CONNECTING PEOPLE

YHTEYS on merkillinen asia. Sitä joko on tai ei ole. Viime päivinä tietokoneessani ei ole ollut nettiyhteyttä ja se on hankaloittanut elämääni monin tavoin; maksamattomien laskujen pino on kasvanut pöydälläni, sähköpostit eivät ole tavoittaneet minua ja blogielämäni on kuihtunut. Välillisiä vaikutuksia on ollut yleinen ärtymystila koko perheessä, sillä ukkokulta on sisukkaasti selvitellyt omituisen yhteyskatkon syytä ja me muut olemme janonneet hänen seuraansa. Nyt yhteys pelaa, ainakin toistaiseksi!

YHTEYTTÄ saa kokea päivittäin erilaisissa elämäntilanteissa. Toisten ihmisten kanssa kokee välittömästi syvää yhteisymmärrystä ja hyväksyntää kun taas toisten kanssa yhteydenpito on jatkuvaa tekohengittämistä, yhteys katkeilee eikä omat ajatukset saa vastakaikua. Itse iloitsen viiden naisen ratkiriemukkaista tapaamisista. Yhdestä kahteen kertaa vuodessa tapaan näitä opiskelukavereitani ja siinä se on välittömästi- syvä, hoitava, YHTEYS! Ikäänkuin välimatkat ja kuukaudet sulaisivat väliltämme.

Hassua on kokea yhteyttä joidenkin bloginkirjoittajien välillä. Samanhenkisiä ihmisiä on löytynyt ympäri maailmaa ja kiitos ihmeellisen tekniikan,( joka välillä tosin temppuilee) voin pitää heihin YHTEYTTÄ täältä Suomesta käsin.

Pienet kädet yhteen liitän- iltarukouksessa lasten kanssa. PuHeLinYHTEYS TaIvAaNIsäLLe on jälleen viritetty!

TOIVOSSA VÄKEVÄT

Kuulutko sinä niihin I hate mondays- ihmisiin, jotka stressaavat jo sunnuntaina alkavasta viikosta? Tässä elämäntilanteessa itse nautin tunteesta, että elämään tulee jälleen rytmiä ja rutiineja. Viikkomme puksuttavat, kuin juna eteenpäin asemalta toiselle lyhyin pysähdyksin ja hurjaa vauhtia. Perjantaina perhe Pendoliinomme sitten peruuttaa talliin "huoltoon". Jos lepo jää viikonloppuna huonoksi, alkaa viikkokin yleensä jarrut päällä.

Me ihmiset olemme niin erilaisia. Minä olen iltavirkku ja aamun torkku kun taas muu perhe on aamuvirkkuja. Oliver on myös valitettavasti yövirkku! Mieheni on aina rakastanut maanantaita, jolloin kaikki alkaa uudelleen ja sunnuntait edustavat hänelle ikävää pysähtyneisyyden tilaa. Minä olen aina rakastanut perjantaita, joka on täynnä mahdollisuuksia vapaaseen luovaan viikonlopunviettoon.

Jokainen päivä kantaa sisällään uuden toivon ja uudet ihanat mahdollisuudet- on sitten maanantai tai perjantai tai joku muu päivä. Toivotan sinulle onnenhelmiä alkavan viikon helminauhaan ja toivonlukkoa pitämään elämänkorua hellästi mutta tiukasti kiinni kaulallasi!

(Kuvassa rajaus Hope- taulustani, joka on osa kolmen pikkutaulun sarjasta.)

