VANHASSA VARA PAREMPI

Jo pikkutytöstä lähtien olen viehättynyt vanhoihin esineisiin.
Kouluaikojen rakkaimpia muistoja oli päivät,
kun kouluun sai viedä erilaisia vanhoja esineitä,
joita sitten tutkiskelimme,
mietimme niiden käyttötarkoitusta ja tarinoita,
joita niihin liittyi.
Rakkaus ajan patinoimiin aarteisiin on kasvanyt vuosien myötä.
Sielukkaat rapistuneet pinnat saavat minut huokailemaan ja heittäytymään haaveelliseksi.

Monet vanhat keksinnöt ovat parempia kuin pussillinen uusia.
Levottomasti nukkuva kuopuksemme rauhoittui kapalossa ja uinui 1800- luvun kehdossa. Vanha kapiokirstu sulkee sisäänsä valtavan määrän joulu- ja pääsiäiskoristeita.

Sängynpäätymme koukeroita katsellessani haikailen entisaikojen ammattitaidon perään. Lieneekö taidot rapistuneet tekniikan kehityksen myötä.
Nykyajan muotoilu minimalismissaan ei saa sydäntäni läpättämään.
Taiturimaiset puuleikkaukset kylläkin.
Väillä pohdiskelen,
olenko syntynyt väärälle vuosisadalle...

( Elin Danielson- Gambogin maalaus, Oliverin kehto ja virkattua pitsinauhaa...)

UPEITA NAISYRITTÄJIÄ

Korttienmyyntimatkoillani olen törmännyt toinen toistaan upeampiin sisustus- ja lahjatavaraliikeisiin ympäri Suomen. Liikkeiden omistajat ovat lähes poikkeuksetta olleet naisia. Vastaanotto on ollut minulle aina lämmin, vaikka olen tupsahtanut liikkeisiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä. Aikaa varaamatta. Kortteihini on tutustuttu rauhassa ja kommentit ovat olleet kannustavia. En voi kuin ihmetellä, miten upeasti minua on kohdeltu. Meille " taiteilijoille" , kun ei ole ollenkaan helpoin tehtävä kaupata omia luomuksiamme.

Useimmat liikkeet ovat omistajansa näköisiä ja oloisia. Toisten liikeenharjottajien kanssa olen suorastaan ystävystynyt. Tänään, kun soitin muutamalle sain surukseni kuulla, että pari liikettä oli yllättäen lopettanut. Syitä en tiedä mutta väkisinkin nousee ajatus, että yrittäjyys on kova laji. Kilpailu on ankaraa ja peli on välillä julmaakin. Kuinka mielelläni soisin, että nuo kaikki upeat naiset saisivat yrityksensä kukoistamaan!

Viime syksynä, kun kuljin myymässä joulukorttisarjaani ja pienokaiseni nukahti rattaisiin eräässä liikkeessä, tuumasi myyjä, että kuinkakohan moni mies lähtisi kortteja myymään yksivuotiaan kanssa. Minä ainakin otan koko sarjasi myyntiin! Kyyneleet silmissä kipaisin ulos liikkestä ja ajattelin, kuinka ihanaa on, että me naiset ymmärrämme toisiamme. Monesti olen ajatellut kirjoittaa artikkelin matkojeni pohjalta tutustumisen arvoisista pikkuputiikeista, kiitoksena siitä, että on vielä naisia, jotka osaavat asiakaspalvelun jalon taidon!

Jokainen meistä tietää, kuinka ärsyttävää on kun puhelimyyjä kyselee olisiko langan toisessa päässä rouva itse, joka saa nyt kuulla elämänsä tarjouksesta. Minä en juuri jää kuuntelemaan mutta en myöskään lyö luuria korvaan. Kieltäytyäkin voi niin monella tavalla.

Tsemppiä teille kaikille upeille naisille ympäri Suomen. Olitte sitten yrittäjiä tai muuten vaan oman arkenne sankarittaria!

TUOKSUJA JA TUNNELMIA

Riemullista pääsiäismaanantaita!


Eilinen päivä ei kuulu päivien parhaimmistoon ellei sitten rakasta katsella kuumeisia poskia, kiikutella mehulaseja ja nuhaisia nenäliinoja, herätä aamulla niskat solmussa olohuoneen sohvalta. Yöelämä oli muutenkin vilkasta, sillä kuopuksemme päätti kastella peittojen lisäksi tyynyt ja patjatkin. Vaippa pysyi kuivana!! Tänään on kuitenkin uusi ihana päivä. Ja varmasti parempi kuin eilinen( siihen ei paljoa tarvita).

