Ensin tuli pitkä aivastus....

Kuumeilua ja köhää on riittänyt tälle viikolle. Pirpanamme on ollut kovin sairas. Edellisellä kerralla, kun kuume kipusi korkealle hän sai kuumekouristuksen, joka oli pelottava kokemus ennenkaikkea äidille. Nyt olemme sitten heräilleet öisin mittailemaan kuumetta, jota on ollut jo neljä päivää. Tänään en siis saisi olla enää kotona vaan ansiotyössäni. Lapselle pitäisi pystyä järjestämään hoito kolmessa päivässä. Mutta entäs sitten, kun se ei vaan ole mahdollista? Ainoa hoitaja on äiti tai iskä. Ensi viikolle rientää mummu ja pappa hoitamaan pitkän matkan takaa, jos tauti voi vieläkin hyvin! Onneksi on mummu ja pappa.

Tänään otin siis palkattoman virkavapaapäivän.Tietysti otin! Eihän sairasta lasta voi päiväkotiinkaan lähettää. Pohdiskelin tässä niitä vanhempia, joiden lapsi sairastuu vakavasti. Mitäs sitten tehdään? Kaikki kivut kun eivät mene ohi kolmessa päivässä? Miten sitten tulisi toimeen? Harvalla lapsiperheellä on sellaisia säästöjä, että vanhempi voi jättää työnsä ja jäädä kotiin. Entäpä sitten yksinhuoltajat?

Tänään toivotan voimia kaikille teille, jotka tänään keittelette kuumaa mehua, silittelette kipeitä jäseniä, annatte kipeälle lapselle lääkettä ja taistelette äärimmäisen väsymyksen kourissa. Ehkä jo huomenna helpottaa.

Terveisin, magi pumpulipuiden keskeltä

Hyvää yötä piltit....

Kyllä uni on ihmeellinen ja ihana asia. Unen tärkeyden tietää varmasti jokainen pienten lasten äiti ja isä. Nukkumattomat viikot, kuukaudet ja vuodet kuluttavat fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Siksi olenkin tänään niin onnellinen levollisen yön jälkeen. Heräsimme tänään puoli kymmeneltä, mikä on täysin käsittämätöntä meidän perheessämme. Esikoisemme valvotti meitä pari ensimmäistä vuotta ja kuopuksemme on jo kolme ja puolivuotias ja edelleen melkoinen yökukkuja. Välillä voimavaramme ovat olleet miinuksen puolella mutta tänään, voi tänään olisin voinut valloittaa vaikka koko maailman.

Unettomuudesta kärsii tälläkin hetkellä melkoinen joukko ihmisiä. Syitä unettomuuteen on varmasti yhtä monia kuin yökukkujiakin. Itselläni unirytmit ovat häiriintyneet jatkuvien heräilyjen vuoksi. Välillä olen niin luovalla tuulella, että uni kaikkoaa kaikkien ideoiden pursuillessa ajatusmaailmasta. Silloin on parasta nousta sängystä ja kirjoittaa ideat paperille. Olen myös tutustunut erilaisiin rentoutustekniikoihin ja ne toimivat minulla yllättävän hyvin. Kun keskittyy hengitykseensa ja etenee ajatuksissaan varpaista päähän asti, on usein uni yllättänyt kesken rentoutushetken. Suosittelen lämpimästi.

Kuvassa on kuopuksemme uusi/vanha sänky, joka löytyi paikallisesta vanhan tavaran liikkeestä. Ensi yönä testaamme, miltä uni maistuu tuossa monia öitä nähneessä puusängyssä. Toivottavasti hyvin. Makeita unia teille kaikille!

MISTÄ ON PARHAAT VIIKONLOPUT TEHTY?

Mistä on parhaat viikonloput tehty?

Kiireettömistä aamuhetkistä,
maistuvista makumatkoista,
hilpeästä yhdessäolosta,
auringonleikistä ystävän kasvoilla,
kevättuulen kutituksesta,
pellavapäiden kikatuksesta

Niistä on parhaat viikonloput tehty.

Have a nice weekend!

Hugs...

