LOMALLA....

Tämä mamma suuntaa nokan kohti laskettelurinteitä ja toivoo, että lunta riitäisi lasten talvilomarientoihin.Reppuun pakkaan ilosen mielen lisäksi hömppäromaanin ja sukkapuikot. Aion viettää hitaasti kiirehtiviä päiviä villasukat jalassa. Mieluummin olisin etelän lämmössä mutta pojat ovat aktiivi-iässä, joten mamma joustaa...

Monet viettävät paastonaikaa
ja
niinpä siis minäkin nettipaastoan.

Nyt jo ikävöin monia teistä.
Ihania, kodikkaita kotipesiä,
soljuvia sanoja, kauneutta, jota ympäillenne auliisti jaatte, herkullisia ruokaohjeita,
taidokkaita käsitöitä, tuoksuvia kukka-asetelmia,
elämänviisautta...


Maailma on tullut kauttanne lähelle.
Kiitos, että olette olemassa ja piristätte päivääni kaikkinaisella elämän runsaudella ja rikkaudella...


Palaan koneen äärelle viikon kuluttua.

Pusi,
muiskis ja halaus
teille kaikille siihen saakka!

SANOJEN MAHTI JA MAHTISANOJA

Eilisestä jäi ajatuksiini pyörimään sanojen mahti.
Poikaperheen päivään mahtuu ennätysmäärä ei-sanoja, kieltoja ja varoituksia.
Myönteisiä sanoja ja kannustusta pitää välillä oikein kaivella omasta itsestään.

Meillä puhutaan paljon, selitetään ja perustellaan.
En ole oikein koskaan oppinut sanomaan lapselle, että se nyt on vaan näin, kun äiti sanoo. Ojasta allikkoon- valillä siis lapseni tivaa kaikkia perusteluja sille, miksi kaulaliinaa pitää käyttää. Toivottavasti hän ei koulussa pyydä opea perustelemaan, miksi matematiikan kirjat pitää ottaa esille. Omasta kokemuksesta tiedän, että tällaistakin tapahtuu. Melko turhauttavaa...

Meillä kaikilla on varmasti kokemuksia todella tuhoavista sanoista.
Sinusta ei ole mihinkään, sinä et koskaan opi piirtämään, koska äitikään ei osaa matematiikkaa, et sinäkään jne.
Usko tulee kuulemisesta ja kun nämä sanat syöpyvät uskossa sisimpäämme, emme koskaan osaakaan piirtää tai emme usko oppivamme matematiikkaa.

Oma kuvataideopettajani kiteytti asian sanomalla, että kaikessa oppimisessa n. 20% on synnynnäistä lahjakkuutta ja 80% on raakaa työtä.

Eikö olekin lohdullista ja toiveikasta?Kovalla työllä kaikki on mahdollista.Toki toisilla on taitoja eri asioihin mutta jokaisesta meistä löytyy potentiaalia ellei meitä jossain vaiheessa latisteta...Samainen ope löysi jotain hyvää sanottavaa jokaisen työstä. Kerrankin hän jäi katselemaan oppilaan olan yli ja päivitteli, että onpa sinulla mahtava kynä, kun siitä tulee noin pehmeä viiva...

Oletko koskaan oppinut sanomaan EI?
Aika vaikea taito kiltille ihmiselle. Huomaan kerta toisensa jälkeen sanovani:- no jospa minä nyt sitten teen tämän, kun sinä pyydät. Tämän kerran...
Kaksivuotiaamme opettelee asiaa ponnekkaasti.
Äiti on opetellut asiaa jo muutaman vuoden.

Ei ole tarpeenmukaista kantaa harteillaan esimerkiksi muiden töitä ja väsyttää itseään ylenmäärin...

Kuten kuvista huomaat, kotimme laskeutuu pikkuhiljaa pääsiäiseen. Pääsiäismunien päällä koreilee edesmennyt isoäitini lettipäisenä koulutyttönä ja äitikulta pikkutyttönä.