INSPIRAATION ISKIESSÄ

Eilen se sitten tärähti! Kyllä sitä on odotettukin, houkuteltu erilaisin tavoin, pakotettukin mutta tuloksetta, kunnes eilen eräässä antiikkiliikkeessä silmieni edessä syntyi kuvia. Ihan uusia kuvia, akvarellia, pastellelliväriä, kollaaseja. Inspiraatio oli astunut sisään ja minä en aikonut päästää sitä karkaamaan. Mummu haki Oliverin ihan ensimmäiselle yökyläilylle ja minä annoin INSPIRAATION tulvia ylitseni. Luonnostelin ensin muutamia uusia korttimalleja. Luonnoksesta on vielä tuskaisen pitkä matka kortin lopulliseen muotoon. Edessä on vielä monta yötä, jolloin yhä uusia ja uusia malleja hiotaan. Muutetaan mekkojen väriä, hiusten mallia, taustäväriä. Sitten kun kuvittelee, että kaikki on valmista ja että laitan vain pisaran väriä tuohon kohtaan... pisarakin on liikaa ja sitten aloitamme taas alusta.

Tänään pidin hetken lepotauon korttisuunnittelusta ja annoin nallejen marssia paperille pulleina ja pehmoisina. MINÄ SITTEN RAKASTAN NALLEJA!Nämä pehmoiset kaverit syntyivät ikäänkuin välipalana. Paperi on kooltaan 65cmx50cm, eli ei ihan pieniä taskunalleja ole tuossa nalleperhepotretissa tekstin yläpuolella.



Meidän talomme täyttyy nalleista. Eräs sisustusliike on onneksi luvannut helpottaa minua ja ottaa nallejani myyntiin, jos tila alkaa käydä liian ahtaaksi. Toivon todella, että jokaiset nalletyöni löytävät kodin, jossa niitä rakastetaan! Minun on vain välillä vaikea luopua tauluista. Niihin kun laittaa aina palan itseään.


Nämä nallukat saavat vielä vaalean paspiksen, eli kehyspahvin ja valkoiset yksinkertaiset kehykset sekä mattalasin, jonka takaa niiden on turvallista tutkailla maailmaa. Työ on pitkä ja kapea ja kun paspis asetetaan niin, että ylimääräinen paperi on piilossa, uskon, että siitä tulee oikein söötti.

TOIVOTAN SINULLE LEPPOISAA VIIKONLOPPUA! Luulen, että en juuri ehdi kirjoittamaan ennen maanantaita mutta silloin saattaa olla jo jotain uutta esiteltävänä sinulle!

LAHJAKSI OLETTE SAANEET, LAHJAKSI ANTAKAA!

Pieni sokea tyttö painaa tekstiilivärillä kuvia paitaan hoitajattaren sylissä. Hepankuvia syntyy myös toiseen paitaan. Tämä noin viisivuotias neiti istuu tomeran näköisenä pyörätuolissa. Leikkihuoneessa muumeja katsoo hiljainen surusilmäinen lapsi kummatkin jalat lastoitettuina. Ympärillä häärii iloisia alle kouluikäisiä, aivan tavallisen näköisiä pikkulapsia. Kaikkia heitä yhdistää sairaus nimeltä reuma.

Ajan silmät kyynelissä kotiin. Olen juuri lahjoittanut osan joulukorttieni tuotosta Reumasäätiön sairaalan lastenosastolle uusien lelujen muodossa. Vauvanukke, nukenvaatteita, nuken rattaat ja sänky, barbeja ja pikkuautoja sekä parkkitalo ovat ehkä jo huomenna näiden lasten käytössä. Toivottavasti lahjani antavat iloa ja lohtua pienille kipeille käsille ja jaloille.

Ainakin minulla on nyt hyvä mieli. Pestessään toisen jalat, saa itse puhtaat kädet. Antaessaan saa, on niin totta tänäkin päivänä.

PÄIVÄUNIA

Unehen tuudittelin meidän pikku piltin. Pikkumiehen päälle laiton pehmoisen mummun viltin. Suukon sai myos Olli- nalle ja sitten pujahti se viltin alle. Laskeutui taloon rauha suloinen, unihiekka peitti tienoon-lumivalkoinen.

Satumaisen kaunista talvipäivää kaikille! Ja KIITOS korttikommenteista. Otan niitä iloiten vastaan edelleenkin.

