maanantai 31. maaliskuuta 2008

TAHDON



Viikonloppu vierähti sairastessa ja tauti voi edelleen valitettavan hyvin. Harvemmin kaadun sänkyyn mutta tällä kertaa oli minunkin annettava periksi. Aivot eivät ole osanneet kuitenkaan levätä vaan ajatukset kulkevat omia polkujaan. Lieko kyse hääkutsujen suunnittelusta,mene ja tiedä, mutta ajatukseni ovat kovasti ahkeroineet avioelämän ympärillä.

Opiskeluvuosien jälkeen saimme olla vieraana lukuisissa häissä. Onnellisia pareja, haaveita ja unelmia. Muutamien viime vuosien aikana korviimme on kantautunut lähes yhtä monia avioeroviestejä. Syitä on monia mutta yksi yhteinen tekijä on ollut hyvin monien kahdalla löydettävissä. Kun lapset olivat pieniä, hukkasimme toisemme...

Muutama vuosi sitten lukaisin jenkkiystävämme ylistämän kirjan Rakkauden kieli. Kirjoittajan mukaan tarpeemme avioliitossa voidaan jakaa karkeasti viiteen asiaan; Yhdessä vietettyyn aikaan, pieniin palveluksen tekoihin, fyysiseen läheisyyteen, hyviin sanoihin ja lahjoihin. Kukin meistä tarvitsee kaikkia näitä asioita mutta jotkin asiat nousevat toisia täkeämmiksi. Jos oma rakkauden kieleni on yhteisen ajan tarve, eivät pikku paketit lohduta jos joutuu availemaan pakettejaan yksinään. Jos taas kaipaa fyysistä läheisyyttä, eivät italialaisen keittiön salaisuudet ole niin tärkeitä.

Pitäisi siis selvittää, mikä on itselle tärkeä rakkauden kieli ja mikä aviopuolisolle. Saman kielen puhuminen kartuttaa rakkauspankkia ja pitkä yhteisymmärtämättömyys köyhdyttää sitä. Make sense!Ongelmallista on vain se kun lapsiperheen arjessa on yleensä muutama muuttuva tekijä. Kahdenkeskistä aikaa on kello 21 jälkeen, jos on. Yhteiset viikonloppusuunnitelmat kaatuvat kerta toisensa jälkeen joko lasten tai hoitajan sairastumiseen. Sängyssä on parhaimmillaan neljä päätä plus liuta nalleja. Kauniit kannustavat sanat hautautuvat huonosti nukuttujen öiden alle ja koska rahat ovat yleensä lapsiperheissä aina tiukilla, jää pikkupaketitkin ostamatta. Rakkauden teko voi tietysti olla roskapussin ulosvieminen mutta mieluummin kommentoimatta toisen heikoista lajittelutaidoista.

Niinpä kun arki pukkaa päälle armottominen vaatimuksineen, jää jäljelle TAHDON. Tahtominen on kaikkea muuta kuin rakkauden huumaa, onnenhyrinöitä, suukkoja ja haleja. Se on vain tahtomista...

lauantai 29. maaliskuuta 2008

KAAPIN KÄTKÖISTÄ


Äidit jaksavat siihen asti kun on pakko.
Tauti alkoi vihdoin viimein hellittää otettaan ukkokullasta ja sillä samalla sekunnilla päänsärky hiipi ohimolleni, vilunväristukset kipaisivat kehoni lävitse. Minä istahdin valitellen keittiön pöydän ääreen ja luovutin flunssan edessä. Pojat lähtivät isän mukaan hoitamaan erästä työasiaa ja minä saan nauttia hiljaisuudesta, juoda kupposen kuumaa ja kömpiä pehmoisten peittojen suojiin.