Lupasin Wanhattaren Marille
laittaa muutamia kuvia meidän perheemme pääsiäisherkuista. Ja sisukkaasti aion ne valmistaa, sillä pääsiäinen on kerran vuodessa vaan!

Jokainen kotihan luo omat perinteensä! Itselleni on merkityksellistä tuoksut ja tunnelmat, makuja tietenkään unohtamatta. Tuoksumuistissani on lukematon määrä ihania hetkiä... Ruuanlaittofilosofiani on varsin kepeä. Yksinkertaisia ohjeita, soveltaen ja muunnellen, tuoreita raaka-aineita, yrttejä, ripaus sitä ja hyppysellinen tätä... suonette siis anteeksi, minulta ei löydy tarkkoja reseptejä!

Alkuruuaksi
venäläisiä kurkkuja, valeltuna juoksevalla hunajalla ja pinnalle nokare smetanaa...



Pääruuaksi

rosmariinikananpoikaa


Tuoksu on huumaavan ihana...

1 luomukananpoika
2 sitruunaa
kourallinen rosmariininoksia
2 kokonaista valkosipulia
tölkki vihreitä oliiveja
valkopippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Huuhtele ja kuivaa sulatettu kananpoika.
Täytä vatsaontelo sitruunalohkoilla,
oliiveilla, valkosipulilla ja rosmariininoksilla.
Sido kostutetulla puuvillalangalla.
Pujota kananpojan ihon alle valkosipulinkynsiä,
oliiveja ja rosmariinineulasia, sekä sitruunaa.
Valele sitruunalla ja ripota pinnalle merisuolaa. Silaa vielä oliiviöljyllä.
Paista 200 asteessa vähintään puolitoitatuntia.
Kypsyyttä voi kokeilla painamalla tikulla kanan pulleimpaan kohtaan.
Nesteen tulee olla kirkasta. Itse kypsytän kanaa vielä jälkilämmössä ainakin puoli tuntia ja valelen kanaa paistoliemellä muutaman kerran.

Samalla kypsyvät peruna, bataatti, sipuli ja porkkanalohkot valkosipuilla, hunajalla, oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja rosmariinilla ryyditettyinä...

Lammas ei ole perheemme lempiruokien listoilla ja sen tähden sen osuus pääsiäisaterialla on symbolinen. Salaatin kera, ohuiksi viipaileiksi leikattuna..

Lammasta salaattipedillä

Erilaisia vihreitä salaatteja,
rucolaa,
herneenversoja,
yrttejä
ja päälle paistettuja lammaspihvejä paloiteltuna, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa...


Jälkiruuaksi


hedelmäistä rahkaa sulkaamunankuorista tarjoiltuna....


MAUKKAITA HETKIÄ!

KUUMEKEPPOSIA

Ei aina käy niin kuin haaveillaan...

Meidän perheemme on kunnostautunut lomasairastamisessa.
Oli joulu tai juhannus, hiihtoloma tai pääsiäisloma niin aina joku kömpii sängynpohjille.
Tällä kertaa armas ukkokulta! Pari sänkypäivää viettäneenä hän ponnisti tänä aamuna reippaana ylös ja vei perheen pienelle pääsiäisajelulle. Reissu oli liian rankka ja nyt hoivailemme kuumeista ukkokultaa!

Pääsiäisajelumme
oli kuitenkin äärimmäisen antoisa surkeasta lopusta huolimatta.
Sain tutustua viehättävään puodinpitäjään, silitellä suloisia sisustustuotteita, huokailla houkuttelevien posliinikipposten ruusukuvioita, ihmetellä vanhan ikkunanpokan herkkyyttä.

Jotain matkusti mukana kotiin ja jotain jäi myös minulta sinne.
Kiitos Wanhattaren Marille.
Toivottavasti korttini ja hääkutsuni tavoittavat monia teidän kauttanne.
Jos ette ole vielä käyneet tutustumassa Wanhattareen niin piipahtakaa ihmeessä hänen suloisessa puodissaan Jyväskylässä tai nettipuodissa vaikka heti.

Miehet tapasivat rakkaan ystävän, rupattelivat kahvikupposen äärellä auringonpaisteessa. Mieli oli keveä ajellessamme kohti kotia. Huomenna hoitelen ja hemmottelen iskää ja poikia rahkapiirailla ja monenlaisilla muilla herkuilla.

Toivottavasti te blogiystäväni saatte ottaa keväänjuhlan vastaan terveinä!

PÄäsIÄistunNELmiA

Tuokiokuvia pääsiäiseen laskeutumisesta.

