maanantai 9. helmikuuta 2009

HOPEAKETJUKURSSIN SATOA




HEI!

Tässä näitä kädentuotoksiani hopeaketjukurssilta. Olin hiukan hankala kurssilainen ja halusin kokeilla myös helmien kanssa leikittelyä ja hopealangan virkkaamista. Paripäiväisen kurssin sisältöhän oli erilaisten ketjujen tekemisessä. Nyt osaan veivata hopealankaa ja leikata sen erikokoisiksi renkaiksi. Jokaisen korujen tekemisestä innostuneen kannattaa ehdottomasti mennä kursseille, sillä näitä taitoja ei kyllä kirjoista tahdo oppia. Mukavaa oli ja nyt olen kyllä ihan koukussa korujen tekemiseenkin....

lauantai 7. helmikuuta 2009

HopeAhoitoA!

Kiitos kaikille tsemppareille, jotka jaksoitte käydä kommentoimassa valituspostaukseeni. Tilanne on nyt todellakin sellainen, että mietin ihan vakavasti erilaisia vaihtoehtoja tällä työrintamalla. Minulla on kaksi suloista poikaa, jotka tarvitsevat minua jaksavana äitinä ja itsestäkin on pidettävä huolta.

Kirjoittelin eilen illalla yömyöhään ajatuksia ja haaveita suurelle paperille. Onhan sekin jo jonkinlainen alku. Sain myös ilokseni korttitilauksia vaikka en ole juurikaan ehtinyt huolehtia asiakkaistani. Kortintekijän on oltava todella aktiivinen myyjä, jotta tuotteet löytävät tiensä liikkeiden hyllyille... Ihanaa, että jälleenmyyjät ovat löytäneet minut!

Piristävää oli myös osallistua tänään hopeaketjukurssille, joka jatkuu vielä huomennakin. Esittelen teille aikaansaannoksiani sitten kun saan työt kotiin. Ihania!!!!Ensi vuoden joululahjat onkin sitten jo työn alla.

Kuvassa komeilee kesäinen juhlapukuni ikäänkuin muistutuksena siitä, että kaikki se kaunis, mitä meille jokaiselle on annettu, ei saisi jäädä kaapin kätköihin, vaan lahjat ja kyvyt tulisi valjastaa käyttöön. Puku saa muodon vasta kun sen pukee päällensä. Jokaisella on oma pukunsa. Ystävän puku sopii juuri hänelle mutta ei välttämättä minulle.

Onko sinun synnyinlahjasi käytössä vai pölyttymässä kaapin kätköissä? Samaa kysyn tänään itseltäni?

torstai 5. helmikuuta 2009

EI PALJON KURJUUTTA KUMMEMPAA...

Tänään tuli malja täyteen, sanainen arkku tulvahti yli reunan, kyyneleet vierivät kuumina poskille, tuskaiset ajatukset täyttivät mielen. Työstäni on tullut liian rankkaa. Opettajat on vedetty aivan liian tiukille. Jatkuva taisteleminen, että saisi oppilailleen avustajan käy voimille. Koko päivän juokseminen paikasta toiseen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten huomioiminen, kaikki täytettävät lippuset ja lappuset, työpäivän jälkeiset palaverit... Opettajat on laitettu taistelemaan niukista resursseista keskenään. En ole tottunut sellaiseen. En jaksaisi aina vaatia! KUN SAISI JOSKUS IHAN VAAN OPETTAA!

Jos on mukavailmapiirinen työpaikka tarjolla, ota yhteyttä!