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä.
Lippusia ja lappusia on täytelty veroilmoitusta varten, hääkutsupalvelu on pyöräytetty käyntiin, yo-kutsut on noudettu painosta( esittelen ne teille tuota pikaa) ja ensimmäiset paketit on lähetetty kauppoihin, laskutusta ja kirjanpitoa, puheluita ja ah! niin ihanaa suunnittelua. Sain suunnitella Wanhattaren naisille käyntikorttikuvan ja lahjakortin. Ihana tehtävä! Suunnittelutyöt ovat haastavia ja äärimmäisen palkitsevia. Ensin tutustutaan henkilöön, jolle suunnittelutyö tehdään, sitten nuuhkitaan liikkeen jokainen nurkka,jotta lopputulos olisi liikkeen hengen mukainen ja sitten ideoidaan , luonnostellaan, maalataan ja pidätetään hengitystä....Nyt lahjakortti on painossa ja ihan pian Wanhattaren tunnelmallisessa liikkeessä!

Käyntikorttikuva

Helmiliina kyseli, että maalaanko tauluja ja kyllähän niitä on kaappiin kertynyt aikamoinen pino. Maalaaminen on kausiluontoista, lähinnä kesäpuuhaa ja aiheet ovat lähinnä pupuja ja nalleja. Heinäkuussa kannan maalaustelineen kukkapenkin viereen
ja talletan muistoja ihanasta kesäpäivästä.

Haaveissa siintelee oma lastenkirja mutta sen aika voi olla sitten joskus eläkkeellä.
Jokaisella pitää olla unelmia, eikö vain?



Flunssaisesta olosta huolimatta,
toivottelen teille aurinkoista kevätpäivää,
levollista lauantaita.

Tanssahdellen kohti kesää ja lukuisia rakkaudentäyteisiä kesähäitä!

torstai 27. maaliskuuta 2008

VANHASSA VARA PAREMPI


Jo pikkutytöstä lähtien olen viehättynyt vanhoihin esineisiin.
Kouluaikojen rakkaimpia muistoja oli päivät,
kun kouluun sai viedä erilaisia vanhoja esineitä,
joita sitten tutkiskelimme,
mietimme niiden käyttötarkoitusta ja tarinoita,
joita niihin liittyi.
Rakkaus ajan patinoimiin aarteisiin on kasvanyt vuosien myötä.
Sielukkaat rapistuneet pinnat saavat minut huokailemaan ja heittäytymään haaveelliseksi.



Monet vanhat keksinnöt ovat parempia kuin pussillinen uusia.
Levottomasti nukkuva kuopuksemme rauhoittui kapalossa ja uinui 1800- luvun kehdossa. Vanha kapiokirstu sulkee sisäänsä valtavan määrän joulu- ja pääsiäiskoristeita.




Sängynpäätymme koukeroita katsellessani haikailen entisaikojen ammattitaidon perään. Lieneekö taidot rapistuneet tekniikan kehityksen myötä.
Nykyajan muotoilu minimalismissaan ei saa sydäntäni läpättämään.
Taiturimaiset puuleikkaukset kylläkin.
Väillä pohdiskelen,
olenko syntynyt väärälle vuosisadalle...

( Elin Danielson- Gambogin maalaus, Oliverin kehto ja virkattua pitsinauhaa...)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

UPEITA NAISYRITTÄJIÄ


Korttienmyyntimatkoillani olen törmännyt toinen toistaan upeampiin sisustus- ja lahjatavaraliikeisiin ympäri Suomen. Liikkeiden omistajat ovat lähes poikkeuksetta olleet naisia. Vastaanotto on ollut minulle aina lämmin, vaikka olen tupsahtanut liikkeisiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä. Aikaa varaamatta. Kortteihini on tutustuttu rauhassa ja kommentit ovat olleet kannustavia. En voi kuin ihmetellä, miten upeasti minua on kohdeltu. Meille " taiteilijoille" , kun ei ole ollenkaan helpoin tehtävä kaupata omia luomuksiamme.