TIMANTTEJA PÄIVIEN HELMINAUHASSA

Sydämelliset kiitokset Arleenalle ja Marja Kristiinalle mieltä lämmittävistä tunnustuksista!

Sanoilla on uskomattoman suuri merkitys. Sanoilla voi parantaa, piristää ja lohduttaa. Sanoilla voi kannustaa ja tuhota, levittää rakkautta tai juoruja. Taitava sellainen ihminen, joka aina sanansa osaa oikein valita. Välillä karkaa " sammakoita" itse kunkin suusta.

Arleena ja Marja Kristiina- kiitos sanoistanne. Kumpainenkin teitä ansaitsee saamansa tunnustukset!

Seurailen monia visuaalisesti kutkuttavia blogeja. Upeita koteja, mahtavia käsitöitä, ja elämän taiteilijoita, mutta tänään pitäydyn sanoissa ja annan tunnustuksen eteenpäin hoitavien, viisaiden sanojenne vuoksi...

Sitten seuraakin äärimmäisen vaikea tehtävä. ...Seurailen monien upeiden naisten elämää päivittäin ja te kaikki ansaitsisitte liudan tunnustuksia!

Paperia Pariisista, Hannis - on ihana piipahtaa kodissasi meren takana. Sivuiltasi huokuu elämä koko kirjossaan. Koen kanssasi sielujen sympatiaa...

Jokihelmisimpukan, Helmi Junika- Kiitos rehellisyydestä ja rohkeudesta. Arjen SANKARITAR!

Essuntaskun emäntä, Kotilieden lämpö tulvahtaa kuviesi ja lämpimien sanojesi kautta. Kiitos että olet olemassa.

Kotiäidin haaveilua, Mimmimamma- Otit minut niin rakkaasti vastaa pari kuukautta sitten, kun aloittelin täällä blogimaailmassa, että olet tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Piparipurkin Mintsumaria- Seurailen elämääsi abin äitinä. Itselläni kun on vielä niin pieniä pirpanoita. Jospa vaikka oppisin jotain edellä kulkijoilta!

Sain eilen vielä yhden tunnustuksen. Pienimmäisen kanssa lääkäriin lähtiessämme, ovelle koputettiin ja suureksi hämmästyksekseni ovella oli kukkalähetti. Kauniita valkoisia tulppaaneja ja ripaus vaaleanpunaista.

Tunnustus kotiäidille!

Kiitos ukkokulta!

UNELMAPÄIVÄ

-Äiti, millainen olisi unelmapäiväsi?, kysyy kahdeksanvuotias iltapalalla. Luettelen rauhallisen aamun buffet- aamiaisineen, kasvo- ja jalkahoidot, hierontaa, ohjattua taiteilua, hyvää seuraa ja herkullista ruokaa. Pojan haaveissa on aurinkoinen aamu, jalkapallomatsiin meno, aamiaiseksi pekonia ja munia, kylpyläiloittelua jne. Kaksivuotias haaveilee lelukauppaan menosta.

Mitä sitten isi haluaisi?

Isi on hetken hiljaa.

Isi haluaisi herätä pirteänä, kaikki univelat nukkuneena, kaikki rästityöt tehneenä ja toteuttaa meidän muiden toiveet. Isi toivoisi myös ettei hän hermostuisi tuona unelmapäivänä kenellekään kertaakaan.

Minä jään mietteisiini.

Ei ole ollut isilläkään helppoa viime päivinä.

VITAMIINIA JA FLOWERPOWERIA

Hemmottelua se on tämäkin.

Vastapuristettua appelsiinimehua jalallisesta lasista.

Jokapäiväinen vitamiiniruiskeemme pikku Oliverin kanssa lounaalla. Nautinnollisemmaksi

hetken tekee jalallinen lasi, josta mehu maistuu ainakin sata kertaa paremmalta, kuin mukista.

