torstai 31. tammikuuta 2008

CONNECTING PEOPLE



YHTEYS on merkillinen asia. Sitä joko on tai ei ole. Viime päivinä tietokoneessani ei ole ollut nettiyhteyttä ja se on hankaloittanut elämääni monin tavoin; maksamattomien laskujen pino on kasvanut pöydälläni, sähköpostit eivät ole tavoittaneet minua ja blogielämäni on kuihtunut. Välillisiä vaikutuksia on ollut yleinen ärtymystila koko perheessä, sillä ukkokulta on sisukkaasti selvitellyt omituisen yhteyskatkon syytä ja me muut olemme janonneet hänen seuraansa. Nyt yhteys pelaa, ainakin toistaiseksi!

YHTEYTTÄ saa kokea päivittäin erilaisissa elämäntilanteissa. Toisten ihmisten kanssa kokee välittömästi syvää yhteisymmärrystä ja hyväksyntää kun taas toisten kanssa yhteydenpito on jatkuvaa tekohengittämistä, yhteys katkeilee eikä omat ajatukset saa vastakaikua. Itse iloitsen viiden naisen ratkiriemukkaista tapaamisista. Yhdestä kahteen kertaa vuodessa tapaan näitä opiskelukavereitani ja siinä se on välittömästi- syvä, hoitava, YHTEYS! Ikäänkuin välimatkat ja kuukaudet sulaisivat väliltämme.

Hassua on kokea yhteyttä joidenkin bloginkirjoittajien välillä. Samanhenkisiä ihmisiä on löytynyt ympäri maailmaa ja kiitos ihmeellisen tekniikan,( joka välillä tosin temppuilee) voin pitää heihin YHTEYTTÄ täältä Suomesta käsin.

Pienet kädet yhteen liitän- iltarukouksessa lasten kanssa. PuHeLinYHTEYS TaIvAaNIsäLLe on jälleen viritetty!

15 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Hienosti kirjoitit. Kuten aina. Itsekin meinasin tulla sekopäiseksi maanantaina, kun kotisivuni olivat poissa päältä muutaman tunnin. Voi, meitä nykyajan ihmisiä, kun olemme tästä tekniikasta riippuvaisia!

Hauskaa tosiaan on ollut saada näitä blogituttuja, kuten sinäkin.Ihmisiä, joita ei tunne muuta kuin tietokoneen välityksellä.

Hyvää viikonvaihdetta!

magi kirjoitti...

Hei Hanne!
Välillä ihan mietityttää, kuinka riippuvaisia tekniikasta todella olemme.Kaikki toimii nykyään tietokoneiden avulla.
Meille blogielämästä on tullut iloinen osa elämää, mutta tiedän ihmisiä, jotka tuskailevat sähköpostien kanssa. Työpäivät venyvät koneen äärellä...
Hyvää viikonvaihdetta sinullekin:)

Sanctuary kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sanctuary kirjoitti...

Kiva kun kävit niin löysin tänne! Bloggaus on kyllä merkillinen juttu, tuntuu että yhtäkkiä ympärillä onkin niin paljon samanoloisia ihmisiä, joihin nimenomaan kokee yhteyttä siitä huolimatta, että koko blogin idea on sisustus, käsityöt tms. 'pintapuolinen'.

Sanctuary kirjoitti...

No niin, jotain outoa tapahtui yhteydessä ja viesti tuli kaksi kertaa, josta toisen poistin :)

Helmi Junika kirjoitti...

Minusta(kin) näissä blogeissa on ihanaa niiden muodostama tunne yhteydestä...tai ainakin tunne siitä, ettei olekaan niin kummallinen ja erilainen.

Työkaverit ja muut sosiaalisen elämän jokapäiväisihmiset kun harvemmin esittelevät kenkä- ja pitsilaatikoitaan puhumattakaan pyyhkeistä ja vaatekomeroista!

On mielenkiintoista kurkata ihmisten kotiin, ajatuksiin ja mielenkiinnonkohteisiin. Sellaisena kuin se sen haluavat tarjota.

