oli jälleen kovin vaihteleva ja taivaalta satoi kaikkea muuta paitsi lunta, jopa muhkeita rakeita. Sisukkaasti kuitenkin ulkoilimme ja saunoimme, pelasimme shakkia ja luimme kirjoja. Olo on raukea!

Itse luin hätkähdyttävän romaanin kiinalaisnaisten elämästä 1800 luvulla. Kuinka julmaa oli murskata pienten neitojen luut ja sitoa jalat seitsensenttisiksi. Poikkeuksellisen hyvin sidotut jalat olivat tie hyvään avioliittoon, varakkaaseen perheeseen. Huonosti sidotut jalat saattoivat sosiaaliseen laskuun ja heikkoon avioliittoon ja pahimmillaan aiheuttivat tytön kuoleman. Kirja kertoi elävästi siitä tuskasta, jota tuo raaka rituaali naisille aiheutti. En ollut aikaisemmin tutustunut nu shu- salakieleen, jota naiset siihen aikaan käyttivät keskustellakseen viestein keskenään.
Sydämeen käypä kertomus kahden naisen kohtalosta, jotka kietoutuivat toisiinsa laotong- suhteen kautta. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja valaiseva kirja, jota voin lämpimästi suositella. Lumikukka ja salainen viuhka, Lisa See

Sitten niihin lupaamiini mökkikuviin. Valkoinen pieni keittiönurkkauksemme, kuultovalkeat seinät, valkonen tulisijamme ja käsin näpräämäni pellavaverhot...Pikkuisen nurkasta pilkistää myös maalaamani kulmakaappi pullollaan lasten lautapelejä, joita pelailemme ahkerasti. Lasikaapissa on jotain ihanaa Wanhattaresta... Ja alimmaisena tietysti vertailukohtaa kesken remontin.



Kiitos tuhannesti Hallattarelle suloisesta huomionosoituksesta ja voi kuinka iloitsinkaan jälleen uudesta tuttavuudesta kommentoimassa. Olette ihania, kun jaksatte piipahdella näin loma- aikaan! Lämmintä alkavaa viikkoa(toivossa on hyvä elää)!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

AURINKO, AURINKO....?


Pesukone rallattaa, tuuli paukuttaa puiden oksia terassin kattoon, minä laitan villasukat jalkaan ja katson kalenteria vielä kerran. Kyllä se totta on, kesäkuu on lopuillaan ja minusta tuntuu ettei kesä ole vielä edes alkanut.
Ruukkukukat kärsivät liiasta vedestä ja juhannusruusutkin saavat puhtoiseen pukuunsa ikäviä ruskeita läikkiä. Minun koko olemukseni huutaa aurinkoa kuten pikkupoikani iho, joka todella tarvitsisi aimo annoksen hyvää tekevää auringonvaloa!!!!

Vietimme kuluneen viikon mökillä, puhdistimme paikkoja ja minä ompelin ompelijamummoni muistoa kunnioittaen käsin pellavaverhot. Kone oli mukana mutta koska minulla ei ollut nitään kiirettä pistelin verhot käsin sateen rapistessa kattoon ja poikien kirmatessa sadetakit päällä pihamaalla. Laitan teille kuvia ,kun seuraavan kerran piipahdamme kesäpesässämme. Piskuinen mökkimme sai keväällä valkean kuultomaalipinnan ja ihku uuden keittiönurkkauksen, pojille rakennettiin aittaan kerrossänky. Aitan maalaus jäänee ensi kesään mutta tilkkupeittoaineet matkustavat kanssani möksälle ensi viikolla. Jospa vaikka jaksaisi leikata jo sopivia palasia.

Olen ajatellut sisustaa pikku aittamme pastellisävyin, kevyin utuisin tunnelmin! Mutta koska aika on rajallista ja kesään kuuluu kirjanlukupäivät, matkustelu Suomen kesämaisemissa, torilla istuskelu..... en aio haukata liian suurta kakkua vaan hillitsen itseni ja keskityn vain pikku tupaamme!!!!!
Yritän tässä puhua itselleni järkeä, hih!

Mökkielämä ja siskonpedissä nukkuminen villitsi pikkumiehemme täysin ja tupamme hiljeni vasta pikkutunneilla. Yön hiljaisina tunteina istuimme ukkokullan kanssa ja ahmimme kirjoja kynttilänvalossa.

Lomaterveisin, Magi




sunnuntai 10. helmikuuta 2008

MUISTO



Löysin sinut vuosien takaa, kaapin perälle unohdetun. Varovasti kurkistin kansien väliin, muistot tulvivat, kyyneleet vierivät. Lahjaksi annettu, elämän huolettomina päivinä. Vastavalmistuneelle, elämää nähneeltä viisaalta naiselta. Kiitollisena ammennan hoitavia sanoja, elämän tyrskyt ovat minunkin ylitseni jo puhaltaneet....


ELÄMÄ, mitä se on muuta
kuin ainainen siipien liike
unelmien häkissä,

tai niin kuin kangas,
jota kudotaan
tulevaisuuden loimiin
toivon sukkulalla.
(Anni Korpela)


SINUN menneisyytesi
poluilta poimin

rosoisen kiven
vanamon hauraan maljan
kämmenelleni
ja puhallan
hyvin hellästi.
(Anja Porio)

Helliä hoitoja elämän tyrskyissä, toivoa paremmasta huomisesta, kiitollisuutta pienistä onnenhetkistä, voimia ottaa vastaa kaikki se, mitä elämä tuo tullessaan, tänään ja huomenna....