Tänään tuli malja täyteen, sanainen arkku tulvahti yli reunan, kyyneleet vierivät kuumina poskille, tuskaiset ajatukset täyttivät mielen. Työstäni on tullut liian rankkaa. Opettajat on vedetty aivan liian tiukille. Jatkuva taisteleminen, että saisi oppilailleen avustajan käy voimille. Koko päivän juokseminen paikasta toiseen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten huomioiminen, kaikki täytettävät lippuset ja lappuset, työpäivän jälkeiset palaverit... Opettajat on laitettu taistelemaan niukista resursseista keskenään. En ole tottunut sellaiseen. En jaksaisi aina vaatia! KUN SAISI JOSKUS IHAN VAAN OPETTAA!
Jos on mukavailmapiirinen työpaikka tarjolla, ota yhteyttä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Olen pahoillani työtilanteestasi.
Itse tammikuussa potkut saaneena mietin uutta uraa ja se ei tule ainakaan olemaan mikään "rahasta kiinni" oleva työ.
Tsemppiä sinun jaksamisellesi.
Ihan samaa olen tuskaillut viimeiset vuodet. Opehuoneesta ei enää tunnu saavan välitunneilla virtaa, kun väsyneet ihmiset taistoavat senkin pienen hengähdystauon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Lapsen paras olisi se kaikkein paras, mutta kun kaikki on niin kumman kiemuraista.
En siis voi toivottaa sinua tervetulleeksi meillekään.
Mutta asioilla on tapana selvitä. Ja otetaan se voima ja ilo sitten jostain muualta.
Komppaan sympatiseeraten!
Onko byrokratia syrjäyttämässä sen perinteisen opettajien työn eli opettamisen.
Ja ongelmaoppilaatko lisääntyvät vuosi vuodelta.
Kuulostaa uskomattomalta.
Tesalle onnea uuden työn etsinnässä!
Lehtokotilo, se on todella rasittavaa. Ilmapiiri muuttuu todella ikäväksi kun niukkuutta jaetaan opettajien kesken. Jos ei työkavereista saa enää voimia ja tukea, tätä ei jaksa!
Arleena, valitettavasti tilanne on mm sellainen, että juuri nyt kaupungissamme ei ole koulupsykologia, joka voisi tehdä tarvittavia tutkimuksia. Siispä en koottava moniammatillisia ryhmiä, pidettävä palavereja, täytettävä jos jonkinmoisia lappusia, jotta saiai oppilailleen tukea.
Omassa luokassani on erityistä tuka tarvitsevia oppilaita, jotka on juuri tälle luokalle suunniteltu. Minä vaan uuvun taistelemaan heidän oikeuksiensa puolesta.
Samat ongelmat siis kaikilla aloilla: ei saa tehdä työtään rauhassa (resurssipulan, jatkuvan tehostamisen yms. vuoksi). Muutoksen on tapahduttava, eihän me voida hyväksyä tätä näin... eihän?
Hurjaa on meno,
ei voi muuta sanoa!!=O(
Äärirajoilla mennään ja pahasti.
Saumojen ritinä kuuluu jo!!!
Seinät alkavat vääjäämättä sortumaan ja voimavarat loppumaan-ihminen on kuitenkin ihminen!!!
Nyt taitaa olla aika,
kun seurauksia säästämisestä,venymisestä ja ajattelemattomuudesta aletaan näkemään...
Kupla puhkeaa ja ihmiset lakoavat jaksamattomuudessaan...
Tämä on ollut odotettavissa!!!
Mutta,kaikella on aikansa!!!
Ja sinua rutistan siitäkin huolimatta ja juuri sen tähden!!!
Elämme erityistä aikaa....
Voimia ja viisautta,jaksamista ja päättäväisyyttä sinulle työhösi Magi rakas!!<3<3<3
Junika!
Tilanne alkaa olla sietämätön monilla aloilla. Omaan jaksamiseeni tietysti vaikuttaa kokonaisuus, eli huonosti nukutut yöt jne. Oppilaani ovat oikeita kullanmuruja mutta tarvitsevat paljon huomiota, erilaisia tehtäviä,tukitoimia, apulaitteita, jotka nekin reistaavat, arg! Miten kauan tällainen voi jatkua. Ne jotka vielä saavat pitää työpaikkansa joutuvat venymään äärimmilleen ja muilla ei ole töitä.... Pieni ihminen ei ymmärrä!
Essuntasku!
Sinä tunnet minut paremmin kuin moni muu... tiedät etten valita ihan turhasta. Nyt on kyllä tosi kurja fiilif!Kiva kun kävit tsemppaamassa.
Kurjaa kuultavaa! Myötätuntoni äitinä on koulunväen puolella ja olemmekin perustamassa koti/kouluyhdistystä omaan kouluumme voidaksemme olla koululle tukena kuntaan päin. Toivottavasti koululla ei nyt vaan koeta sitä rasitteena ja yhtenä lisänä kokoustamisiin..
Tosi harmi tuollainen tilanne. Paljon voimia sen jaksamiseen ja kaikesta huolimatta mukavaa,toivottavasti myös rentouttavaa viikonloppua!:)
Haehan haaste taskultani,kun kiireiltäsi ehdit!!!=O)
Kiitos kaikille tsemppareille! Ihanaa, että olette olemassa!
Lähetä kommentti