tiistai 6. tammikuuta 2009

Hyvää yötä piltit....

Kyllä uni on ihmeellinen ja ihana asia. Unen tärkeyden tietää varmasti jokainen pienten lasten äiti ja isä. Nukkumattomat viikot, kuukaudet ja vuodet kuluttavat fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Siksi olenkin tänään niin onnellinen levollisen yön jälkeen. Heräsimme tänään puoli kymmeneltä, mikä on täysin käsittämätöntä meidän perheessämme. Esikoisemme valvotti meitä pari ensimmäistä vuotta ja kuopuksemme on jo kolme ja puolivuotias ja edelleen melkoinen yökukkuja. Välillä voimavaramme ovat olleet miinuksen puolella mutta tänään, voi tänään olisin voinut valloittaa vaikka koko maailman.

Unettomuudesta kärsii tälläkin hetkellä melkoinen joukko ihmisiä. Syitä unettomuuteen on varmasti yhtä monia kuin yökukkujiakin. Itselläni unirytmit ovat häiriintyneet jatkuvien heräilyjen vuoksi. Välillä olen niin luovalla tuulella, että uni kaikkoaa kaikkien ideoiden pursuillessa ajatusmaailmasta. Silloin on parasta nousta sängystä ja kirjoittaa ideat paperille. Olen myös tutustunut erilaisiin rentoutustekniikoihin ja ne toimivat minulla yllättävän hyvin. Kun keskittyy hengitykseensa ja etenee ajatuksissaan varpaista päähän asti, on usein uni yllättänyt kesken rentoutushetken. Suosittelen lämpimästi.

Kuvassa on kuopuksemme uusi/vanha sänky, joka löytyi paikallisesta vanhan tavaran liikkeestä. Ensi yönä testaamme, miltä uni maistuu tuossa monia öitä nähneessä puusängyssä. Toivottavasti hyvin. Makeita unia teille kaikille!

6 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Voi mikä unelmasänky pienellä!

Käytän samaa tekniikkaa yöllä ja aina tehoaa jossakin vaiheessa.

jaana kirjoitti...

Ihana sänky!

Meillä aikanaan lapset myös valvottivat. Nykyään eivät enää, kun asuvat jo omillaan. Sen sijaan meitä herättelee kissat :)

arleena kirjoitti...

Tuo rentousvinkki on hyvä, vaikka nukahdan yleensä hyvn. Joskus kuitenkin asioita pyörii päässä eikä uni tule, silloin otan käyttöön tuon rentoutuksen varpaista kiireeseen saakka.

Nostalgiaa tuossa sängyssä.

Nora kirjoitti...

Kaunis sänky!

Meidän kaksivuotias nukkuu äidin ja isin välissä eikä suostu edes yrittämään omassa sängyssään nukkumista. Ei vaikka sänky on aivan kiinni isossa sängyssä. No, aikanaan varmasti ja uskon, että ihan piankin. Nyt on hienosti oppinut nukkumaan liki koko yön, havahtuu välillä mutta osaa jo itse nukahtaa uudelleen. Ihan luksusta sekin.

Mimmimamma kirjoitti...

Voi kun ihanaa,että sait nukuttua!:) Tiedän tuon tunteen,sitä on kuin uudesti syntynyt ihminen kun pitkästä aikaa saa kunnolla nukutuksi.
Meillä ei lapset niin hirmuisesti ole valvottaneet kuin ihan vauvoina,mutta unettomuuskausia minullakin välillä. Ja minua ne ahdistaa aina suuresti ja sitten en ainakaan saa unta...

Lisää hyviä unia teille toivon, ja varmasti noin ihanassa sängyssä näkeekin niitä. ;)

magi kirjoitti...

Heips!Oli ihan pakko käydä kertomassa, että uni maistui erittäin makoisasti(minullekin). Mukavaa, että jaksatte käydä kirjoittelemassa minulle. Välillä mietiskelen, että höpisenkö täällä vain itselleni. Terapeuttista ja ajatuksia selventävää tosin sekin.