torstai 31. heinäkuuta 2008

VIRKKAUSTERAPIAA....

Kasa matonkudetta, kahdeksikon puikko........ nopeasti pistelen silmukoita toisensa jälkeen. Syntyy matto ajatuksista, toiveista, unelmista, arkitodellisuudesta.
Puran sisäistä maailmaani tekevien käsieni kautta.
Tänään en maalaa, tänään en tee mitään muiden silmissä hyödyllistä.
Tänään pohdiskelen tulevaisuutta virkkaamalla mattoa!
Tämä terapiaistunto tuottaa välitöntä tulosta,
mieli kevenee,
ajatukset löytävät kanavan...ja mökki saa punavalkopilkullisen maton. Hyväksyn edessä olevan tilanteen ja olen siitä jopa onnellinen. Tämä ei mennyt niinkuin suunnittelimme mutta hyvä niin. Odotettavissa on jotain parempaa. Illalla meitä on kaksi hymyilevää naamaa.
Mieheni ja minä!

Väliaikatiedoituksena:
Viikonloppuna haen laatikoita, pakkaan astioita ja kirjoja... edessä näyttäisi olevan väliaikainen ratkaisu... luulenpa, että virkkaan vielä toisenkin maton....aika monta asiaa mietittäväksi!


7 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Kiva matto! Minulla on lähes aina joku virkkaustyö kesken... Pitää olla käsillä tekemistä vaikka istuisin:)

Mari

arleena kirjoitti...

Söpö matto, punainen, oilkullinen.
Uuta edessä, se tekee elämästä nautittavan, uusien ovien avaaminen

jaana kirjoitti...

Jänniä aikoja elätte! Minua vaan ihmetyttää, että miten ihmeessä kaiken tuon keskellä pystyt keskittymään virkkaukseen.......

((((((tsemppihaleja)))))) suuriin muutoksiin!!!

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Tsemppiä muutoksiin, ne ovat aina jännittäviä =)

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Unohdin sanoa: Aivan ihastuttava matto!

Marja Kristiina kirjoitti...

Jaha, muutoksen raikkaat tuulet puhaltavat! Aluksi ne tuntuvat varmasti kylmiltä, raaoiltakin, eikä sitä voi olla ihan varma siitä, mitä niiden mukana lennähtää kotipihalle. Mutta kun antaa tuulen tulla lähelle, antautuu sen kannettavaksi, jaksaa luottaa siihen että se tietää minne on menossa voi lentää korkeammalle ja kauemmas kuin koskaan aikaisemmin.

Omaa lounatuultani odotellen ja teille kaikkea hyvää toivoen
MK

magi kirjoitti...

Muutoksentuuli vie aivan varmasti tuntemattomille vesille, epävarmoille alueille ja se on samalla pelottavaa ja jännittävää. Mutta jos koskaan ei uskaltaudu pois tuttuusalueilta ei voi saavuttaa mitään uutta....