KOTILIEDEN LÄMPÖÄ ETSIMÄSSÄ

JUHLAPYHÄT
lennättävät minut ajatuksissani lapsuuden maisemiin, muistojen aarrearkuille...
Vahempieni kanssa ajoimme mummulaan. Mummon mökin ovelta tulvahti houkutteleva ruuan tuoksu, pakkanen oli maalannut vanhoihin ikkunoihin kuurankukkia, kellarin rappusten kylmä, kostea ilma, sai minut kietomaan villatakin tiukemmin ympärille. Puuhellan uunista nostettiin höyryävä pannukakku jälkiruuaksi. Minä istuin tunnista toiseen pöydän päässä ja piirsin pupujen taloja, sisustin erilaisia huoneita...
Kuinka monia juhlapyhiä vietimmekään näin yhdessä.

Mummu

on levännyt jo vuosia ajattomuudessa, halausten saavuttamattomissa mutta omien lapsien syntymän myötä, hän on tullut jälleen lähelle, muistoissa. Millaisista muistoista pikkupoikiemme reput täyttyvät. Mitä ovat ne eväät, joita nyt talletamme ja jotka otetaan esille, kun aika on
kypsä?

Omaan muistojen reppuuni talletan tältä tiistaipäivälta kuvan kahdesta iloisesta pienestä pojasta maalaamassa pääsiäismunia.Täyttyköön reppumme yhtä ihanista hetkistä, ohikiitävistä tuokioista. Juuri tällä hetkellä toivoisin, että ette kasvaisi niin nopeasti sylini saavuttamattomiin...

RAJOJA JA RAKKAUTTA

Lasten kasvattaminen on vaativa ja vastuullinen juttu. Olen tätä pohdiskellut ankarasti viime päivinä. Yhteiskunta, jossa elämme ei ole kovin lapsiystävällinen. Televisio- ohjelmat ovat sitä tasoa, että on pakko valikoida, mitä antaa lastensa katsoa. Jokainen päivä pitää sisällään liudan rajoituksia ja kieltoja. Annanko lapseni pelata tätä peliä, vai enkö anna. Perustelen ja kiellän. Yritän etsiä korvikkeita.Olenko liian tiukka vai juuri niin huolehtiva, kuin minun pitäisikin olla.

Rajat ovat rakkautta ja rajattomuus on lapsesta pelottavaa. Liian suuret vapaudet ja kohtuuttoman suuret valintatilanteet stressaavat lasta. Mutta rajoitanko liikaa? Mikä on kohtuullista? Miten paljon vapautta annan?

Jos vanhemmat eivät aseta lapselle rajoja, ne asettaa koulu ja jos koulu ei kykene, sitten poliisi tai viimeistään käräjäoikeuden tuomari. Olen lautamiestoimeni aikana nähnyt valitettavan paljon nuoria, joille yritetään paukuttaa lakia päähän. Kurja juttu, jos elämäänsä aloittavalla nuorelle alkaa olla pidempi" ansioluettelo", kuin istuvalla tuomarilla.

Joudumme jatkuvasti valintatilanteiden eteen. Lapseni ovat kaksi ja kahdeksan ja ponnistelen tällaisten asioiden kanssa. Entä, kun he ovat kuusitoista ja kymmenen?

Tieto lisää tuskaa. Opeperheessä mietitään kyseisiä asioita varmasti keskimääräistä enemmän. Olemme nähneet aika vaikeita tapauksia ja haluaisimme välttää pahimmat karikot omien lastemme kanssa.

Kun parhaansa yrittää, niin se riittää. Se on kyllä aika kova vaatimus. Olenko yrittänyt parhaani? Vain parasko riittää? Ainahan voisi olla parempi...

Jälleen tänä aamuna PYRIN toimimaan omien kykyjeni mukaan, niin hyvin kuin osaan, sillä rakkauden määrällä, mikä minulle on annettu! Sen täytyy riittää...




Voimia meille kasvattajille, viisautta ja rakkautta ja armahtavaisuutta myös itseämme kohtaan.

Sairastaminen jatkuu. Isoveikka on jo parantunut mutta nyt on pikkuveikan vuoro. Unet jäivät jälleen kerran lyhyiksi. Onneksi vastassa on viikonloppu.

SISAR HENTO VALKOINEN

KaRhUnPoIka sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa, nalleystäväämme.Maito tuore lämpöinen, hyväks olla voisi. Vehnäkorppu valkoinen, ehkä avun toisi...

