maanantai 26. tammikuuta 2009

TuNNuStUKsIA


Minulle on heitetty paristakin blogista tunnustus, jonka mukana seuraa haaste. Minun pitäisi paljastaa muutamia asioita,addictioita, intohimoja....

1. Olen auttamaton kenkäfriikki. Työpöytäni alle on parkkeerattuna vähintään neljä paria korkokenkiä, joita sujuvasti vaihtelen työpäivän aikana. Isoäitini oli kukkakaupassa töissä ja kulki päivittäin viiden kilometrin työmatkansa korkokengillä. Olen siis saanut korkokenkägeenit jo äidinmaidossa, hih! Viimeisin kenkähankintani oli tosin juoksulenkkarit. Erinomaiset sellaiset. Lasten kengistä olen todella tarkka ja kummallekin pojalle on ostettu aina omat kengät. Vääränlaiset kengät voivat vaikuttaa erittäin vahingollisesti kasvavaan lapseen...

2. Olen jäänyt koukkuun bailatinoon. Lapsena harrastin tanssia laidasta laitaan mutta nuoruusvuosina soittoharrastukset jyräsivät alleen tanssitunnit. Nyt olen viehättynyt latinorytmeistä ja tanssahtelen ainakin kerran viikossa pari tuntia sambaa, rumbaa, merengueta.....
Hyvä niin, sillä olen melko epäliikunnallinen ihminen ja nautin suunnattomasti, että olen innostunut edes jostain urheilusta.

3. Kaappini pursuavat kaikkinaisia askarteluvälineitä, rautalankaa, huovutusta, posliininmaalausta, kangasvärejä, kuumaliimapistooleita, pihtejä ja putkia.....Ensi kuussa lähden hopealankakurssille. Sormeni ovat syyhynneet jo pitkään korujen suloiseen maailmaan.... Kokeilen aina kaikkea uutta. Harvaan asiaan jään koukkuun mutta innostus kestää jonkin aikaa. Piirtämiseen olen koukuttunut jo pikkutyttönä. Kiitos edesmenneelle mummulleni, joka osti minulle joka kesä muovikassillisen piirustuspaperia.

4. Olen auttamaton herkkusuu. Rakastan italialaista ruokaa ja suussasulavia suklaaleivonnaisia sekä salmiakkia.Ja siksi on ostettu ne lenkkarit!!!

5. Haluasin kiihkeästi tutustua erilaisiin ihmisiin. Erityisen kiinnostunut olen henkilöistä, joiden sydän palaa jollekin asialle. Oman alansa spesialistit ovat mielenkiintoista seuraa. On opettavaista ja avartavaa kuunnella ja keskustella heidän kanssaan. Ihan kuin avaisi uuden jännittävän kirjan. Kiitos mm. Vintage ladylle mukaansatempaavista upeista taide- elämyksistä. Elän tapaamistemme hehkussa vielä viikkoja. Eräällä tällaisella tutustumisretkellä tapasin vuosia sitten mieheni, jolla oli myös paloa ja elämisenmeininkiä mukanaan.

6. On ihanaa olla herkkä, on kamalaa olla herkkä ja minä olen varmasti yliherkkä. Siitä on seurannut monia noloja tilanteita mutta paljon hyvääkin. Yritän elää asian kanssa ja toisaalta olen kiitollinen, että minut luotu juuri tällaiseksi kyynelehtijäksi.

4 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Ihanasti olit kirjoittanut itsestäsi, minäkin arvostan intohimoista suhtautumista, ihan ehkä elämään yleensäkin..
se tekee ihmisestä ja elämästä mielenkiintoisen.

Hyvää alkanutta viikkoa sinulle !
Sara

katriina kirjoitti...

Kadehdin kaikkia korkokenkäihmisiä, joiden jalat kestävät. Nuorena korkokengät eivät sopineet tyyliini, mutta nyt arvostaisin naisellisia ja siroja kenkiä. Saan kuitenkin kaikenlaisia vaivoja jalkateriini ja yhden päivän kulkemisesta.

magi kirjoitti...

Hei Sara, Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Katriina, sehän on harmillista vaikkakin pieni murhe tässä maailmassa. Kenkien pitää olla ehdottomasti omaan jalkaan istuvat sillä huonoilla kengillä saa varmasti erilaisia selkä- ja jalkavaivoja.

jaana kirjoitti...

Huikeat kengät kuvassa!!! Tyttäreni on myös kenkäfriikki. Hänelläkin on kaapit pullollaan mitä erilaisempia ihanuuksia! Hällä vain ongelmana jalan koko: 34-35 ei ole kovin tavallinen naisen jalan koko, joten joskus on hanakluuksia löytää....

Ihana postaus sinulta! Oli hauskaa tutustua sinuun "paremmin" :)