tiistai 18. maaliskuuta 2008

KOTILIEDEN LÄMPÖÄ ETSIMÄSSÄ


JUHLAPYHÄT
lennättävät minut ajatuksissani lapsuuden maisemiin, muistojen aarrearkuille...
Vahempieni kanssa ajoimme mummulaan. Mummon mökin ovelta tulvahti houkutteleva ruuan tuoksu, pakkanen oli maalannut vanhoihin ikkunoihin kuurankukkia, kellarin rappusten kylmä, kostea ilma, sai minut kietomaan villatakin tiukemmin ympärille. Puuhellan uunista nostettiin höyryävä pannukakku jälkiruuaksi. Minä istuin tunnista toiseen pöydän päässä ja piirsin pupujen taloja, sisustin erilaisia huoneita...
Kuinka monia juhlapyhiä vietimmekään näin yhdessä.





Mummu
on levännyt jo vuosia ajattomuudessa, halausten saavuttamattomissa mutta omien lapsien syntymän myötä, hän on tullut jälleen lähelle, muistoissa. Millaisista muistoista pikkupoikiemme reput täyttyvät. Mitä ovat ne eväät, joita nyt talletamme ja jotka otetaan esille, kun aika on
kypsä?



Omaan muistojen reppuuni talletan tältä tiistaipäivälta kuvan kahdesta iloisesta pienestä pojasta maalaamassa pääsiäismunia.Täyttyköön reppumme yhtä ihanista hetkistä, ohikiitävistä tuokioista. Juuri tällä hetkellä toivoisin, että ette kasvaisi niin nopeasti sylini saavuttamattomiin...


17 kommenttia:

Merja K kirjoitti...

Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin tuota tekstiäsi. Olen nimittäin ollut tänään aivan HIRVEÄ!! Mies reissussa ja stressiä pukkaa, niin lapsiraukathan siitä tietysti ensimmäisenä kärsivät. Olen ollut viime aikoina oikea noita-akka, eipä siis tarvita meillä liielmälti pääsiäiskoristeita :(

Inkivääri kirjoitti...

On päiviä ja päiviä, mutta keskimäärin ne kullanmurut kasvavat liian kovaa vauhtia - siis tartu hetkeen ja pidä kiinni, kuten olet hienosti oivaltanutkin:) Minun pienet suuret poikani eivät enää maalaa kanssani, naureskelevat touhuilleni, kun haikeana kaivelen vanhoja munia, tuon maalasi kuopus silloin, tuon toinen kaksosista ja katsos tuota, tytär onkin niin taitava maalari...

Merjaa edellä haluaisin lohdutella - lapset eivät muistele pahalla vaan antavat anteeksi, anna sinäkin itsellesi, huomenna on päivä uus...

Susa kirjoitti...

Koskettava kirjoitus :)

magi kirjoitti...

Merjalle!

Esikoisemme on vasta noin kuukauden päivät nukkunut paremmin ja ikäähän pojalla on kaksi ja puoli vuotta. Olen lähes euforisessa tilassa sillä olen saanut Vuosiin nukkua kokonaisia öitä. Eipä ole minustakaan irronnut ylimääräisiä touhuiluja lasten kanssa pitkiin aikoihin. Elämä on ajanjaksoja! Toiset ovat raskaampia ja toiset helpompia ja kaikki hetket on elettävä päivä kerrallaan. Nautin tuosta yhteisestä maalaushetkestämme niin paljon juuri siksi, että koen voimieni vihdoin palaavan.Se, että miehelläsi on reissu päällä, aiheuttaa sinulle ylimääräisiä paineita, eikä silloin maalailla munia, vaan selviydytään arjesta. Armahda itseäsi!

magi kirjoitti...

Inkivääri!
Luin jostain osuvan ajatelman kotiäidin huokauksesta:
-Voi kunpa lapset kasvaisivat,
voi kunpa he eivät kasvaisi!

magi kirjoitti...

Susalle! Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoititpa tosi kauniisti! Kirjoitustasi lukiessa pystyi vaipumaan mukaan tuohon hetkeen...lapsuuteen! Niin, kumpa voismmekin antaa jotain yhtä ihanaa ja lämmintä omille lapsillemme.

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Voi miten ajatukset menevätkin mummulaan ja lapsuuteen ja mummun ihaniin leipomuksiin rahkapiirakoihin!Minä olen siinä onnellisessa asemassa että saan vieläkin nauttia ihanasta mummustani ja pappastani ja lapseni kokea isomummun ja pappan ihanuuden♥ jota sanat ei riitä kertomaan!Toivon vain että saavuttaisin joskus itse sellaisen mummuuden josta jäisi lapsenlapsille ikuinen ihana muisto!se on korvaamatonta aikaa mitä olen mummulta ja pappaltani saanut!kyyneleet ne pyrkii silmiin täälläkin...tunnelmallista pääsiäistä sinulle!
Olet niin hyvin onnistunut kirjoittamaan!!!
Anu

Jaana kirjoitti...

