UUSIA TUTTAVUUKSIA

Blogielämä
on osoittautunut rikkaammaksi maailmaksi kuin osasin villeimmissä kuvitelmissani ajatellakaan!
Olen tutustunut mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin.
Aivan ihanaa on ollut lähettää korttitilauksia ympäri maailmaa.
Kiitos teille!
Viimeisimmät kortit postitin eilen Saloon.

Yksi uusimmista ja kutkuttavimmista tuttavuuksistani on
Helmiliina

Kuten nimestä voit päätellä,
tämä nainen tuntee helmeilyn salat.
Tänään sain avata ihanan ylellisen pakettini.
Makeanvedenhelmiä, Swarovskin kristallia, hopeaa...
Löysin hänet aivan sattumalta ja olin heti myyty hänen kauniisiin koruihinsa.

Helmiliina
oli onnistunut toimeksiannossani täydellisesti ja ruskean, vaaleanpunaisen ja valkean suloinen väriliitto on minusta huikean kaunis.
Työnjälki on siistiä ja toiminta hänen kanssaan vaivatonta.
Suosittelen tutustumaan!
Tässä vielä huikaisevan kaunis kaulakoruni...

Psst. Osasin linkittää Helmiliinan

KOTIPUU

Ihmisen elämä on kuin puiden oksisto.
Kukin meistä kurkottelee kohti valoa, ylöspäin. Joka vuosi me kasvamme ja ainakin silloin tällöin olisi syytä karsia villiversoja, jotka tukahduttavat kasvuamme, estävät meitä kantamasta hedelmää.

Jokainen meistä on juurtunut ja kasvanut kiinni omanlaiseensa runkoon.
Runkoja on erilaisia ja oksa ei aina voi runkoansa valita. Kukin puu kasvattaa myös juuriston ja oksien elämän kannalta on tärkeää, että juuristo kuljettaa sille ravinteita,
runkoa pitkin.

Puusta pudonnut oksa ei enää voi kantaa hedelmää, sen väriloisto hiipuu, ravinnonsaanti on katkennut.

Kun yksi oksa on puusta pudonnut,
voi puukin huonosti.
Puun haava saattaa vuotaa ja se on altis sairauksille.

Tämä blogimaailmakin on kuin yksi suuri puu ja me kirjoittajat sen oksia.
Tuemme toisiamme pilvisinä päivinä, kun lumen paino tuntuu raskaana harteillamme. Ihastelemme oksien väriloistoa ja hedelmiä, joita oksilta putoilee maahan. Puhallamme hyvää tekevää ilmaa,
jotta lehdet voisivat tanssia iloisina,
vapaina.

Kiitos Wanhattaren naisille tunnustuksesta. Lentäköön se leijan lailla Arleenan sanomiin ja Neidonhiuspuun salaisuuteen. Kiitos siitä, että olette olemassa ja jaatte kanssani tätä päivien kirjoa. Ja kiitos kaikille muillekin ihanille oksille, jotka teette tästä yhteisestä puustamme ihanan kotipuun, värikkään ja turvallisen!

Vielä jonain päivänä ehdin perehtyä linkitykseen. Siihen asti suonette minulle anteeksi!

IHANAA OLLA NAINEN

Pirteää maanantai-aamua teille kaikille vauhdikkaan viikonlopun jälkeen ja myöhästyneitä naistenpäivätoivotuksia.

Lauantain koulutukseni sujui mukavasti.
Seisemän tuntinen koulutuspäivä imaisee kuitenkin kouluttajasta voimat
ja
kun vielä ajaa kotiin lähes kolme tuntia talvisen vaihtelevassa kelissä,
saa takuuvarmasti päänsäryn seuraavana päivänä.

Mieli on kuitenkin virkistynyt ja ideoita täynnä.
Lapset saavat ylimääräisen annoksen rakkautta ja mieskin huomiota,
sillä äiti on piipahtanut lataamassa akkuja.

Kuluneen naistenpäivän kunniaksi,
raotan sinulle kenkäkaappiana
ja ripotan päällesi hyppysellisen naisellistä hömpötystä.

Rakastan olla NAINEN,
kiitän Luojaani, että sain syntyä NAISEKSI.

Aivan vapaasti saan
nautin korkokengistä ja laukuista,
kiharoista ja helmikoruista.

Vaikka
linjat etsivät paikkaansa raskauksien jälkeen,
pukeutumistyyli on hukassa kotona vietettyjen vuosien vuoksi
ja tukkakin monesti takussa
- löytyy sielun sopukoista kaipaus.


Välillä on ihana heittäytyä naiseuden suomiin mahdollisuuksiin.

:0)

Saa olla heikompi astia!

Ja sen seitsentuntisen koulutuksen pidin korkokengissä, eivätkä jalat tulleet edes kipeiksi...

VAIN TAIVAS ON RAJANA

Viime päivät ovat vilahtaneet taas sellaisella vauhdilla,
että on vaikea uskoa
- taas on perjantai.
Minulla on laatikot ja laukut pakattuna viikonlopun opettajien kuvaamataidon koulutuspäivää varten ja pirpana nukkuu kasvu-uniaan.
Lapset kuulemma kasvavat nukkuessaan.Minä odottelen ukkukultaa kotiin. Pojat viettävät huomenna naistenpäivän kunniaksi oikean ukkojen päivän ja lähtevät mootorikelkkailemaan ja paistamaan makkaraa laavulle. Äiti lähetetään hyvillä mielin matkaan.

Opettajia on tulossa viisitoista ja päivä on todella tiukka ja työntäyteinen. Tarkoitukseni on opettaa mm. kolme eri tekniikkaa ja puhua opetuksen suunnittelusta ja arvioinnista. Mielenkiintoista ja toivottavasti antoisaa koulutuspäivään osallistuville. Huomenna ajankin sitten illansuussa kotiin. Reppu täynnä uusia ideoita ja ajatuksia tulevia kursseja varten. Näin ainakin uskon!

Eilen piipahdimme mökillä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Harmi, että unohdin kameran kotiin. Rantakoivut kantoivat yllään valkoista raskasta viittaa. Luoto, joka kesällä on meluisien lokkien pesimäpaikkana, oli peittynyt valkeaan hiljaiseen vaippaan. Pupu oli kurkistellut nukkuma-aittaan, ainakin jälkien perusteella. Kyllä luminen, koskematon luonto on kaunis ja oleilu sen syleilyssä hoitavaa.

Kuvassa on ihan tavallinen sisustusesine. Kyltti, jossa on erityisesti mieheni mielestä osuva teksti. Ostin sen hänelle viime jouluna. Kun teemme asioita sydämellä- vain taivas on rajana!

HÄÄKUTSUPALVELU A

Elämä on täynnä yllätyksiä
ja
yhden rakkaan sellaisen haluan esitellä sinulle juuri nyt!



Korttitaiteilijana
olen ottanut uuden aluevaltauksen
ja
suunnittelen nyt
yksilöllisiä hääkutsuja
luotettavan painotalon kanssa yhteistyössä,
laadukkaalle 300grammaiselle Galerie Art Silk paperille.




Mallistossa on
kortteihini tutustuneille
tutunnäköisiä vakiomalleja neljä kappaletta
mutta mikä parasta
-lähes samaan hintaan suunnittelen jokaiselle hääparille
ihan oman hääkutsun kansikuvan.



Hääpari voi
näin määritellä
minulle juhlansa värimaailman
ja
jotain itselle tärkeää,
minkä
voimme liittää
akvarellimaalaukseeni.

Ihana, kutkuttava uusi haaste!




Nyt on vuorossa
yhteistyötahojen etsiminen
ja
olenkin ollut jo yhteydessä muutamiin ihaniin
omannäköisiini liikkeisiin,
jotka saavat minulta
mallikansiot!



Aikani
on luonnollisesti rajallinen,
joten kovin laajaa markkinointia
en pysty
suorittamaan.

Mutta haluankin pysyä uniikkina!