Useimmat liikkeet ovat omistajansa näköisiä ja oloisia. Toisten liikeenharjottajien kanssa olen suorastaan ystävystynyt. Tänään, kun soitin muutamalle sain surukseni kuulla, että pari liikettä oli yllättäen lopettanut. Syitä en tiedä mutta väkisinkin nousee ajatus, että yrittäjyys on kova laji. Kilpailu on ankaraa ja peli on välillä julmaakin. Kuinka mielelläni soisin, että nuo kaikki upeat naiset saisivat yrityksensä kukoistamaan!

Viime syksynä, kun kuljin myymässä joulukorttisarjaani ja pienokaiseni nukahti rattaisiin eräässä liikkeessä, tuumasi myyjä, että kuinkakohan moni mies lähtisi kortteja myymään yksivuotiaan kanssa. Minä ainakin otan koko sarjasi myyntiin! Kyyneleet silmissä kipaisin ulos liikkestä ja ajattelin, kuinka ihanaa on, että me naiset ymmärrämme toisiamme. Monesti olen ajatellut kirjoittaa artikkelin matkojeni pohjalta tutustumisen arvoisista pikkuputiikeista, kiitoksena siitä, että on vielä naisia, jotka osaavat asiakaspalvelun jalon taidon!

Jokainen meistä tietää, kuinka ärsyttävää on kun puhelimyyjä kyselee olisiko langan toisessa päässä rouva itse, joka saa nyt kuulla elämänsä tarjouksesta. Minä en juuri jää kuuntelemaan mutta en myöskään lyö luuria korvaan. Kieltäytyäkin voi niin monella tavalla.

Tsemppiä teille kaikille upeille naisille ympäri Suomen. Olitte sitten yrittäjiä tai muuten vaan oman arkenne sankarittaria!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

TUOKSUJA JA TUNNELMIA




Riemullista pääsiäismaanantaita!


Eilinen päivä ei kuulu päivien parhaimmistoon ellei sitten rakasta katsella kuumeisia poskia, kiikutella mehulaseja ja nuhaisia nenäliinoja, herätä aamulla niskat solmussa olohuoneen sohvalta. Yöelämä oli muutenkin vilkasta, sillä kuopuksemme päätti kastella peittojen lisäksi tyynyt ja patjatkin. Vaippa pysyi kuivana!! Tänään on kuitenkin uusi ihana päivä. Ja varmasti parempi kuin eilinen( siihen ei paljoa tarvita).

Lupasin Wanhattaren Marille
laittaa muutamia kuvia meidän perheemme pääsiäisherkuista. Ja sisukkaasti aion ne valmistaa, sillä pääsiäinen on kerran vuodessa vaan!

Jokainen kotihan luo omat perinteensä! Itselleni on merkityksellistä tuoksut ja tunnelmat, makuja tietenkään unohtamatta. Tuoksumuistissani on lukematon määrä ihania hetkiä... Ruuanlaittofilosofiani on varsin kepeä. Yksinkertaisia ohjeita, soveltaen ja muunnellen, tuoreita raaka-aineita, yrttejä, ripaus sitä ja hyppysellinen tätä... suonette siis anteeksi, minulta ei löydy tarkkoja reseptejä!

Alkuruuaksi
venäläisiä kurkkuja, valeltuna juoksevalla hunajalla ja pinnalle nokare smetanaa...



Pääruuaksi

rosmariinikananpoikaa


Tuoksu on huumaavan ihana...

1 luomukananpoika
2 sitruunaa
kourallinen rosmariininoksia
2 kokonaista valkosipulia
tölkki vihreitä oliiveja
valkopippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Huuhtele ja kuivaa sulatettu kananpoika.
Täytä vatsaontelo sitruunalohkoilla,
oliiveilla, valkosipulilla ja rosmariininoksilla.
Sido kostutetulla puuvillalangalla.
Pujota kananpojan ihon alle valkosipulinkynsiä,
oliiveja ja rosmariinineulasia, sekä sitruunaa.
Valele sitruunalla ja ripota pinnalle merisuolaa. Silaa vielä oliiviöljyllä.
Paista 200 asteessa vähintään puolitoitatuntia.
Kypsyyttä voi kokeilla painamalla tikulla kanan pulleimpaan kohtaan.
Nesteen tulee olla kirkasta. Itse kypsytän kanaa vielä jälkilämmössä ainakin puoli tuntia ja valelen kanaa paistoliemellä muutaman kerran.