Minulla tuli myös kyyneleet silmiin! Muisto rakkaasta mummosta tulvahti mieleeni ja lomista, jotka vietin mummolassa.
Kunpa pienimmät lapsenikin olisivat ehtineet tutustua tähän lämpimään ihmiseen!

Magi, onnistuit jälleen koskettamaan minua kirjoituksellasi!

Rauhallista ja kaunista Pääsiäistä sinulle ja perheellesi! ♥

magi kirjoitti...

Mintsumaria, Anu ja Jonna!
Kiitos kannustavista kommenteistanne. Otan ne lämmöllä vastaan.Olemme muistoissa rikkaita ja kun pysähtyy muistelemaan niitä kauneimpia lapsuusmuistoja oikein hätkähtää, miten pienet asiat ovat olleet niin merkityksellisiä. Hiihtoretki isän kanssa, kukkakauppaleikki mummun kotipihassa, lautta järven rannassa, kaupunkiretki äidin kanssa...

Marja Kristiina kirjoitti...

Ihastuttava kirjoitus! Ilman juuriamme, perinteitä, omaa 'heimoa' ja yhteenkuuluvuuden tunnetta elämä olisi varsin köykäisellä pohjalla.

Oli ihanaa lukea, että joku muukin on istunut tuntikaupalla piirtämässä ja sisustamassa jo lapsena!! Minä tein aina pohjapiirustukset unelmieni taloista ja sisustin ne. Harmi, etten enää muista miltä talot näyttivät, eikä yhtään piirustusta ole säästetty. Siinä kohden juureni ovat niinsanotusti heikoilla hangilla :-/

Ihanaa ja tunnelmallista Pääsiäisen odotusta!

magi kirjoitti...

Hei Marja!

Minä todellakin piirtelin pupuille kaksikerroksisia taloja ja ikkunoissa oli aina pussiverhot ja rullaverho, Hih!

Katja kirjoitti...

Ihania keskusteluija kehkeytyy tänne blogiisi, eikä suotta. Itsekkin pohjapiirustuksia pienenä joskus värkkäilin ja monet harvoista muistoistani liittyvät tavalla tai toisella juuri mummolaan.

magi kirjoitti...

Hei Melle ja minä!
Minäkin nautin näistä keskusteluista. mutta ei niitä syntyisi ilman teitä, jotka ahkerasti jaksatte minulle kirjoittaa. Kiitos siitä!

Elina kirjoitti...

No hei vaan tätäkin kautta!

Miten ihmeessä en ole aiemmin törmännyt blogiisi??? Aivan ihana!
Ja keskustelut...ah!
Ei ihme, että viihdyn lukemassa aina vain samoja blogeja, sillä vähän kaikilla tuntuu olevan samanlaisia muistoja ja mielikuvia elämästä, kuin itsellänikin.

Minun mummoni on dementoitunut, eikä läheskään aina tunne minua, mutta piipahdan häntä silti usein katsomassa vanhainkodilla. Viimeksi olin muutama päivä siten poikani kanssa hänen luonaan, kun oli hänen nimipäivänsä. On aina mukava nähdä hänet, mutta ilman kyyneliä sieltä ei lähdetä.. Joka ikinen kerta suren sitä, ettei minulla ole mahdollisuutta ottaa mummoa luokseni asumaan, tai ettei ole muuta ratkaisua kuin se, että hänen pitää olla siellä. äh..ja taas itkettää..

Äkkiä iloisempiin asioihin :)
Magi, korttisi ovat todella kauniita ja heti, kun ehdin, niin lupaan katsella niitä sillä silmällä, että mitä ottaisin liikkeeseeni myyntiin. Kunhan nyt ensin saisin sen auki.. tässä on nimittäin sata rautaa tulessa yhtäaikaa :) Mutta, en aio stressata, vaan yritän nauttia tulevasta keväästä ja tästä työntäyteisestä pääsiäisestä!

Oikein aurinkoisia pääsiäispäiviä teille kaikille!

Elina

magi kirjoitti...

Hei Elina!
Olipa ihana yllätys! Jään odottamaan malttamattomana yhteydenottoasi.Nauti keväästä ja uuden ihmeellisen askeleen tuottamasta ilosta. Onnea uudelle liikkellesi ja voimia!

Toivottavasti tapaan sinut taas pian täällä!

Mimmi kirjoitti...

..kirjoitit niin kauniisti.. melkein kyyneliä silmässä.. kiitos.. kosketti..
Ihania pääsiäishetkiä sinulle .