Lämmin halaus teille kaikille ja terveisiä mummolasta!
Matkamme venyi huonojen kelien vuoksi suunniteltua pidemmäksi.
Kyllä tuntuu ihanalta olla kotona jälleen.
Matkailu on mukavaa mutta kotiinpaluu on vielä suloisempaa.
Rästityöt odottavat tekijäänsä ja kuluva viikko on haasteita täynnä mutta pieni piipahdus blogimaailmassa on aivan pakko tehdä!
Kiitos Pionille tunnustuksesta!
En mitenkään ylenkatso tunnustuksianne mutta elämä on ollut niin vauhdikasta, että en ole ehtinyt keskittymään kenelle tunnustuksen eteenpäin antaisin. Jos ette pahoita mieltänne, annan teille kaikille sylillisen halauksia ja pienet suloiset keväänairueet sinivuokot päiväänne piristämään!
Edellinen postaukseni kirvoitti monet teistä kommentoimaan ja kiitos siitä.
Aihe on varmasti ajankohtainen meille kaikille.
Tänä aamuna kun esikoisen yskä kuulosti niin pahalta, että tartuimme puhelimeen soittaaksemme lääkärille ja kuopuksemme päätti kiukutella lattialla potkien ja uhmaa uhkuen, oli onnellisuusmittari miinuksella. Yöllä automme päätti mennä sekaisin ja varashälyyttimet herättelivät koko lähitienoon,
unet jäivät lyhyiksi jälleen kerran....
On siis aika kaivella todella syvältä,
katsella tulevaisuuteen vaaleanpunaisten silmälasien lävitse,
uskoa, että vielä koittaa päivä, kun saa herätä pirteänä ja levänneenä.
Asioilla on tapana järjestyä ja kun laittaa ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään saattaa matkapyykit olla pestyinä ennen iltaa!
Tänään otan haravan esille,
rapsuttelen pihan pintaa,
annan sammaleille kyytiä,
kurkistelen lehtien alle joko tulppanin vihreät piippalakit nostavat päänsä pimeän talven jälkeen kohti valoa. Suunittelen uusia kukkapenkkejä, takaterassia vanhoine ikkunalaseineen, katselen uusin silmin taloamme, joka joutunee remontin pyörteisiin. Koska uutta kotia ei ole löytynyt on aika kohentaa vanhaa... Siitäkin asiasta on levollinen mieli. Vielä ei ollut aika lähteä. Aina asiat eivät tapahdu niinkuin haluaisi, eikä sillä aikataululla kun itsestä hyvältä tuntuisi. Kasvatan kärsivällisyyskukkasia elämäni puutarhassa, iloitsen pienistä uusista kasveista joita sinne saan istuttaa, raivaan kovalla kädellä vanhaa ja kuihtunutta ja sitten odotan valoa, joka saa vanhankin puutarhani kukoistamaan.
Matkamme venyi huonojen kelien vuoksi suunniteltua pidemmäksi.
Kyllä tuntuu ihanalta olla kotona jälleen.
Matkailu on mukavaa mutta kotiinpaluu on vielä suloisempaa.
Rästityöt odottavat tekijäänsä ja kuluva viikko on haasteita täynnä mutta pieni piipahdus blogimaailmassa on aivan pakko tehdä!
Kiitos Pionille tunnustuksesta!
En mitenkään ylenkatso tunnustuksianne mutta elämä on ollut niin vauhdikasta, että en ole ehtinyt keskittymään kenelle tunnustuksen eteenpäin antaisin. Jos ette pahoita mieltänne, annan teille kaikille sylillisen halauksia ja pienet suloiset keväänairueet sinivuokot päiväänne piristämään!
Edellinen postaukseni kirvoitti monet teistä kommentoimaan ja kiitos siitä.
Aihe on varmasti ajankohtainen meille kaikille.
Tänä aamuna kun esikoisen yskä kuulosti niin pahalta, että tartuimme puhelimeen soittaaksemme lääkärille ja kuopuksemme päätti kiukutella lattialla potkien ja uhmaa uhkuen, oli onnellisuusmittari miinuksella. Yöllä automme päätti mennä sekaisin ja varashälyyttimet herättelivät koko lähitienoon,
unet jäivät lyhyiksi jälleen kerran....
On siis aika kaivella todella syvältä,
katsella tulevaisuuteen vaaleanpunaisten silmälasien lävitse,
uskoa, että vielä koittaa päivä, kun saa herätä pirteänä ja levänneenä.
Asioilla on tapana järjestyä ja kun laittaa ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään saattaa matkapyykit olla pestyinä ennen iltaa!
Tänään otan haravan esille,
rapsuttelen pihan pintaa,
annan sammaleille kyytiä,
kurkistelen lehtien alle joko tulppanin vihreät piippalakit nostavat päänsä pimeän talven jälkeen kohti valoa. Suunittelen uusia kukkapenkkejä, takaterassia vanhoine ikkunalaseineen, katselen uusin silmin taloamme, joka joutunee remontin pyörteisiin. Koska uutta kotia ei ole löytynyt on aika kohentaa vanhaa... Siitäkin asiasta on levollinen mieli. Vielä ei ollut aika lähteä. Aina asiat eivät tapahdu niinkuin haluaisi, eikä sillä aikataululla kun itsestä hyvältä tuntuisi. Kasvatan kärsivällisyyskukkasia elämäni puutarhassa, iloitsen pienistä uusista kasveista joita sinne saan istuttaa, raivaan kovalla kädellä vanhaa ja kuihtunutta ja sitten odotan valoa, joka saa vanhankin puutarhani kukoistamaan.