Samalla kypsyvät peruna, bataatti, sipuli ja porkkanalohkot valkosipuilla, hunajalla, oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja rosmariinilla ryyditettyinä...

Lammas ei ole perheemme lempiruokien listoilla ja sen tähden sen osuus pääsiäisaterialla on symbolinen. Salaatin kera, ohuiksi viipaileiksi leikattuna..

Lammasta salaattipedillä

Erilaisia vihreitä salaatteja,
rucolaa,
herneenversoja,
yrttejä
ja päälle paistettuja lammaspihvejä paloiteltuna, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa...


Jälkiruuaksi


hedelmäistä rahkaa sulkaamunankuorista tarjoiltuna....


MAUKKAITA HETKIÄ!

lauantai 22. maaliskuuta 2008

KUUMEKEPPOSIA


Ei aina käy niin kuin haaveillaan...

Meidän perheemme on kunnostautunut lomasairastamisessa.
Oli joulu tai juhannus, hiihtoloma tai pääsiäisloma niin aina joku kömpii sängynpohjille.
Tällä kertaa armas ukkokulta! Pari sänkypäivää viettäneenä hän ponnisti tänä aamuna reippaana ylös ja vei perheen pienelle pääsiäisajelulle. Reissu oli liian rankka ja nyt hoivailemme kuumeista ukkokultaa!

Pääsiäisajelumme
oli kuitenkin äärimmäisen antoisa surkeasta lopusta huolimatta.
Sain tutustua viehättävään puodinpitäjään, silitellä suloisia sisustustuotteita, huokailla houkuttelevien posliinikipposten ruusukuvioita, ihmetellä vanhan ikkunanpokan herkkyyttä.

Jotain matkusti mukana kotiin ja jotain jäi myös minulta sinne.
Kiitos Wanhattaren Marille.
Toivottavasti korttini ja hääkutsuni tavoittavat monia teidän kauttanne.
Jos ette ole vielä käyneet tutustumassa Wanhattareen niin piipahtakaa ihmeessä hänen suloisessa puodissaan Jyväskylässä tai nettipuodissa vaikka heti.




Miehet tapasivat rakkaan ystävän, rupattelivat kahvikupposen äärellä auringonpaisteessa. Mieli oli keveä ajellessamme kohti kotia. Huomenna hoitelen ja hemmottelen iskää ja poikia rahkapiirailla ja monenlaisilla muilla herkuilla.

Toivottavasti te blogiystäväni saatte ottaa keväänjuhlan vastaan terveinä!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

PÄäsIÄistunNELmiA


Tuokiokuvia pääsiäiseen laskeutumisesta.

Hetki hiljaisuutta pitkäperjantain hiipiessä ovelle.
Riisutaan kotia hetkeksi.
Laitetaan valkea liina olohuoneen pöydälle,
yksi punainen symbolinen ruusu.
Nautitaan rauhasta!
Odotuksesta!



Viipyillään yhdessä,
nukutaan päiväunet...
kuunnellaan Bachia...



Pitkitetään odotusta,
suklaamunista,
värien räiskeesta,
hilpeästä yhdessäolosta notkuvien herkkupöytien äärellä.



Pysähdytään,
kuunnellaan,
ihmetellään,
ihastellaan!


Kevään kirje lennähtää ikkunalaudalle!
Syntymisen ja kasvun ihme tekee mietteliääksi.
Siemenen itämisessä on jokin salaisuus.


