lauantai 3. tammikuuta 2009

KOTIOPETTAJATTAREN KODISSA





Tänään jäin pohdiskelemaan, miten elämämme kulkee tiettyjä reittejä, ikäänkuin suunniteltuja polkuja seuraillen. Kun aloittelin blogini kirjoittamista ja valitsin nimekseni kotiopettajattaren, en totisesti tiennyt asuvani jonain päivänä vanhassa opettajaseminaarissa johtavan opettajattaren asunnossa. En osannut aavistaa, että kirjoittelen kotiopettajattaren blogiani paikassa, josta lähetettiin opettajattaria ympäri Suomea. Seminaarin naisopettajat olivat uranuurtajia naisasiaa ajaessaan, kyläkouluja perustettiin ja tytötkin pääsivät oppimaan tuiki tarpeellisia taitoja.

Lomalla ollessani olen tutustunut uuden kotimme kiehtovaan historiaan. Pieniä palasia sieltä täältä, kuvia ja tekstejä elämästä 1900- luvun alun pikkukaupungissa. Olen lukenut myös historiallisen romaanin Lilly, joka maalaa tarkan kuvan kuvan oikeudentuntoisen opettajattaren elämästä 1900- luvun Suomessa ja kotimiljöössämme. Paljon on maailma muuttunut, ymmärrys ympäröivästä maailmasta lisääntynyt mutta ihminen on pysynyt samanlaisena tunteineen, iloineen ja suruineen.



Historia avaa ymmärryksemme tähänkin päivään, kirjoitettu sana kirvoittaa mielikuvituksemme täydentämään tarinaa mielikuvin. Kuinka jännittävää onkaan astella talon pihapiirissä ja aistia menneen ajan henki jokaisessa rakennuksessa. Koskettaa ovia, jotka kätkevät sisälleen tuhansia tarinoita kaipauksesta, onnesta, ikävästä...

Miksi minä olen täällä tänään? Miten polkumme on tänne kuljettanut? Minkälainen on meidän tarinamme? Inspiraatiota ei tule ainakaan puuttumaan, talon tuhannet tarinat elävät mielikuvituksessani rikkaampana tänään kuin eilen- mitä niiden kanssa tekisin?


6 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Blogisi nimi oli siis jonkinlainen enne...=)

Tuon kirjan olen hankkinut joskus omalle Mamallenikin,
koska entisen kesämökkimme naapurissa oli Lillylle tärkeä paikka:
http://www.nba.fi/fi/urajarven_kartanomuseo

Historian siipien havina on haikeaa
ja samalla mielenkiintoista. =)

magi kirjoitti...

Mielenkiintoista Hallatar, Mielenkiintoista!

Katilein kirjoitti...

Minä pidän tämän tyyppisistä hiukan salaperäisistä asioista. Ripaus fatalistiakin minussa on, sen verran uskon kohtaloon.
Jos tarinoita ja ajatuksia pulppuaa, voisiko niistä luovana ihmisenä alkaa koostaa novellikokoelmaa?

magi kirjoitti...

Katilein! Minä uskon, että jokaisen ihmisen elämälle on suunnitelma. Me voimme vaikuttaa siihen valinnoilla. Itse kuiskaan kerta toisensa jälkeen, että osaisin valita oikean tien. Sellaisen keveän kulkea. Tien joka ei veisi vaivaan. Joskus valitsemme väärin mutta silloinkin meidät johdatetaan oikealle polulle, jos annamme siihen mahdollisuuden. Kun katselee elämää taaksepäin saa monesti huomata, että joskus käsittämättömiltä tuntuvat asiat ovat olleet osaltaan vaikuttamassa elämäämme merkityksellisellä tavalla. Ja nämä tarinat... minusta ei taida olla kirjoittajaksi mutta jotain muuta kuvallista... voisi ehkä syntyä.

Elsa kirjoitti...

Huh, Sinulla taitaa olla telepaattisia kykyjä!

Kiva kun kävit blogissani, ja kyselit sabluunoista... olen sabluunoita ostellut askarteluliikkeistä (Sinooperista, Hobby Pointistä sekä Askartellista) sekä huudellut huuto.netistä sekä nettikaupasta http://www.countrybymail.fi.

Pakkasterveisin,
Elsa

arleena kirjoitti...

Kaikella on tarkoituksensa, kuuluu vanha sanonta.

Luulen, että kodissasi, jossa nyt asut, on sinulle annettavaa, se on inspiraation lähde. Historia kuljettaa.