Ruuanlaittokin käy näppärästi kaupan valmiilla kalapullilla,

( siis huomatkaa rakkaat äitiliinit ,kaupasta saa välillä valmisruokaakin.)

tuoreella salaatilla,melonilla,kurkulla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja juustoleivästä

piparimuotilla napatulla juustolla.

Tämä kauniisti aseteltuna



MINULLE
ja
pikku Oliverille!



Tämän hyvän teon itselleni toteutan tänään tiukan aikataulun touhukkaana tiistaina. Tämän

viikon olen vain pelinappula muiden suunnittelemassa pelissä ja tulee olemaan Todella

haasteellista antaa edes ajatus itselle.

OLEN HYVÄ MINULLE!

Viime viikot ovat velloneet erilaisten tautien syövereissä, kuumetta, korvatulehdusta, yliväsymystä, migreeniä, nukkumattomia öitä... Blogeissa enemmän ja vähemmän väsähtäneet äidit vuodattavat tuntojaan. Eräskin ihanainen haaveilee murheettomasta maaliskuusta...Ei voi välttyä ajatukselta, että välillä elämä kyllä koettelee ja asioilla on tapana kasautua. Elämä on hyvien ja huonojen hetkien vuoristorataa. Ei voi muuta, kuin toivoa, että alamäkijaksot ovat nopeita ja hitaankin nousun jälkeen maisemat avautuvat entistä upeampina.

Elämä ei aina ole helppo laji oteltavaksi!Pienistä erävoitoista on otettava kaikki ilo irti!

Päätin viikonloppuna jatkaa elämäni tärkeimmän henkilön muistamista. Olen HYVÄ MINULLE, muistan, että minäkin olen olemassa! Olkoon se sitten niin pientä, että kakkapyykin jälkeen käyn punaamassa huuleni tai sipaisen pisaran lempihajuvettäni korvan taakse. Aion ottaa selvää kuka on tämä nainen, joka minussa asuu. Tyvestä puuhun, pienin askelin mutta enää en halua kokonaan unohtaa
MINUA!


Punaiset balleriinat vauhdittavat askelia!

KYLVÖN JA NIITON LAKI

Kiitos rakkaille ystäville kaikkinaisesta muistamisesta!
Ystävänpäivä olkoon joka päivä.

Elämässä on monia lainalaisuuksia ja yksiniistä on kylvän ja niiton laki. Kun kylvät salaatinsiemeniä, niität vihreää vihantaa salaattia perheesi nautittavaksi. Hassu sellainen puutarhuri, joka odottaa salaattia kylväessään porkkanoita sadokseen. Aivan sama laki toimii muussakin elämässä. Jos kylvät ympärillesi ystävällisiä sanoja, auttavaisuutta, ymmärtämystä- saat näitä elämän upeimpia lahjoja myös niittää aikanaan.

Kylvön ja niiton välillä on aina aika. Puutarhanhoitajat sen tietävät, sillä mikään ei ole yhtä piinallisen ihanaa, kuin odottaa siemenen itävän ja nostavan pienen vihreän pään mullan pinnalle.

Tiedätkö, milloin saat nauttia niitosta nopeasti? Väläyttäessäsi hymyn kassaneidille, posteljoonille...Tämä toimii lähes aina. Nopeaa niittoa!
:)
(Suomessa on tietysti myös se riski, että sinua pidetään vähän outona. )

Toivon, että tänä viikonloppuna saat hetken hoitaa myös itseäsi. Olkoon se kymmenen omaa minuuttia lapsiperheessä, jalkakylpy illan hiljaisina tunteina, pala suklaakakkua tai hetki hellyyttä kullan kainalossa. Jos ei hoida koskaan itseään, ei ole rakkautta muillekaan jaettavaksi. Tee siis pieni hyvä teko tänä viikonloppuna myös itsellesi. Siitä seuraa hyvä niitto perheellesikin...

Minä aion upottaa väsyneet jalkani mummon emalivatiin...kera sokerihuurrettujen namujen....