ODOtuKseN tÄyTTämÄÄ toRSTaI PÄivää
ja RAUhaiSAA piTKÄperJANtaitA!

tiistai 18. maaliskuuta 2008

KOTILIEDEN LÄMPÖÄ ETSIMÄSSÄ


JUHLAPYHÄT
lennättävät minut ajatuksissani lapsuuden maisemiin, muistojen aarrearkuille...
Vahempieni kanssa ajoimme mummulaan. Mummon mökin ovelta tulvahti houkutteleva ruuan tuoksu, pakkanen oli maalannut vanhoihin ikkunoihin kuurankukkia, kellarin rappusten kylmä, kostea ilma, sai minut kietomaan villatakin tiukemmin ympärille. Puuhellan uunista nostettiin höyryävä pannukakku jälkiruuaksi. Minä istuin tunnista toiseen pöydän päässä ja piirsin pupujen taloja, sisustin erilaisia huoneita...
Kuinka monia juhlapyhiä vietimmekään näin yhdessä.





Mummu
on levännyt jo vuosia ajattomuudessa, halausten saavuttamattomissa mutta omien lapsien syntymän myötä, hän on tullut jälleen lähelle, muistoissa. Millaisista muistoista pikkupoikiemme reput täyttyvät. Mitä ovat ne eväät, joita nyt talletamme ja jotka otetaan esille, kun aika on
kypsä?



Omaan muistojen reppuuni talletan tältä tiistaipäivälta kuvan kahdesta iloisesta pienestä pojasta maalaamassa pääsiäismunia.Täyttyköön reppumme yhtä ihanista hetkistä, ohikiitävistä tuokioista. Juuri tällä hetkellä toivoisin, että ette kasvaisi niin nopeasti sylini saavuttamattomiin...


sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

HÄKKIELÄMÄÄ



Rentouttava,
täyteläinen viikonloppu takana
ja odotuksen täyttämä viikko edessä.

Pääsiäinen
-kristikunnan suurin juhla on ovella.
Koti täyttyy munista,
neitseellisen vihreistä ruohoista,
perinteistä,
joita siirretään sukupolvelta toiselle.


Minä otan ilon irti kaikesta touhuamisesta lasten kanssa.
Ensi vuonna,
kun jo olen ansiotyössäni,
tuskin jaksan touhuta samalla tavoin.
Eikä minun tarvitsekaan.



Tapasimme viikonloppuna rakkaita ystäviä,
söimme yhdessä,
jaoimme ajatuksia elämästä,
pääsiäisen sanomasta,
arvoista,
parisuhteesta...
Kuinka paljon jälleen opinkaan elämästä.



Eräs tärkeä teema keskusteluissamme oli itsensä löytäminen.
Millainen minä olen?
Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä?
Asia,
jota olemme jo aikaisemminkin pohdiskelleet blogissani.



Monet meistä bloggaajista kokevat elävänsä ikäänkuin häkissä.
Ulkoapäin kohdistuu vaatimuksia,
paineita elää tietyllä tavalla.
Omat haaveet ja unelmatkin
ovat häkissä lukittuina eri syistä;
olosuhteiden pakosta tai rohkeuden ja tuen puutteesta.



Alkavalla pääsiäisviikolla
haluaisin raottaa häkkisi ovea
ja
vapauttaa sinut ulkoa tulevista vaatimuksista.


Pääsiäinen tulee kotiisi ilman rairuohoa,
narsissikimppuja,
pääsiäislammasta...
Ikäänkuin vahvistuksena,
hukkasin tänään kodista ottamani pääsiäiskuvat
ja jäljelle jäi vain kuva häkistä.
Älköön kukaan kokeko suorituspaineita pääsiäisen edessä.
Sen sanomassa ei ole vaatimuksia
- vain vapautusta!

Onnellista ja vapauttavaa pääsiäisen odotusta teille jokaiselle!

torstai 13. maaliskuuta 2008

UUSIA TUTTAVUUKSIA


Blogielämä
on osoittautunut rikkaammaksi maailmaksi kuin osasin villeimmissä kuvitelmissani ajatellakaan!
Olen tutustunut mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin.
Aivan ihanaa on ollut lähettää korttitilauksia ympäri maailmaa.
Kiitos teille!
Viimeisimmät kortit postitin eilen Saloon.

