NEITI KEVÄT

Auringon lämmittävä ja hyväilevä valo on kietonut koko tienoon syleilyynsä. Viimeiset valkeat läikät pihanurmella ovat hävinneet, kuin taikaiskusta. Poikien poskien päivettynyt värikään ei lähtenyt suureksi hämmästyksekseni pois pesussa. Pakko se on uskoa! On tullut kauan odotettu, kaivattu kevät!

Valo on ihmeellinen asia. Talven jälkeen menninkäissilmämme eivät kestä sen loistetta, vaan piiloudumme mustien lasien taakse. Mustat talvivaatteet lentävät komeron kätköihin ja sormet hivelevät vaaleita kevätvärejä, keveitä sifonkikankaita, pitsiä...

Valolla on myös varjopuolensa. Valo paljastaa armottomasti mustan pianon ylle kerääntyneen pölyvaipan, lumipeitteen alta paljastuu paljon luontoon kuulumattomia asioita, jotka lumi on pitänyt kätköissään.

Ilman valoa emme saisi kuitenkaan nauttia sateenkaaren painosta sadepisarassa, emme värien hehkusta!

Kylpekäämme siis valossa ja antakaamme sen tulvia myös sisimpämme pimeimpiinkin sopukoihin....

VIELÄ MUISTATKO SÄ MUT?

Hei!

Kuukausi jos toinenkin on vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin kotiopettajattaren sivuille. Essuntasku kävikin jo ihmettelemässä olenko kokonaan lopettanut mutta en toki. On vain niin, että välillä elämämme malja tulee niin ylitsevuotavaksi, että on vain antauduttava virran kuljetettavaksi. Kulku on ollut niin kiihkeää, että kaikki muu on jäänyt.

Nämä pari työntäyteistä kuukautta olen pyhittänyt tulevaisuuden pohdiskelulle, olen tutkaillut itseäni jälleen kerran ja etsiskellyt oman elämäni arvojärjestystä. Kuka minä oikeastaan olen? Olenko yhtä kuin tunteeni? Olenko yhtä kuin ajatukseni? Olenko yhtä sen kanssa, mitä muut ihmiset minusta sanovat? Keskustelutuokiot itsen kanssa ovat olleet hedelmällisiä ja valaisevia. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteet tulevat ja menevät. Niitä voi tarkkailla ikäänkuin sivustaseuraajana tempautumatta niiden vietäväksi. Ajatuksetkin tulevat ja menevät. On kuin avaisi ikkunan ja tuulettaisi ilmoille mitä erilaisempia ajatuksia. Minä en kuitenkaan ole yhtä kuin ajatukseni.Todellinen minäni löytyy vielä niidenkin takaa.



Mitä ihmiset sitten näkevät. He näkevät minussa sen mitä haluavat nähdä. Jokaisella on omanlaisensa silmälasit ja jokainen voi luoda ihmisestä haluamansa mielikuvan mutta onko se oikea?

Kyllä on ollut mielenkiintoinen matka raaputtaa pintaa syvemmältä ja matka jatkuu hiljaisina hetkinä, kun elämän pauhu hetkeksi hellittää ja on mahdollisuus nauttia hetkestä.Pikkuhiljaa uskon löytäväni myös sen mitä elämältä haluaisin, mihin suuntaan katsettani suuntaisin, minne polkuani johdattaisin...

Inspiraatiota elämään olen hakenut Italiasta. Mainiolta matkalta Milanoon ja Valamosta, jossa koin mielenkiintoisen moniaistillisen viikonlopun. Kumpainenkin matka avasi silmiäni näkemään elämän monimuotoisuutta. Elää voi niin monella tapaa. Onnellisuudenkin voi saavuttaa monella tapaa.



Kuvat ovat Milanosta, jossa puut kukkivat kevättä ja auringon kulta hyväili pimeästä tulleita matkalaisia.

Inspiroivaa, elämäntäyteistä pääsiäistä teille kaikiile!

HOPEAKETJUKURSSIN SATOA

HEI!