TAHDON ESITELLÄ SINULLE JOTAIN

Vihdoin ja viimein minulla on sinulle keväinen korttimallistoni esiteltävänä. Klikkaa siis linkistä ja pääset kurkistelemaan tuotoksiani. Kuvaston ulkoasu ei aivan vastaa toiveitani ja kuten blogista saat lukea teknisiä ongelmia on riittänyt mm. kirjasintyyppien kanssa mutta uskon, että saat jonkinlaisen kuvan hengentuotoksistani.




Joulumallistoa en esille laittanutkaan, sillä nythän on jo MELKEIN kesä! Ja ihanaiset kesähäät monilla suloisilla elämäänsä aloittavilla pareilla. Korttimallistoni kantaa työnimeä maggie. Olen suunnitellut sen meille ihanaisille naisille korkokenkineen, hattuineen ja käsilaukkuineen- kiharoita, ruutuja ja pilkkuja unohtamatta. Naiseni ovat vauhdikkaita, ystävien seurasta nauttivia naisia, jotka osaavat hemmotella itseään.





Omassa elämässäni oli erittäin tiukka jakso joitakin aikoja sitten. Tuona ajanjaksona sain valtavan paljon lohdutusta ja tukea uskomattoman upeilta ystäviltäni. Kyseisenä ajanjaksona pohdiskelin elämääni monella tavoin.

Mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää ja tavoittelemisen arvoista?

Mikä tekee meistä onnellisia?

Ystävien merkitys nousi yhdeksi tärkeimmistä asioista arvoasteikossani. Kuinka tyhjää olisi elämä ilman ystäviä!



Kun elämä sitten taas alkoi voittaa, päätin maalata kyseisen sarjan kertomaan ihmisille elävästä elämästä iloneen ja suruineen. Jokainen päivä on suunnaton lahja ja haluan elää sen täysillä! Toivottavasti sinäkin. Kaikille vanhoille ja uusille ystävilleni omistan tämän kukkakimpun ja sanat:

Sateenkaaren kaikki värit olkoon kortissa tässä, ihan niinkuin löytyvät ne meidän elämässä.

HETKEN HELMIÄ

Ite on ihana, ite kiva on-kuuluu kaksivuotiaan sängystä päiväuniaikaan. Minua naurattaa. Ei ole ainakaan itsetunto hukassa. Lapset ovat niin liikuttavia kaikessa aitoudessaan. Tätä suomalaisille surullisen kuuluisaa itsetuntoasiaa jouduin pohdiskelemaan eilen korttiblogia rakentaessani. Tuntui niin tylsältä kirjoittaa kuvien yhteyteen, että niitä ei saa kopioida tai mitenkään muuten käyttää ilman lupaani. Emme tarvitsisi copyrighteja, jos kaikki ymmärtäisivät oman erityslaatuisuutensa ja antaisivat arvoa toisille.





Mitä se hyvä itsetunto sitten tarkoittaa? Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen Hyvä itsetunto-kirjassaan kuvaa hyväksi itsetunnoksi sitä, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia itsessään näkee kuitenkin havaiten heikkoutensa ja pyrkien niistä eroon. Itsetunto on itseluottamusta ja itsensä arvostamista. Saan siis puolustautua, asettaa itselleni haasteita ja nauttia omista suorituksistani. Itsetuntoa on myös oman elämän näkeminen arvokkaana riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Kyse ei siis ole suorituksista ja aikaansaannoksista vaan tyytyväisyydestä itseen. Itsetunto on myös itsenäisyyttä oman elämän ratkaisuissa. Teenkö tämän asian siksi, että itse haluan vai "kuuluuko" tekemisissäni esim. äidin ääni. Hyvän itsetunnon omaava kestää pettymyksiä eikä koe epäonnistuessaan itseään huonoksi. Toisten arvostaminen on hyvän itsetunnon erinomainen mittari. Itsetunnoltaan vahva kykenee näkemään toisen osaamisen, antaa tälle tunnustusta ja arvoa. Toisen menestyminen ei ole itselle uhka, vaan siitä voi jopa iloita.