Yksi uusimmista ja kutkuttavimmista tuttavuuksistani on
Helmiliina

Kuten nimestä voit päätellä,
tämä nainen tuntee helmeilyn salat.
Tänään sain avata ihanan ylellisen pakettini.
Makeanvedenhelmiä, Swarovskin kristallia, hopeaa...
Löysin hänet aivan sattumalta ja olin heti myyty hänen kauniisiin koruihinsa.

Helmiliina
oli onnistunut toimeksiannossani täydellisesti ja ruskean, vaaleanpunaisen ja valkean suloinen väriliitto on minusta huikean kaunis.
Työnjälki on siistiä ja toiminta hänen kanssaan vaivatonta.
Suosittelen tutustumaan!
Tässä vielä huikaisevan kaunis kaulakoruni...

Psst. Osasin linkittää Helmiliinan

tiistai 11. maaliskuuta 2008

KOTIPUU


Ihmisen elämä on kuin puiden oksisto.
Kukin meistä kurkottelee kohti valoa, ylöspäin. Joka vuosi me kasvamme ja ainakin silloin tällöin olisi syytä karsia villiversoja, jotka tukahduttavat kasvuamme, estävät meitä kantamasta hedelmää.

Jokainen meistä on juurtunut ja kasvanut kiinni omanlaiseensa runkoon.
Runkoja on erilaisia ja oksa ei aina voi runkoansa valita. Kukin puu kasvattaa myös juuriston ja oksien elämän kannalta on tärkeää, että juuristo kuljettaa sille ravinteita,
runkoa pitkin.

Puusta pudonnut oksa ei enää voi kantaa hedelmää, sen väriloisto hiipuu, ravinnonsaanti on katkennut.

Kun yksi oksa on puusta pudonnut,
voi puukin huonosti.
Puun haava saattaa vuotaa ja se on altis sairauksille.

Tämä blogimaailmakin on kuin yksi suuri puu ja me kirjoittajat sen oksia.
Tuemme toisiamme pilvisinä päivinä, kun lumen paino tuntuu raskaana harteillamme. Ihastelemme oksien väriloistoa ja hedelmiä, joita oksilta putoilee maahan. Puhallamme hyvää tekevää ilmaa,
jotta lehdet voisivat tanssia iloisina,
vapaina.

Kiitos Wanhattaren naisille tunnustuksesta. Lentäköön se leijan lailla Arleenan sanomiin ja Neidonhiuspuun salaisuuteen. Kiitos siitä, että olette olemassa ja jaatte kanssani tätä päivien kirjoa. Ja kiitos kaikille muillekin ihanille oksille, jotka teette tästä yhteisestä puustamme ihanan kotipuun, värikkään ja turvallisen!

Vielä jonain päivänä ehdin perehtyä linkitykseen. Siihen asti suonette minulle anteeksi!


sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

IHANAA OLLA NAINEN




Pirteää maanantai-aamua teille kaikille vauhdikkaan viikonlopun jälkeen ja myöhästyneitä naistenpäivätoivotuksia.

Lauantain koulutukseni sujui mukavasti.
Seisemän tuntinen koulutuspäivä imaisee kuitenkin kouluttajasta voimat
ja
kun vielä ajaa kotiin lähes kolme tuntia talvisen vaihtelevassa kelissä,
saa takuuvarmasti päänsäryn seuraavana päivänä.

Mieli on kuitenkin virkistynyt ja ideoita täynnä.
Lapset saavat ylimääräisen annoksen rakkautta ja mieskin huomiota,
sillä äiti on piipahtanut lataamassa akkuja.





Kuluneen naistenpäivän kunniaksi,
raotan sinulle kenkäkaappiana
ja ripotan päällesi hyppysellisen naisellistä hömpötystä.

Rakastan olla NAINEN,
kiitän Luojaani, että sain syntyä NAISEKSI.

Aivan vapaasti saan
nautin korkokengistä ja laukuista,
kiharoista ja helmikoruista.



Vaikka
linjat etsivät paikkaansa raskauksien jälkeen,
pukeutumistyyli on hukassa kotona vietettyjen vuosien vuoksi
ja tukkakin monesti takussa
- löytyy sielun sopukoista kaipaus.


Välillä on ihana heittäytyä naiseuden suomiin mahdollisuuksiin.

:0)

Saa olla heikompi astia!





Ja sen seitsentuntisen koulutuksen pidin korkokengissä, eivätkä jalat tulleet edes kipeiksi...

perjantai 7. maaliskuuta 2008

VAIN TAIVAS ON RAJANA


Viime päivät ovat vilahtaneet taas sellaisella vauhdilla,
että on vaikea uskoa
- taas on perjantai.
Minulla on laatikot ja laukut pakattuna viikonlopun opettajien kuvaamataidon koulutuspäivää varten ja pirpana nukkuu kasvu-uniaan.
Lapset kuulemma kasvavat nukkuessaan.Minä odottelen ukkukultaa kotiin. Pojat viettävät huomenna naistenpäivän kunniaksi oikean ukkojen päivän ja lähtevät mootorikelkkailemaan ja paistamaan makkaraa laavulle. Äiti lähetetään hyvillä mielin matkaan.

Opettajia on tulossa viisitoista ja päivä on todella tiukka ja työntäyteinen. Tarkoitukseni on opettaa mm. kolme eri tekniikkaa ja puhua opetuksen suunnittelusta ja arvioinnista. Mielenkiintoista ja toivottavasti antoisaa koulutuspäivään osallistuville. Huomenna ajankin sitten illansuussa kotiin. Reppu täynnä uusia ideoita ja ajatuksia tulevia kursseja varten. Näin ainakin uskon!

Eilen piipahdimme mökillä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Harmi, että unohdin kameran kotiin. Rantakoivut kantoivat yllään valkoista raskasta viittaa. Luoto, joka kesällä on meluisien lokkien pesimäpaikkana, oli peittynyt valkeaan hiljaiseen vaippaan. Pupu oli kurkistellut nukkuma-aittaan, ainakin jälkien perusteella. Kyllä luminen, koskematon luonto on kaunis ja oleilu sen syleilyssä hoitavaa.

Kuvassa on ihan tavallinen sisustusesine. Kyltti, jossa on erityisesti mieheni mielestä osuva teksti. Ostin sen hänelle viime jouluna. Kun teemme asioita sydämellä- vain taivas on rajana!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

HÄÄKUTSUPALVELU A

Elämä on täynnä yllätyksiä
ja
yhden rakkaan sellaisen haluan esitellä sinulle juuri nyt!



Korttitaiteilijana
olen ottanut uuden aluevaltauksen
ja
suunnittelen nyt
yksilöllisiä hääkutsuja
luotettavan painotalon kanssa yhteistyössä,
laadukkaalle 300grammaiselle Galerie Art Silk paperille.




Mallistossa on
kortteihini tutustuneille
tutunnäköisiä vakiomalleja neljä kappaletta
mutta mikä parasta
-lähes samaan hintaan suunnittelen jokaiselle hääparille
ihan oman hääkutsun kansikuvan.



Hääpari voi
näin määritellä
minulle juhlansa värimaailman
ja
jotain itselle tärkeää,
minkä
voimme liittää
akvarellimaalaukseeni.

Ihana, kutkuttava uusi haaste!




Nyt on vuorossa
yhteistyötahojen etsiminen
ja
olenkin ollut jo yhteydessä muutamiin ihaniin
omannäköisiini liikkeisiin,
jotka saavat minulta
mallikansiot!



Aikani
on luonnollisesti rajallinen,
joten kovin laajaa markkinointia
en pysty
suorittamaan.

Mutta haluankin pysyä uniikkina!



Pieni on kaunista
ja
kun en laajenna toimintaani liikaa,

voin palvella asiakkaani sydämellä.