Lastenlaulun sanoittaja tiivistää sairastamisen ja hoitamisen "filosofian" liikuttavan kauniilla tavalla. Kun sairastaa, saa hellyyttä, herkkuja, huolenpitoa ja huvitusta. Äitini osasi hoitamisen taidon. Ehkäpä juuri siksi muistan sikotaudin, lähes mukavana asiana. Jos jotain haluaisin äidiltä omaan kotiini siirtää, niin tämän taidon...

Eilen kuumepöpö kaatoi esikoisen petiin. Tänään paistetaan lettuja, katsellaan videoita ja vietetään pyjamapäivää. Onnellisin taitaa olla pikkuveikka, joka sai leikkikaverin ja herkkuja siinä sivussa. Toivottavasti sopu säilyy, enkä joudu erotuomariksi.

Kuumetauteja tulee ja menee mutta silloin kun lapsi sairastaa kauan, toivoisi, että jokaisella olisi edes yksi "Pirkko" tai "Sinikka", joka on tyyny kainalossa ovella, passittaa yliväsyneet vanhemmat nukkumaan ja hoitaa yhden yövuoron.
(Hyvältä maistui kuuma keitto ja pullatkin. Kaikkein eniten keitto lämmitti sydäntä.)

PÄIVÄUNIA

Unehen tuudittelin meidän pikku piltin. Pikkumiehen päälle laiton pehmoisen mummun viltin. Suukon sai myos Olli- nalle ja sitten pujahti se viltin alle. Laskeutui taloon rauha suloinen, unihiekka peitti tienoon-lumivalkoinen.

Satumaisen kaunista talvipäivää kaikille! Ja KIITOS korttikommenteista. Otan niitä iloiten vastaan edelleenkin.

TAIDEKASVATUSTA

Kaksivuotiaamme kulkee perässäni Richard Scarryn autokirja kainalossa ja vaatii äitiä äänekkäästi lukemaan kirjaa. Missä on Luru Lude? Luen kirjan jälleen kerran. Sitten on vuorossa Possu Pallero. Ihana kurkistuskirja. Seuraavaksi ihmettelemme Nalle Puhin puuhia. Meillä luetaan kirjoja ja PALJON! Välillä äitiä väsyttää. Olen jopa piilottanut lapseni rakkaimman kirjan yhdeksi päiväksi, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut etsiä Luru Ludetta.En enää kuudennen lukukerran jälkeen sinä päivänä.Hirveä äiti! Nytkin minua huhuillaan kuuntelemaan kuinka Sami-pupun aamupuuhat sujuvat. Tänään on lukuaamu!
Illalla on sitten kahdeksanvuotiaamme vuoro. Yhteinen iltalukuhetki on päivän tärkein juttu!



Kuvitukset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Joku viisaampi on sanonut, että esteettiset kuvat voivat rikastaa lapsen persoonallisuutta. Satukuvat ovat esteettisiä lahjoja, jopa ensimmäisiä todellisia taide-elämyksiä! Hyvistä satukuvista on mielikuvituksen hyvä jatkaa ja alkaa elämään uutta elämäänsä lapsen leikeissä.Tämä olkoon rohkaisuna meille kaikille autokirjojen lukijoille tänäkin aamuna.Ja sitten sitä auton pärinää taas riittääkin.

Muistatko vielä ihanan Hanhiemon satulippaan? Sieltä se minunkin rakkauteni kuviin on lähtenyt.

KOTIÄIDIN AAMUHUOKAUS

Kiitos ihanasta pakkasaamusta pitkän ja synkän syksyn jälkeen.Kiitos auringonsäteistä, jotka syleilevät lähes lumettomia puunrunkoja. Hymy pilkahtaa talven kalpeilla kasvoilla.

Kiitos kaksivuotiaan pehmeistä silkkihiuksista, krokotiilinkyynelistä, jotka vierivät pitkin suloisia poskia. Kiitos luottavaisista käsivarsista, jotka kietoutuvat arjen kiireessä äidin ympärille ja pysäyttävät ajankulun. Äiti on kiva- kolme sanaa, jotka auttavat jaksamaan pyykkivuoren, kakkavaippojen ja huonosti nukuttujen öiden yli.

Kiitos kahdeksanvuotiaan kaikkivoipaisuudesta. Minä osaan, minä tiedän, minä tahdon. Äiti kasvaa kanssasi ihan yhtä paljon, kuin sinäkin.

Kiitos kiireisestä suukosta aamutohinassa. Minäkin rakastan sinua!