Katso siis rakas lukijani tänään peiliin ja sano itsellesi: Minä olen erityislaatuinen. Kukaan muu ei ole kuten minä. Olen arvokas ja tärkeä paikallani. Olen epäonnistunut monessa asiassa mutta annan sen itselleni anteeksi ja jatkan eteenpäin. Mielipiteeni ovat yhtä tärkeitä kuin muittenkin. Opettelen rakastamaan iseäni, jotta voisin rakastaa muitakin.

Sinulle "enkeli", joka vierailit eilen kodissani, haluan sanoa, että olen ylpeä sinusta. Sinä olet rohkea nuori nainen. Kasva rauhassa simpukankuorien suojassa ihanaksi helmeksi. Helmenkalastaja tulee varmasti ajallaan, poimii sinut ja myy kaiken, tämän kallisarvoisen helmen saadakseen.

Hali

SIIS MINULLEKO?

Voi kiitos mimmimamma ihanaisesta huomionosoituksesta. Ihan poskia täällä punoittaa!Olen niin uusi täällä blogimaailmassa, että en ensin edes osannut kiikuttaa kukkaa sivulleni. Oppia ikä kaikki ja nyt kukka komeilee silmieni edessä. Minä olen vielä niin päästäni pyörällä, että en tiedä kuinka tunnustusta eteenpäin jatkaisin. Olkaa kaikki ihanaiset kukitettuja. Pyörähtelen visiiteillä ja heittelen haleja ihaniin blogeihinne.

KAHVIA, KEKSEJÄ JA KIRJOJA

Ihan ensin haluanKIITTÄÄ kannustavista kommenteista, joita olen saanut. Ihan teidän kommenttienne rohkaisemana istun tässä jälleen kirjoittamassa. Iloitsen uudesta harrastuksestani ja siitä, että vuosien jälkeen olen jälleen alkanut kirjoittaa. Taidot ovat päässeet vähän ruostumaan. Aivan ihanaa on ollut myös napsutella kuvia, sommitella ja zoomailla. Kovasti töitä olen myös tehnyt korttieni kanssa, jotta saisin ne esille ja pian...



Eilen illalla kipaisin kirja-aleen satojen muiden kirjoja rakastavien ihmisten kanssa ja löysin etsimäni. Makeita unelmia ja Paulo Coelhoa. Makeat unelmat vietteli minut välittömästi suloisilla kuvillaan. Kirjan sivuilta välittyi leppeä kesäpäivätunnelma. Vasta kotona tutustuin ohjeisiin tarkemmin, ja ilokseni huomasin ne yksinkertaisiksi sekä valmistustavoiltaan että raaka-aineiltaan. Ja ainakin isoäidin kolakeksit onnistuivat moitteettomasti.Saisiko olla kuppi kahvia, keksejä ja kauniita kuvia tällaisena sateisena ja synkkänä tammikuun päivänä?



(Kirjan sivuilta saan lukea, että kirjoittaja pitää ainutlaatuista pikkukahvilaa, jossa unelmaisia leivonnaisia tarjoillaan kodikkaassa ilmapiirissä. Sydäntäni lämmittää ajatus, että jonkun pienen ihmisen unelma näyttää toteutuneen. Kun ajoitus on oikea ja oikeat ihmiset löytävät toisensa...)

TAIDEKASVATUSTA

Kaksivuotiaamme kulkee perässäni Richard Scarryn autokirja kainalossa ja vaatii äitiä äänekkäästi lukemaan kirjaa. Missä on Luru Lude? Luen kirjan jälleen kerran. Sitten on vuorossa Possu Pallero. Ihana kurkistuskirja. Seuraavaksi ihmettelemme Nalle Puhin puuhia. Meillä luetaan kirjoja ja PALJON! Välillä äitiä väsyttää. Olen jopa piilottanut lapseni rakkaimman kirjan yhdeksi päiväksi, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut etsiä Luru Ludetta.En enää kuudennen lukukerran jälkeen sinä päivänä.Hirveä äiti! Nytkin minua huhuillaan kuuntelemaan kuinka Sami-pupun aamupuuhat sujuvat. Tänään on lukuaamu!
Illalla on sitten kahdeksanvuotiaamme vuoro. Yhteinen iltalukuhetki on päivän tärkein juttu!