Onhan kysymys

heidän elämänsä ehkä suurimmasta juhlasta!



Kiitos,
että olet jakamassa tämän uuden askeleen ottamisen kanssani!

maanantai 3. maaliskuuta 2008

FLOW- KOKEMUKSIA


Flow-kokemukseksi
sanotaan sallaista kokemusta, joka vie niin mennessään, että ajantaju katoaa.
Minulle käy niin joka kerta,
kun mies lähtee lasten kanssa päiväksi pois ja minä saan maalata rauhassa.
Haahuilen koko päivän yöpuvussa
ja ennen kuin huomaan kurkistaa kelloa,
on jo ilta.
Aamupalaa nautin maalauspäivinä poikkeuksetta illan hämärtyessä.
Edellinen flow- kokemukseni oli viime kesänä,
kun maalasin joulukortteja heinäkuisena sadepäivänä mökillä.
Aika lensi siivillä.

Eilen tapasin kouluttajaparini ja viilailimme vielä viikonlopun luokanopettajille suunnatun kuvaamataidon täydennyskoulutuksen sisältöä.
Mikä nautinto oli ideoida yhdessä,
jotain sellaista,
johon tuntee paloa,
intohimoa.
Kuvaamataidon opettaminen niin lapsille kuin aikuisille on juuri sitä mihin tunnen kaikkein suurinta vetoa tällä hetkellä.


Pieni flow oli napata meidät,
sillä ammennettavaa kyseisestä aiheesta olisi lähes pohjattomasti.
On se jännittävää,
kuinka hyvä seura inspiroi.
Yksin ei ideat pulppua ollenkaan samalla tavalla.


Flow kokemuksia voi kokea hyvän kirjan äärellä,
kävelylenkillä,
käsitöiden parissa....
Mihin asioihin sinä tunnet paloa?
Edellisestä flowsta on kohta vuosi aikaa.
Ensi kesänä löytyy varmasti taas hetki luovuudelle,
hetki heittäytyä ajattomuuteen,
virran viemäksi...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

TAKAISIN ARKEEN!

Hips hei ja täällä sitä taas ollaan.
Kiitos kaikista terveisistänne, joita sain ilolla lukea.
Viikko vilahti hujauksessa ja uskokaa tai älkää kaikki luut on ihan ehjinä, vaikka mamma lasketteli hurjaa vauhtia!

Esikoinen kesytti lumilaudan.
On se aina yhtä ihmeellistä huomata,
kuinka nopeasti lapset omaksuvat uusia asioita.

Lomailu tekee aina hyvää ja kun lähtee pois kotoa pääsee irti tekemättömien töiden painolastista.
Yhtä nopeasti kun laukut on kannettu sisään,
alkaa kuitenkin jo stressi pestävistä pyykeistä,
tyhjästä jääkaapista jne.
Luonnekysymys?
Miten sitä oppisi ottamaan asiat vähän rennommin?
Laukut voi tyhjentää myöhemminkin ja pyykkiä pestä pikkuhiljaa.
Pizzeriasta saa ruuan pöytään puolessa tunnissa...
Huokaus!



Talo on hiljentynyt.
Vain pyykkikone rallattaa.
Loma sai minut kaipaamaan kesää ja huolettomia mökkipäiviä.
Ei aikatauluja eikä kiirettä minnekään.
Maaliskuu on toivoa täynnä.
Aurinko antaa lupauksen keväästä ja suloisesta kesästä, leppäkertuista, riippumatosta mökkikoivussa, saunantuoksusta ja auringonsäteistä tyynellä järvenpinnalla.
Joskus on vaikea nauttia tästä päivästä, olla haikailematta tulevaan...toisaalta on hyväksi ihmiselle jos on jotain mitä odottaa, jos on jotain mistä haaveilla.

Haaveiden ja unelmien täyttämää maaliskuuta
teille kaikille!

(Kuva on Vanhan kotilieden kannesta ja odottaa pääsyä osaksi kodinhoitohuoneen taulua.)