Tässä näitä kädentuotoksiani hopeaketjukurssilta. Olin hiukan hankala kurssilainen ja halusin kokeilla myös helmien kanssa leikittelyä ja hopealangan virkkaamista. Paripäiväisen kurssin sisältöhän oli erilaisten ketjujen tekemisessä. Nyt osaan veivata hopealankaa ja leikata sen erikokoisiksi renkaiksi. Jokaisen korujen tekemisestä innostuneen kannattaa ehdottomasti mennä kursseille, sillä näitä taitoja ei kyllä kirjoista tahdo oppia. Mukavaa oli ja nyt olen kyllä ihan koukussa korujen tekemiseenkin....

HopeAhoitoA!

Kiitos kaikille tsemppareille, jotka jaksoitte käydä kommentoimassa valituspostaukseeni. Tilanne on nyt todellakin sellainen, että mietin ihan vakavasti erilaisia vaihtoehtoja tällä työrintamalla. Minulla on kaksi suloista poikaa, jotka tarvitsevat minua jaksavana äitinä ja itsestäkin on pidettävä huolta.

Kirjoittelin eilen illalla yömyöhään ajatuksia ja haaveita suurelle paperille. Onhan sekin jo jonkinlainen alku. Sain myös ilokseni korttitilauksia vaikka en ole juurikaan ehtinyt huolehtia asiakkaistani. Kortintekijän on oltava todella aktiivinen myyjä, jotta tuotteet löytävät tiensä liikkeiden hyllyille... Ihanaa, että jälleenmyyjät ovat löytäneet minut!

Piristävää oli myös osallistua tänään hopeaketjukurssille, joka jatkuu vielä huomennakin. Esittelen teille aikaansaannoksiani sitten kun saan työt kotiin. Ihania!!!!Ensi vuoden joululahjat onkin sitten jo työn alla.

Kuvassa komeilee kesäinen juhlapukuni ikäänkuin muistutuksena siitä, että kaikki se kaunis, mitä meille jokaiselle on annettu, ei saisi jäädä kaapin kätköihin, vaan lahjat ja kyvyt tulisi valjastaa käyttöön. Puku saa muodon vasta kun sen pukee päällensä. Jokaisella on oma pukunsa. Ystävän puku sopii juuri hänelle mutta ei välttämättä minulle.

Onko sinun synnyinlahjasi käytössä vai pölyttymässä kaapin kätköissä? Samaa kysyn tänään itseltäni?

EI PALJON KURJUUTTA KUMMEMPAA...

Tänään tuli malja täyteen, sanainen arkku tulvahti yli reunan, kyyneleet vierivät kuumina poskille, tuskaiset ajatukset täyttivät mielen. Työstäni on tullut liian rankkaa. Opettajat on vedetty aivan liian tiukille. Jatkuva taisteleminen, että saisi oppilailleen avustajan käy voimille. Koko päivän juokseminen paikasta toiseen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten huomioiminen, kaikki täytettävät lippuset ja lappuset, työpäivän jälkeiset palaverit... Opettajat on laitettu taistelemaan niukista resursseista keskenään. En ole tottunut sellaiseen. En jaksaisi aina vaatia! KUN SAISI JOSKUS IHAN VAAN OPETTAA!

Jos on mukavailmapiirinen työpaikka tarjolla, ota yhteyttä!

Ensin tuli pitkä aivastus....

Kuumeilua ja köhää on riittänyt tälle viikolle. Pirpanamme on ollut kovin sairas. Edellisellä kerralla, kun kuume kipusi korkealle hän sai kuumekouristuksen, joka oli pelottava kokemus ennenkaikkea äidille. Nyt olemme sitten heräilleet öisin mittailemaan kuumetta, jota on ollut jo neljä päivää. Tänään en siis saisi olla enää kotona vaan ansiotyössäni. Lapselle pitäisi pystyä järjestämään hoito kolmessa päivässä. Mutta entäs sitten, kun se ei vaan ole mahdollista? Ainoa hoitaja on äiti tai iskä. Ensi viikolle rientää mummu ja pappa hoitamaan pitkän matkan takaa, jos tauti voi vieläkin hyvin! Onneksi on mummu ja pappa.

