Kotiopettajattaren koti on juuri avannut ovensa sinulle. Olet sydämellisesti tervetullut vierailemaan luokseni. Kotini ei ole suuren suuri mutta pieni onkin kaunista!Piipahdathan vierashuoneessani kirjoittamassa minulle.
Kolmen miehen ja yhden NAISEN kodissa on huolehdittava siitä, ettei häviä pikkuautojen, pelikassien ja miehekkäiden pärinöiden alle. Nämä suloiset luistimet löytyivät kirpputorinpöydän kulmalta. Minun oli aivan pakko tuode ne kotiini!
Tänä iltana nautin kupillisen hiljaisuutta, hyppysellisen kynttilän hohdetta ja hippusellisen haaveita. Kummallista tuo aika. Keskustelin tänään rakkaan taiteilijaystävän kanssa unelmista, haaveista, joita sydämellemme on asetettu. Kuinka vaikeaa onkaan odottaa, että ne toteutuisivat ja kuinka usein sitä ajattelee ettei aika vain riitä.
Pienten lasten äidillä ei juuri omaa aikaa ole, sitä odottaa että lapset kasvavat ja sitten toisaalta haluisi pysäyttää ajan, etteivät ne kullanmurut kasvaisi. Aika on myös kovin tasapuolista. Sitä on kaikille joka päivä 24 tuntia ja joka päivä sitä tulee lisää. Mihin meillä on kiire?
Tänään huokaan, kunpa osaisin käyttää aikani oikein. Kiiruhtaa hitaasti, hetkistä nauttien ja tilaisuuksiin tarttuen. Kunpa osisin lukea tielleni laitettuja merkkejä. Astua avonaisista ovista ja jättää suljetut ovet suljetuiksi. Ei vielä, ehkä myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti