tiistai 7. huhtikuuta 2009

VIELÄ MUISTATKO SÄ MUT?

Hei!

Kuukausi jos toinenkin on vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin kotiopettajattaren sivuille. Essuntasku kävikin jo ihmettelemässä olenko kokonaan lopettanut mutta en toki. On vain niin, että välillä elämämme malja tulee niin ylitsevuotavaksi, että on vain antauduttava virran kuljetettavaksi. Kulku on ollut niin kiihkeää, että kaikki muu on jäänyt.

Nämä pari työntäyteistä kuukautta olen pyhittänyt tulevaisuuden pohdiskelulle, olen tutkaillut itseäni jälleen kerran ja etsiskellyt oman elämäni arvojärjestystä. Kuka minä oikeastaan olen? Olenko yhtä kuin tunteeni? Olenko yhtä kuin ajatukseni? Olenko yhtä sen kanssa, mitä muut ihmiset minusta sanovat? Keskustelutuokiot itsen kanssa ovat olleet hedelmällisiä ja valaisevia. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteet tulevat ja menevät. Niitä voi tarkkailla ikäänkuin sivustaseuraajana tempautumatta niiden vietäväksi. Ajatuksetkin tulevat ja menevät. On kuin avaisi ikkunan ja tuulettaisi ilmoille mitä erilaisempia ajatuksia. Minä en kuitenkaan ole yhtä kuin ajatukseni.Todellinen minäni löytyy vielä niidenkin takaa.



Mitä ihmiset sitten näkevät. He näkevät minussa sen mitä haluavat nähdä. Jokaisella on omanlaisensa silmälasit ja jokainen voi luoda ihmisestä haluamansa mielikuvan mutta onko se oikea?

Kyllä on ollut mielenkiintoinen matka raaputtaa pintaa syvemmältä ja matka jatkuu hiljaisina hetkinä, kun elämän pauhu hetkeksi hellittää ja on mahdollisuus nauttia hetkestä.Pikkuhiljaa uskon löytäväni myös sen mitä elämältä haluaisin, mihin suuntaan katsettani suuntaisin, minne polkuani johdattaisin...

Inspiraatiota elämään olen hakenut Italiasta. Mainiolta matkalta Milanoon ja Valamosta, jossa koin mielenkiintoisen moniaistillisen viikonlopun. Kumpainenkin matka avasi silmiäni näkemään elämän monimuotoisuutta. Elää voi niin monella tapaa. Onnellisuudenkin voi saavuttaa monella tapaa.



Kuvat ovat Milanosta, jossa puut kukkivat kevättä ja auringon kulta hyväili pimeästä tulleita matkalaisia.

Inspiroivaa, elämäntäyteistä pääsiäistä teille kaikiile!


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Pääsiäistä sinullekin, olipa mukavaa, että päivitit blogiasi. Matka itseen on useimmiten hyvin hyödyllinen. Kiitos Italian-terveisistä, niin sininen taivaskin ollut siellä. Koskahan täällä näkyisi jotain muuta kuin harmaata ja tihkusadetta? toisaalta: lumi sulaa vauhdilla tuossa lämpöisessä pikku sateessa, satakoon ny kaikki kerralla.

arleena kirjoitti...

Tervetuloa.
Tutkistelut ovat silloin tällöin paikallaan. Pysähtyminen miettimään matkan suuntaa.

Italiassa oli varmasti kaunista, on yksi lempparimaista Ranskan lisäksi.

Hyvää Pääsiäistä.

Virpi P. kirjoitti...

Voiko itseään edes kokonaan tuntea? Olen arvellut tutkimusmatkan kestävän loppuun saakka. Mielenkiintoista se silti on. Ja on ihanaa, jos joku joskus suostuu näyttämään peiliä.

Mari kirjoitti...

Oikein mukavaa pääsiäistä! Oletpas saanut käydä kivoilla reissuillakin... Ihana juttu, että kirjoitat välillä kuulumisia♥

Hallatar kirjoitti...

Myös siulle kaunista pääsiäistaika aikaa. =)

Mimmi kirjoitti...

Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle!

Mielenkiintinen kirjoitus.. joskus on paikallaan pysähtyä.. liian harvoin se vain tulee tehtyä..

magi kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille. Kylläpä tuntui mukavalta huomata, että tutut ihmiset seikkilevat täällä blogistanian ihmeellisessä maailmassa.

Eva-Liisa kirjoitti...

Huhuu, minne opettajatar on hävinnyt? Löysin juuri tämän blogin.