EnKeLiPölyÄ...

Valkea vaippa kietoi kotimme joulusatuun.
Ripaus enkelipölyä lennähti jokaiseen nurkkaan.
Tunnetko odotuksen?
Tunnetko kaipauksen?

Pian matkamme on täysi.
Elämämme yhden muiston rikkaampi.
Joulu on matka.
Joka vuosi yhtä rakas
ja
aina erilainen.

ONNENHIPPUSIA

Tämä syksy on ollut yksi elämämme tiukimmista. Takana on talon myynti, muutto, kuopuksen päiväkodin aloittaminen, oma opettajan työhön paluuni kolmen vuoden jälkeen, miehen työpaikan vaihto ja jatkuva sairastelurumba. Nenä on vuotanut vuorotellen ja yhtä aikaa syksystä asti, on sairastettu enterorokot jne....

Tiukka tahti on pakottanut karsimaan, riisumaan, keskittymään olennaiseen. Hetkittäin on koettu luopumisen tuskaa, taistelua omien toiveiden ja arkitodellisuuden välillä. Välillä on täytynyt kaivaa onnenhippusia todella syvältä. On pitänyt tarttua hetkeen.... opetella nauttimaan tästä hetkestä ja sen suomista pienistä iloista.

Joulukuun rakkaimpiin muistoihin tallennan sen iltapäivän kun leivoimme ystävättären ja hänen lastensa kanssa pipareita. Neljä touhukasta pikkutonttua saivat taikinan häviämään alta aikayksikön. Onnellista oli myös katsella kolmivuotiaan liikuttavaa lumitanssia päiväkodin joulujuhlassa.

Huomenna, työpäivän päätyttyä, lähden jouluostoksille. Pienet paketit kääritään kauniiseen lahjapaperiin ja piilotetaan joulua odottamaan. Ja meillä ei tarvitse olla kiltti saadakseen lahjoja! Meillä jokainen lahja annetaan armosta sekä hyville, että pahoille! Minusta se on joulun sanoman mukaista.

RAKASTAN, RAKASTAN

Rakastan joulua!
Se on ehdottomasti vuoden kohokohta.

Rakastan leipomista!
Appelsiinikakun makeaa tuoksua, kanelin ja kardemumman liittoa, siirapin sitkeyttä!

Rakastan askartelua!
Lumitähtiä keittiön ikkunassa, paperisilppua lattialla.

Rakastan kynttilöitä!
Jokaiselle päivälle riittää oma hohteensa ja lämpönsä.

Rakastan yllätyksiä ja niitähän jouluna riittää!

Rakastan päiväunia lapsen pullea käsi omassani.
Pian on taas niiden aika. Otamme lomasta kaiken irti!

Rakastan haikeita jounsäveliä.
Niissä on kaikkien joulujen muistot kätkettyinä.

Ja tiedätkö meillä ei jouluna siivota kaappeja, meillä ei kiilloteta pöytähopeita. Vaatepinot saavat levätä kaapin kätköissä ja pieni ajan patina saa kertoa eletystä elämästä jokaisen lusikan pinnalla.

Täyttäköön hyasintin tuoksu koko kodin ja tulkoon joulurauha!

Tule joulun suuri salaisuus....

Kutsuin joulun keittiöön,

pyysin ystäväksein tulla.

Rakkaudella puin yllesi punaisen puvun,
haikeasti soi suloiset joulusävelet.

Viivyin hetkessä pitkän tovin,
katselin ystävääni liekin loisteessa,
tuoksusi kietoi minut muistojen lempeään syleilyyn.

Tänään minulla ei ole niin kiire,
etten nauttisi seurastasi.

Vai voisitko olla luonani aina?
Joulun salaisuudessa...

Joulun odotusta on täynnä maa...

Keittiön pöydällä höyryää vastaleivotut appelsiinikakut, suklaakakku ja appelsiinipiparit, kynttilät loimottavat kutsuvasti ja lumiset pumpulikinokset huokuttavat aikuisenkin heittäytymään selälleen lumienkelien tekoon! Kaikki merkit viittaavat siihen, että kodissamme on alkanut joulunodotus toden teolla. Illan hiljaisina tunteina valmistaudun myös kyläpirtin perjantaiseen jouluavakseen, jonne kiikutan vanhassa matkalaukussa korttejani myyntiin.