Kuvitukset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Joku viisaampi on sanonut, että esteettiset kuvat voivat rikastaa lapsen persoonallisuutta. Satukuvat ovat esteettisiä lahjoja, jopa ensimmäisiä todellisia taide-elämyksiä! Hyvistä satukuvista on mielikuvituksen hyvä jatkaa ja alkaa elämään uutta elämäänsä lapsen leikeissä.Tämä olkoon rohkaisuna meille kaikille autokirjojen lukijoille tänäkin aamuna.Ja sitten sitä auton pärinää taas riittääkin.

Muistatko vielä ihanan Hanhiemon satulippaan? Sieltä se minunkin rakkauteni kuviin on lähtenyt.

MATKALAUKUN KÄTKÖISTÄ

Olipas minulla yksi kuva joulukorteistani, pienen punaisen kyläpirtin tunnelmallisista joulumyyjäisistä.Olen rakastunut korviani myoten myös huovutukseen. Neula viuhuen huovutin ennen joulua pipareita ja pupuja, sydämiä ja hiuspampuloita. Matkalaukun päällä istuvat myös Aatu ja Iita sekä Vilma- nallet. Eivätpä taida nyt näkyä oikein hyvin.

ONNENHETKIÄ!

Tänä aamuna kotiopettajattaren kodissa huokaistaan onnesta. Kiitos teille kaikille, jotka piipahditte sivuillani eilen, kun raotin kotini ovea ensimmäisen kerran. Ensimmäiset kommentit saivat minut pomppaamaan ilmaan ihan kuin pikkutyttö.

Sylillisen kukkia haluan ojentaa myös Armille ja Eemelille.KIITOS!



Blogin kunniaksi leivoin eilen kakun- suussa sulavan, suklaisen viettelyksen.Ajattelin napata siitä sinulle kuvan, jota voisit ihastella ja reseptin, jotta sinäkin voisit upottaa lusikkasi pehmeään suklaaseen.Mutta kuinkas sitten kävikään!Ihana suklaakakkuni kohosi ja kohosi ja lopulta pehmeä kakkutaikina valui vuoasta uuniin tasaisena virtana. Kakusta ei tullut mestariluomusta mutta maistuvaa se oli vaniljajäätelön kera. Kakun nimi oli osuvasti valuva suklaakakku.Jäämme odottelemaan kuvaa ja reseptiä, jos uskallat kokeilla!

Palan halusta myös esitellä naisenergistä korttisarjaani sinulle. Rakastan ruutuja, raitoja ja pilkkuja ja niitä tuletkin sitten näkemään. Saattaapa olla, että olet törmännyt kortteihini jossain ihanassa sisustusputiikissa... Nyt minun on vain maltettava odottaa, että kaikki valmistuu.

On edessä monta,
tietä tutkimatonta,
tästä se seikkailu alkaa,
kun polkaisee kaasujalkaa.

ANNAN SINULLE ISON HALAUKSEN

Hei rakas ystäväiseni!

Annan sinulle ison halauksen, koska piipahdit vierailulle. "Vierashuoneeni" on vielä remontissa eikä vieraskirja ole valmistunut paikalleen mutta jätä viestisi kommentteihin. Kotiopettajatar vastaa sinulle!

PIENTEN IHMEIDEN NAINEN

Näin uuden, mahdollisuuksia täynnä olevan vuoden alussa, ukkokullallani ja minulla on tapana katsahtaa tulevaisuuteen vaaleanpunaisten lasien läpi. Mitä haluaisimme tulevalta vuodelta? Mitä ovat ne suunnitelmat ja haaveet, joita kumpikin sydämellään kantaa. Mitä tekisimme, jos rajoitteena ei olisi aika, ei raha... Uskomme, että jokainen on saanut synnyinlahjanaan unelman.