Virtuaalisuudessa ihmisiä kohtaa tämän tästä, vaikka he eivät olisikaan läsnä oikeasti samaan aikaan kuin minä. Silti se yhteys voi muodostua. Aika merkillistä.

magi kirjoitti...

Tekniikka on ihmeellistä, sanctuary!
Kiva, kun löysit minut.

magi kirjoitti...

Hei Helmi!
Elämä on kummallista monella tapaa mutta siinä sen rikkaus kaikkine värisävyineen piileekin. Tänään iloitkaamme YHTEYDESTÄ!!!!!!!!!

Heli kirjoitti...

Hienoa tekstiä yhteydestä. Nämä "yhteysihmiset", joiden kanssa voi pitkänkin ajan jälkeen lähestulkoon suoraan lennosta jatkaa keskustelua siitä, mihin viimeksi erotessa jäätiin, ovat aarteita. Hohtavia helmiä turhien tuttujen markkinoilla. Yksikin helmi on kaunis ja riittää, joillakin on helmiä jopa nauhaksi asti.
Viehättävä tuo tämän päivän kuvan sydän! Onko omaa tuotantoa? Jos on, niin kerrohan, miten olet sen tehnyt. Kiitos! Ja mukavaa viikonloppua!

magi kirjoitti...

Rautalankaväkertely on ollut intohimoni vuosia. Keittiötä komistaa rautalangasta väkerretty lamppu ja makuuhuoneessa toinen enkelein somistettu. Tämä rautalankasydän on saanut paperimassakuorrutteen ja kristallein olen laittanut sen erääseen kangasväkerryslamppuuni.
Kiva, kun piipahdit!

arleena kirjoitti...

Yhteys - oli minullakin poikki jokin aika sitten. Tarkoitan nettiä. Oletin tietysti, että työhuoneessani se vika on - mutta ei ystäväni soitti, että DNA:lla vikaa. Taitaisi olla jo blogin aihe koko tapahtuma, niin hullunkurisia käänteitä se sai.

Nyt yhteys pelaa. Mitä minä teinkään ennen nettiä ja ennen 1.7.2007, jolloin aloitin bloggauksen. Sekin oli blogin aihe.

Yhteys läheisiin on katkeamaton ja kestävä. Liian nopeasti kuluvat vuodet haurastuttavat yhteydet vuosien varrella syntyneisiin ystäviin. Yhteyksiä pitää vaalia ja ylläpitää. Nyt tulikin jo huono omatunto.

Innokkaana bloggailijana on tullut vaalittua blogiystävyyksiä. Kiitos kaikille blogiystäville ja sinulle magi mukavista ajatuksista ja ilahduttavista ideoista sekä tekemisistä.

magi kirjoitti...

Kiitos Arleena käynnistä!
Niin kyllä tämä bloggailu on tuonut ihan uuttaa sisältöä elämään. Ihmissuhteita on todellakin hoidettava. Mitään hyvää ei saa ilman työtä ja vaivannäköä!

Hannis kirjoitti...

Heipparallaa Magi! Eikös ole kyllä jännä juttu tämä bloggailu. Ja se, miten blogeihin syntyy rinkejä. Jotenkin selvästi samanoloiset ihmiset löytävät toisensa :-) Mulla menee nykyisin paljon aikaa siihen, että käyn kaikki suosikkiblogini läpi, mutta se on ilo ja onni, koska siinä yksi piristysruiske muuten aika yksinäisiin päiviini täällä maailmalla. No ei sinänsä en ole yksin. Lapset ja mies täällä on. Mutta kavereita ja tuttuja ei, paitsi askartelukaupan myyjät :-) Blogittelu on mainio tapa hoitaa sosiaalista elämää ulkosuomalaisena :-)

magi kirjoitti...

Hei Hannis!
Jep! Ja minusta on ihana tehdä pikku matkoja ympäri maailmaa ja nauttia erilaisten ihmisten seurasta. Onhan se kiva piipahtaa esim. Pariisissa, jonne niin kovasti haluaisin joskus päästä ihan oikeasti!

magi kirjoitti...

Niin ja Kanadassa, Milanossa...