torstai 29. toukokuuta 2008

ODOTUSTA....


Odottavan aika on pitkä. Jokainen meistä äideistä muistaa sen ajan, kun valtaisa vatsa täytti kaikki ajatukset. Viimeiset päivät ennen laskettua aikaa olivat piinaavan pitkiä saati ne tuskaisat päivät lasketun ajan jälkeen.

Esikoisemme odottaa kovasti kasvavansa vähän suuremmaksi. Saa valvoa pidempään ja liikkua laajemmalla reviirillä. Kun kasvaa saa lisää vapauksia ja vastuuta. Joskus odottavan aika on NIIN pitkä.

Kuopuksemme haluaisi kovasti olla yhtä suuri kuin isoveikka. Saisi lähteä kouluun ja yöretkille partioporukassa. Koska minä olen niin suuri, on hänen kysymyksensä lähes päivittäin.Pikkuisella ei ole vielä kovinkaan kehittynyt ajantaju ja hän uskoo vakaasti olevansa yhtä suuri kuin veikka heti päiväunien jälkeen. Äiti on sanonut, että nukkuessa kasvaa.

Odottaminen ei ole aina helppoa. Olisi niin mukavaa, kun asiat tapahtuisivat nyt ja heti. Ihmisluonto on sellainen ja yhteiskuntamme ruokkii monella tavoin PIKAkulttuuria. On pikaruokaa, pikapesua.... Uskon kuitenkin siihen, että kiirehtivän askel astuu monesti harhaan. Liika hoppu ei ole hyväksi ja jos saisimme kaiken ilman vaivaa heti, emme osaisi arvostaa asioita.
Lasten tarpeetkin kiiruhdetaan täyttämään tänä päivänä ennen kuin niitä edes on. Pirpanoilla on kaikki pelit ja vehkeet, vaikka he eivät vielä edes niitä kaivanneet. Minusta on tärkeää, että lapsetkin oppvat odottamaan asioita, säästämään suurempiin hankintoihin itsekin ja siten nauttimaan kasvamisen ja odottamisen suomista asioista. On hienoa kasvaa suureksi, ottaa vastuuta elämästään ja ympäristöstään ja nauttia omien ponnistelujen tuloksista.

Kuinka suloista onkaan odottaa, kasvattaa kärsivällisyyttä, nauttia matkasta toivottavasti johonkin parempaan, eläen täysillä tätä päivää, sillä emmehän halua asua menneessä saati sitten tulevassa. Elämä on tänäänkin tässä ja nyt!

8 kommenttia:

Marja Kristiina kirjoitti...

Tärkeitä ajatuksia. Tyttären äitinä ajattelen jo kovasti sitä aikaa pelolla kun on [liian] kova kiire kasvaa nuoreksi naiseksi, äidin mielestä takuulla aivan liian varhain.

Odottaminen ja pettyminenkin ovat hyvin merkittäviä oppiläksyjä kasvavalle lapselle.

Ja sitten sydämelliset kiitokset kommentistasi! Mutta ei, en osaa ommella edes nappia kiinni joten kaikki verhot on ostettu. Meillä näkee ikkunoissa myös lakanoita ja ihan vaan kangasta ilman mitään päärmeitä :-/ Koitan kuitenkin tehdä nämä pieteetillä, hah hah!

tiiu kirjoitti...

Tämä päivänä lasten pitäisi kasvaa niin nopeasti. Äitinä minä mietin samoja asioita. Liekaa pitäisi osata antaa sopivasti, se on vaikea asia.

Merja K kirjoitti...

Niinpä, kunpa muistaisikin, elää tässä ja nyt :) Kiitos muistutuksesta, tuo asia kun tuppaa niin liian usein unohtumaan...

pioni kirjoitti...

Puutarhatouhuissa oppii odottamaan, kukat kukkivat aikanaan. Ja odottaminen tosiaankin palkitaan.

magi kirjoitti...

Marja Kristiina
Ymmärrän tuskasi. Opettajana katselen sivusta kuinka nuoret naiset kasvavat. Pojat kasvavat jotenkin siinä sivussa ja hitaammin. Itse olen työskennellyt erilaisissa kouluissa ja havainnut kuinka suuri merkitys on sillä millainen on kasvuympäristö ja ystävät.

Kotisi on valtavan kaunis!!!!!

magi kirjoitti...

Tiiu!
Äidillä on aina huoli lapsistaan ja halu tehdä heidän elämästään mahdollisimman huoletonta. Siitähän nämä pohdinnat usein kumpuavat.

Merja K!
Oppia ikä kaikki. Emme ole koskaan täydellisiä emmekä valmiita...

Pioni!
Puutarha puhuu koko olemuksellaan elämän suuria viisauksia, hoidosta, huolenpidosta, kärsivällisyydestä, työstä, kylvön ja niiton laista...

Helmiliina kirjoitti...

Ihana kirjoitus jälleen.. tärkeitä asioita ..
Kaunis loppulause kruunasi sinun ihanat mietelmät! :)

Hallatar kirjoitti...

Hyvin sanottu.