Tänään on ollut hieno päivä! Leivontaa, puuhaa, jota rakastan yli kaiken, rupattelua taiteilijaystävän kanssa, mikäs sen leppoisempaa ja parinkymmenen yllätysvieraan seurue, jotka tulivat tutkailemaan korttejani aivan yllättäen, rakastan yllätyksiä!!!!

Tänään olen nauttinut jokaisesta pikkuhetkestä ja onnistuneesti olen sulkenut mielestäni kaikki velvollisuudet, joita opeperheessä on liiankin paljon näin joulun aikaan... todistukset, kokeiden tarkastamiset, joulujuhlaohjelmat.....Mietitään niitä sitten huomenna, vasta huomenna!

ENSILUMEN AIKAAN

Olen kärsinyt suunnattoman huonosta omastatunnosta, kun olen jättänyt blogini viime aikoina aivan oman onnensa nojaan, suorastaan heitteille. Kaipuuta olen sen äärelle kokenut. Päivä toisensa jälkeen olen kuitenkin ammentanut sanaisen arkkuni tyhjäksi ennen iltaa. Illan hiljaisina tunteina olen painiskellut kotisivujen kimpussa ja ladannut akkuja uuteen päivään. Olen myös tietoisesti pyrkinyt rauhoittamaan mieleni ja kehoni. Työn vastapainoksi hiljentymistä....

Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin esitellä teille uutukaiset kotisivuni. Pientä viilausta vaille ne ovat valmiit. Tärkeintä minulle oli saada joulukorttini jälleenmyyjien ulottuville ja nyt he voivat tilata korttejani suoraan sähköisellä tilauslomakkeella. Muutamia kuvia vielä puuttuu ja osa kuvista on väärän kokoisena mutta asia tulee jo varmasti selville. Joten ystäväiset rakkaat käykää tutustumassa www.margitniemi.verkkopolku.com
Tämä on teitä varten....

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin teille. Erityisen onnellinen olen kodistamme, joka pukeutuu tulevina viikkoina juhlapukuun. Pihalle on satanut ensilumi, joka on puhdistanut ja valaissut pihan. Kiireisen alkusyksyn jälkeen koen pienoista voimaantumista, ilon ja levon palautumista. Blogitauko on ollut minulle kuin pieni paasto ja tutkiskelumatka syvälle sisimpään. Hetket, jotka olisin viettänyt kiehtovassa sähköisessä todellisuudessa on käytetty matkaan oman pinnan alle. Suosittelen!

Toivon, että te ette ole kuitenkaan ihan minua unohtaneet vaikka olen ollut poissa sanojenne ulottumattomissa. Onnellista joulunodotusta kaikkien lukijoitteni koteihin!!!

UUSIA TUULIA

Ilta on hämärtynyt, talo hiljentynyt ja minä yksin istun täällä koneen ääressä. Kulunut viikko on ollut myllerryksiä täynnä. Sairastelu on jatkunut ja olen ollut muutaman päivän töissä ja taas muutaman päivän kotona. Tänä aamuna tunsin kuitenkin uudenlaista reippautta ajellessani kohti koulua. Liekö hyvä mieleni tarttunut muihinkin, sillä sen lisäksi että kaikki työni sujuivat tänään mallikkaasti, oppilaat olivat hyväntuulisia. Suloiset ekaluokkalaiset poikani kantoivat minulle kukkia open pöydälle kasapäin. Kaikkinaiset kanervat sulostuttavat nyt luokkamme purkkeja ja maljakoita. Kyllä mieltä lämmittivät ne hymynaamat, kuraiset kanervat kädessä.

Kuvataidekoulussa askartelimme selluvillamassasta peilienkehyksiä. Taitavissa pikkukätösissä valmistui pitkä rivi satumaisia peilejä, jotka kuivuvat rauhassa ensi viikolla, kun vietämme syyslomaa. Loman jälkeen voimme sitten maalata kehykset ja kysellä että kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin....Yritän muistaa kuvata nuo peilit teille.

Hämmästyksekseni juuri kun olen päässyt kertomasta, että en ehdi paneutua kotisivuasiaan ennen joulua, onkin täysi vauhti päällä, ja pian saatte ihailla uutukaisia kotisivujani, ja mikä parasta jälleenmyyjäni voivat tilata joulukorttinsa sen kautta!!!!!Olen niin innoissani, että tuskin kirjaimekaan pysyvät oikeilla riveillä!!!!

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua, sulkea kone ja painaa silmät kiinni. Huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet. Kauniita unia teille kaikille ja reipasta loppuviikkoa!

Magi