Hetki hiljaisuutta pitkäperjantain hiipiessä ovelle.
Riisutaan kotia hetkeksi.
Laitetaan valkea liina olohuoneen pöydälle,
yksi punainen symbolinen ruusu.
Nautitaan rauhasta!
Odotuksesta!



Viipyillään yhdessä,
nukutaan päiväunet...
kuunnellaan Bachia...

Pitkitetään odotusta,
suklaamunista,
värien räiskeesta,
hilpeästä yhdessäolosta notkuvien herkkupöytien äärellä.

Pysähdytään,
kuunnellaan,
ihmetellään,
ihastellaan!

Kevään kirje lennähtää ikkunalaudalle!
Syntymisen ja kasvun ihme tekee mietteliääksi.
Siemenen itämisessä on jokin salaisuus.

ODOtuKseN tÄyTTämÄÄ toRSTaI PÄivää
ja RAUhaiSAA piTKÄperJANtaitA!

KOTILIEDEN LÄMPÖÄ ETSIMÄSSÄ

JUHLAPYHÄT
lennättävät minut ajatuksissani lapsuuden maisemiin, muistojen aarrearkuille...
Vahempieni kanssa ajoimme mummulaan. Mummon mökin ovelta tulvahti houkutteleva ruuan tuoksu, pakkanen oli maalannut vanhoihin ikkunoihin kuurankukkia, kellarin rappusten kylmä, kostea ilma, sai minut kietomaan villatakin tiukemmin ympärille. Puuhellan uunista nostettiin höyryävä pannukakku jälkiruuaksi. Minä istuin tunnista toiseen pöydän päässä ja piirsin pupujen taloja, sisustin erilaisia huoneita...
Kuinka monia juhlapyhiä vietimmekään näin yhdessä.

Mummu

on levännyt jo vuosia ajattomuudessa, halausten saavuttamattomissa mutta omien lapsien syntymän myötä, hän on tullut jälleen lähelle, muistoissa. Millaisista muistoista pikkupoikiemme reput täyttyvät. Mitä ovat ne eväät, joita nyt talletamme ja jotka otetaan esille, kun aika on
kypsä?

Omaan muistojen reppuuni talletan tältä tiistaipäivälta kuvan kahdesta iloisesta pienestä pojasta maalaamassa pääsiäismunia.Täyttyköön reppumme yhtä ihanista hetkistä, ohikiitävistä tuokioista. Juuri tällä hetkellä toivoisin, että ette kasvaisi niin nopeasti sylini saavuttamattomiin...

HÄKKIELÄMÄÄ

Rentouttava,
täyteläinen viikonloppu takana
ja odotuksen täyttämä viikko edessä.

Pääsiäinen
-kristikunnan suurin juhla on ovella.
Koti täyttyy munista,
neitseellisen vihreistä ruohoista,
perinteistä,
joita siirretään sukupolvelta toiselle.


Minä otan ilon irti kaikesta touhuamisesta lasten kanssa.
Ensi vuonna,
kun jo olen ansiotyössäni,
tuskin jaksan touhuta samalla tavoin.
Eikä minun tarvitsekaan.



Tapasimme viikonloppuna rakkaita ystäviä,
söimme yhdessä,
jaoimme ajatuksia elämästä,
pääsiäisen sanomasta,
arvoista,
parisuhteesta...
Kuinka paljon jälleen opinkaan elämästä.



Eräs tärkeä teema keskusteluissamme oli itsensä löytäminen.
Millainen minä olen?
Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä?
Asia,
jota olemme jo aikaisemminkin pohdiskelleet blogissani.



Monet meistä bloggaajista kokevat elävänsä ikäänkuin häkissä.
Ulkoapäin kohdistuu vaatimuksia,
paineita elää tietyllä tavalla.
Omat haaveet ja unelmatkin
ovat häkissä lukittuina eri syistä;
olosuhteiden pakosta tai rohkeuden ja tuen puutteesta.



Alkavalla pääsiäisviikolla
haluaisin raottaa häkkisi ovea
ja
vapauttaa sinut ulkoa tulevista vaatimuksista.


Pääsiäinen tulee kotiisi ilman rairuohoa,
narsissikimppuja,
pääsiäislammasta...
Ikäänkuin vahvistuksena,
hukkasin tänään kodista ottamani pääsiäiskuvat
ja jäljelle jäi vain kuva häkistä.
Älköön kukaan kokeko suorituspaineita pääsiäisen edessä.
Sen sanomassa ei ole vaatimuksia
- vain vapautusta!

Onnellista ja vapauttavaa pääsiäisen odotusta teille jokaiselle!