Tiedätkö sinä ,mikä on sinun unelmasi?



Jos et tiedä unelmaasi tai sinusta tuntuu, että unelmasi on saavuttamattomissa, suosittelen, että luet kirjan Unelman kantaja, jonka on kirjoittanut Bruce Wilkinson. Kertoilen sinulle kirjasta varmasti myöhemmin lisää, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu!
Toivon, että sydämesi laulaa, kun otat vastaan sen, millaiseksi ja mitä tekemään sinut on luotu.

Minä olen pienten ihmeiden nainen. Rakastan arkisia näpertelyjä, hetken helmiä, juhlaa arjen keskellä. Unelmani kietoutuvat kotiini kun taas ukkokulta lentää korkealla ja kovaa, pilvien tavoittamattomissa. Kolmetoista vuotta olen puhaltanut tuulta siipiesi alle ja aika ajoin kiskonut sinua alas. Välillä kiipeän tikapuille ja tähyilen saavuttaisinko sinut katseellani.



Pienten ihmeiden nainen ja suurten ihmeiden mies,
tasapainotamme toisiamme!
Kiitän sinusta!

TÄNÄÄN KIRJOITAN SINULLE KIRJEEN

Aamu ei taida valjeta tänään lainkaan. Tässä pimeydessä jokainen valonväkerrys on tarpeen. Kynttilöitä ripottelen ympäri kotia.Voi kuinka kaipaan kesää- kesänlapsi kun olen. Paljaat varpaat nurmennukalla, leppeä kesätuuli hyväilee paljaita käsivarsia...voih! Taidanpa laittaa villasukat jalkaan.



Tänään kirjoitan kirjeen. Ihan aidon sellaisen. Sisareni on muuttanut hetkeksi Italiaan ja haluan ilahduttaa häntä sinne pieneen vuoristokylään, jossa ei ihme kyllä ole tietokonetta eikä internet- yhteyttä. Kirjoitan sinulle arkipäiväisistä asioistamme, kuinka Joonatanista kahdeksanvuotiaasta pojastamme on tullut innokas salibandypelaaja ja kuinka Oliver 2v rakastaa pikkuautoja ja nalle puhia. Rivien välistä toivon sinun lukevan kaipauksesta, isonsiskon ikävästä. Toivon, että sinulla on kaikki hyvin. Erään korttitekstini sanoin:

Elämä on seikkailu,
on monta juhlapäivää,
toivon ettei matkallasi,
ole huolenhäivää!

Hali, pusi ja muiskis sinulle siskokulta.

TERVETULOA!

Kotiopettajattaren koti on juuri avannut ovensa sinulle. Olet sydämellisesti tervetullut vierailemaan luokseni. Kotini ei ole suuren suuri mutta pieni onkin kaunista!Piipahdathan vierashuoneessani kirjoittamassa minulle.



Kolmen miehen ja yhden NAISEN kodissa on huolehdittava siitä, ettei häviä pikkuautojen, pelikassien ja miehekkäiden pärinöiden alle. Nämä suloiset luistimet löytyivät kirpputorinpöydän kulmalta. Minun oli aivan pakko tuode ne kotiini!



Tänä iltana nautin kupillisen hiljaisuutta, hyppysellisen kynttilän hohdetta ja hippusellisen haaveita. Kummallista tuo aika. Keskustelin tänään rakkaan taiteilijaystävän kanssa unelmista, haaveista, joita sydämellemme on asetettu. Kuinka vaikeaa onkaan odottaa, että ne toteutuisivat ja kuinka usein sitä ajattelee ettei aika vain riitä.

Pienten lasten äidillä ei juuri omaa aikaa ole, sitä odottaa että lapset kasvavat ja sitten toisaalta haluisi pysäyttää ajan, etteivät ne kullanmurut kasvaisi. Aika on myös kovin tasapuolista. Sitä on kaikille joka päivä 24 tuntia ja joka päivä sitä tulee lisää. Mihin meillä on kiire?




