Eilen illalla kipaisin kirja-aleen satojen muiden kirjoja rakastavien ihmisten kanssa ja löysin etsimäni. Makeita unelmia ja Paulo Coelhoa. Makeat unelmat vietteli minut välittömästi suloisilla kuvillaan. Kirjan sivuilta välittyi leppeä kesäpäivätunnelma. Vasta kotona tutustuin ohjeisiin tarkemmin, ja ilokseni huomasin ne yksinkertaisiksi sekä valmistustavoiltaan että raaka-aineiltaan. Ja ainakin isoäidin kolakeksit onnistuivat moitteettomasti.Saisiko olla kuppi kahvia, keksejä ja kauniita kuvia tällaisena sateisena ja synkkänä tammikuun päivänä?
(Kirjan sivuilta saan lukea, että kirjoittaja pitää ainutlaatuista pikkukahvilaa, jossa unelmaisia leivonnaisia tarjoillaan kodikkaassa ilmapiirissä. Sydäntäni lämmittää ajatus, että jonkun pienen ihmisen unelma näyttää toteutuneen. Kun ajoitus on oikea ja oikeat ihmiset löytävät toisensa...)
4 kommenttia:
Piipahdin kylässä. En ole kovin vanha blogin pitäjä minäkään. Aloitin viime syksynä. Ihan mielenkiintoinen maailma tämä on. Vähän aikaa meni ennen kuin löysin oman linjani. Voihan se muuttuakin tässä vielä matkan varrella. Ja oikeastaan pitääkin muuttua, kun tarkemmin ajettelen.
Joko pian ne korttisi esittelet?
Heippa!
Blogissani jotain sinulle.
Mukavaa viikonloppua!:)
Hei Hanne!
Kiva kun kävit.Rakennan korttiblogiani aina kun pirpanoiden hoitamiselta ehdin.En ole oikein tyytyväinen sillä digitaalinen muoto ei anna kaikkein parasta kuvaa keveistä korteistani. Originaalit ovat niin paljon parempia.Mutta tulossa on...
Kiitos!
Olipa ihana yllätys.Mukavaa viikonloppua sinullekin päiväni piristäjä!
Lähetä kommentti