Tänään otin siis palkattoman virkavapaapäivän.Tietysti otin! Eihän sairasta lasta voi päiväkotiinkaan lähettää. Pohdiskelin tässä niitä vanhempia, joiden lapsi sairastuu vakavasti. Mitäs sitten tehdään? Kaikki kivut kun eivät mene ohi kolmessa päivässä? Miten sitten tulisi toimeen? Harvalla lapsiperheellä on sellaisia säästöjä, että vanhempi voi jättää työnsä ja jäädä kotiin. Entäpä sitten yksinhuoltajat?

Tänään toivotan voimia kaikille teille, jotka tänään keittelette kuumaa mehua, silittelette kipeitä jäseniä, annatte kipeälle lapselle lääkettä ja taistelette äärimmäisen väsymyksen kourissa. Ehkä jo huomenna helpottaa.

Terveisin, magi pumpulipuiden keskeltä

TuNNuStUKsIA

Minulle on heitetty paristakin blogista tunnustus, jonka mukana seuraa haaste. Minun pitäisi paljastaa muutamia asioita,addictioita, intohimoja....

1. Olen auttamaton kenkäfriikki. Työpöytäni alle on parkkeerattuna vähintään neljä paria korkokenkiä, joita sujuvasti vaihtelen työpäivän aikana. Isoäitini oli kukkakaupassa töissä ja kulki päivittäin viiden kilometrin työmatkansa korkokengillä. Olen siis saanut korkokenkägeenit jo äidinmaidossa, hih! Viimeisin kenkähankintani oli tosin juoksulenkkarit. Erinomaiset sellaiset. Lasten kengistä olen todella tarkka ja kummallekin pojalle on ostettu aina omat kengät. Vääränlaiset kengät voivat vaikuttaa erittäin vahingollisesti kasvavaan lapseen...

2. Olen jäänyt koukkuun bailatinoon. Lapsena harrastin tanssia laidasta laitaan mutta nuoruusvuosina soittoharrastukset jyräsivät alleen tanssitunnit. Nyt olen viehättynyt latinorytmeistä ja tanssahtelen ainakin kerran viikossa pari tuntia sambaa, rumbaa, merengueta.....
Hyvä niin, sillä olen melko epäliikunnallinen ihminen ja nautin suunnattomasti, että olen innostunut edes jostain urheilusta.

3. Kaappini pursuavat kaikkinaisia askarteluvälineitä, rautalankaa, huovutusta, posliininmaalausta, kangasvärejä, kuumaliimapistooleita, pihtejä ja putkia.....Ensi kuussa lähden hopealankakurssille. Sormeni ovat syyhynneet jo pitkään korujen suloiseen maailmaan.... Kokeilen aina kaikkea uutta. Harvaan asiaan jään koukkuun mutta innostus kestää jonkin aikaa. Piirtämiseen olen koukuttunut jo pikkutyttönä. Kiitos edesmenneelle mummulleni, joka osti minulle joka kesä muovikassillisen piirustuspaperia.

4. Olen auttamaton herkkusuu. Rakastan italialaista ruokaa ja suussasulavia suklaaleivonnaisia sekä salmiakkia.Ja siksi on ostettu ne lenkkarit!!!

5. Haluasin kiihkeästi tutustua erilaisiin ihmisiin. Erityisen kiinnostunut olen henkilöistä, joiden sydän palaa jollekin asialle. Oman alansa spesialistit ovat mielenkiintoista seuraa. On opettavaista ja avartavaa kuunnella ja keskustella heidän kanssaan. Ihan kuin avaisi uuden jännittävän kirjan. Kiitos mm. Vintage ladylle mukaansatempaavista upeista taide- elämyksistä. Elän tapaamistemme hehkussa vielä viikkoja. Eräällä tällaisella tutustumisretkellä tapasin vuosia sitten mieheni, jolla oli myös paloa ja elämisenmeininkiä mukanaan.

6. On ihanaa olla herkkä, on kamalaa olla herkkä ja minä olen varmasti yliherkkä. Siitä on seurannut monia noloja tilanteita mutta paljon hyvääkin. Yritän elää asian kanssa ja toisaalta olen kiitollinen, että minut luotu juuri tällaiseksi kyynelehtijäksi.