Pieni on kaunista
ja
kun en laajenna toimintaani liikaa,

voin palvella asiakkaani sydämellä.

Onhan kysymys

heidän elämänsä ehkä suurimmasta juhlasta!



Kiitos,
että olet jakamassa tämän uuden askeleen ottamisen kanssani!

FLOW- KOKEMUKSIA

Flow-kokemukseksi
sanotaan sallaista kokemusta, joka vie niin mennessään, että ajantaju katoaa.
Minulle käy niin joka kerta,
kun mies lähtee lasten kanssa päiväksi pois ja minä saan maalata rauhassa.
Haahuilen koko päivän yöpuvussa
ja ennen kuin huomaan kurkistaa kelloa,
on jo ilta.
Aamupalaa nautin maalauspäivinä poikkeuksetta illan hämärtyessä.
Edellinen flow- kokemukseni oli viime kesänä,
kun maalasin joulukortteja heinäkuisena sadepäivänä mökillä.
Aika lensi siivillä.

Eilen tapasin kouluttajaparini ja viilailimme vielä viikonlopun luokanopettajille suunnatun kuvaamataidon täydennyskoulutuksen sisältöä.
Mikä nautinto oli ideoida yhdessä,
jotain sellaista,
johon tuntee paloa,
intohimoa.
Kuvaamataidon opettaminen niin lapsille kuin aikuisille on juuri sitä mihin tunnen kaikkein suurinta vetoa tällä hetkellä.


Pieni flow oli napata meidät,
sillä ammennettavaa kyseisestä aiheesta olisi lähes pohjattomasti.
On se jännittävää,
kuinka hyvä seura inspiroi.
Yksin ei ideat pulppua ollenkaan samalla tavalla.


Flow kokemuksia voi kokea hyvän kirjan äärellä,
kävelylenkillä,
käsitöiden parissa....
Mihin asioihin sinä tunnet paloa?
Edellisestä flowsta on kohta vuosi aikaa.
Ensi kesänä löytyy varmasti taas hetki luovuudelle,
hetki heittäytyä ajattomuuteen,
virran viemäksi...

TAKAISIN ARKEEN!

Hips hei ja täällä sitä taas ollaan.
Kiitos kaikista terveisistänne, joita sain ilolla lukea.
Viikko vilahti hujauksessa ja uskokaa tai älkää kaikki luut on ihan ehjinä, vaikka mamma lasketteli hurjaa vauhtia!

Esikoinen kesytti lumilaudan.
On se aina yhtä ihmeellistä huomata,
kuinka nopeasti lapset omaksuvat uusia asioita.

Lomailu tekee aina hyvää ja kun lähtee pois kotoa pääsee irti tekemättömien töiden painolastista.
Yhtä nopeasti kun laukut on kannettu sisään,
alkaa kuitenkin jo stressi pestävistä pyykeistä,
tyhjästä jääkaapista jne.
Luonnekysymys?
Miten sitä oppisi ottamaan asiat vähän rennommin?
Laukut voi tyhjentää myöhemminkin ja pyykkiä pestä pikkuhiljaa.
Pizzeriasta saa ruuan pöytään puolessa tunnissa...
Huokaus!

Talo on hiljentynyt.
Vain pyykkikone rallattaa.
Loma sai minut kaipaamaan kesää ja huolettomia mökkipäiviä.
Ei aikatauluja eikä kiirettä minnekään.
Maaliskuu on toivoa täynnä.
Aurinko antaa lupauksen keväästä ja suloisesta kesästä, leppäkertuista, riippumatosta mökkikoivussa, saunantuoksusta ja auringonsäteistä tyynellä järvenpinnalla.
Joskus on vaikea nauttia tästä päivästä, olla haikailematta tulevaan...toisaalta on hyväksi ihmiselle jos on jotain mitä odottaa, jos on jotain mistä haaveilla.

Haaveiden ja unelmien täyttämää maaliskuuta
teille kaikille!

(Kuva on Vanhan kotilieden kannesta ja odottaa pääsyä osaksi kodinhoitohuoneen taulua.)