Tänään huokaan, kunpa osaisin käyttää aikani oikein. Kiiruhtaa hitaasti, hetkistä nauttien ja tilaisuuksiin tarttuen. Kunpa osisin lukea tielleni laitettuja merkkejä. Astua avonaisista ovista ja jättää suljetut ovet suljetuiksi. Ei vielä, ehkä myöhemmin!

ITALIALAINEN KANASALAATTI

Tämän maistuvan kanasalaatin tarjoilin eräänä tammikuisena pakkaspäivänä tatsikin ja leipätikkujen kera aina odotetulle vieraalleni. Hyvää oli vaikka seura oli vielä parempaa! Pyydän anteeksi rakas lukijani, että ohjeeni ovat ripaus tätä ja kourallinen tätä- tarkkuudella. Luovuus kukkikoon myös kotiopettajattaren keittiössä.

- salaatin pohjaksi rucolaa ja jääsälaattia sekä kuutioitua tomaattia ja kurkkua
- keltasipulia renkaina
- aurinkokuivattua tomaattia
- mustia oliiveja
- suolavedessä keitettyä pennepastaa, johon lisäsin lopuksi vihreää pestokastiketta
- hunajamarinoitua kanaa
- salaattiannoksen päälle runsaasti pecorino- juustoa lastuina

ROMANTIKON KIRJAVINKKI

PIENI lankakauppa
Kirjoittaja: Kate Jacobs

Olen aina rakastanut kirjoja, niiden tuoksua, lukemaan viekottelevaa ulkoasua ja sitä miltä uusi lukematon kirja tuntuu, kun sen sileitä kansia silittää uteliaasti. Tänäkin jouluna käärin ihan oman ihanan kirjapaketin itselleni. Jos katsot oikein tarkasti, voit nähdä sen ruutusydämen takana, nuottipaperiin käärittynä,silkkirusetein somistettuna, lepäämässä vanhassa hedelmälaatikossa odottamassa minua!Tuo kirja ei suinkaan ollut pieni lankakauppa vaan jotain aivan muuta mutta siitä kerron sinulle myöhemmin.




Pieni lankakauppa oli juuri sellainen kirja, jota römppäromattinen käsitöitä rakastava kotiäiti ei voinut ohittaa kirjamessuilla. Nimi viittaa toiseen rakkauteeni pieneen suklaapuotiin, jonka elokuvaversion katson tasaisin väliajoin. Pehmeät lankakerät, puheen porina ja puikkojen kilinä vaaleanpunaisessa ylellisessä kääreessä. Yli kuusisataa sivua ihanaa yöistä omaa aikaa. Olin myyty.

Kirja oli juuri sitä, mitä kuvittelin sen olevan.Helppolukuinen, kevyt,elämänmakuisia tarinoita sisltävä kirja neulontaan hurahtaneiden erilaisten naisten elämästä herkkuja unohtamatta.
( Herkullisia leivonnaisia nyt ei voi vastustaa kukaan!)

KOTIÄIDIN AAMUHUOKAUS

Kiitos ihanasta pakkasaamusta pitkän ja synkän syksyn jälkeen.Kiitos auringonsäteistä, jotka syleilevät lähes lumettomia puunrunkoja. Hymy pilkahtaa talven kalpeilla kasvoilla.

Kiitos kaksivuotiaan pehmeistä silkkihiuksista, krokotiilinkyynelistä, jotka vierivät pitkin suloisia poskia. Kiitos luottavaisista käsivarsista, jotka kietoutuvat arjen kiireessä äidin ympärille ja pysäyttävät ajankulun. Äiti on kiva- kolme sanaa, jotka auttavat jaksamaan pyykkivuoren, kakkavaippojen ja huonosti nukuttujen öiden yli.

Kiitos kahdeksanvuotiaan kaikkivoipaisuudesta. Minä osaan, minä tiedän, minä tahdon. Äiti kasvaa kanssasi ihan yhtä paljon, kuin sinäkin.

Kiitos kiireisestä suukosta aamutohinassa. Minäkin rakastan sinua!