ILON KYYNELIÄ...

Aurinko paistaa suloisesti, leuto tuuli keinuttaa pihapensaita ja minä nautin viimeisestä kahdenkeskisestä päivästä kuopuksen kanssa. Huomenna alkaa kauan odotettu loma ja talo täyttyy pikkumiesten ja vähän isompienkin äänistä. On vähän haikea olo!

Mietityttää miten selviän kyynelittä huomenna jakaessani entisille oppilailleni ruusut. Jos annan tunteilleni vallan kyynelvirroille ei ole loppua. Pikkuoppilaani ovat siirtymässä yläasteelle ja minun on saateltava heidät matkaan. Tämän luokan kanssa vietimme monta muistorikasta hetkeä yhdessä. Toivottavasti osasin kannustaa teitä, antaa juuret ja puhallan nyt viimeisen kerran siipienne alle ilmaa. Turvallista matkaa, olkoon enkeleitä matkallanne!

Huomenna nautimme vastavalmistuneiden ylioppilaiden suuresta päivästä, iloitsemme yhdessä kanssanne, kiitämme siitä, että saamme olla mukana. Itkemme ilosta ylpeiden vanhempien kanssa.

Kyynelin avasin tänään myös Marja Kristiinalta saapunutta pakettia. En ole saanut varmasti koskaan mitään näin kaunista. Marja Kristiina on saanut lahjaksi taidon luoda mitä ihanimpia asioita. Tänään minä saan iloita siitä, että hän jakaa kauneutta auliisti ympärilleen. Lahjani saa kunniapaikan kodissamme. Toivon, että tästä kylvöstä saa lähettäjä ainakin hyvän mielen!

Muistorikasta viikonloppua, aurinkoisia kevätjuhlia ja nauttikaa suvivirren suloisista sävelistä!

ODOTUSTA....

Odottavan aika on pitkä. Jokainen meistä äideistä muistaa sen ajan, kun valtaisa vatsa täytti kaikki ajatukset. Viimeiset päivät ennen laskettua aikaa olivat piinaavan pitkiä saati ne tuskaisat päivät lasketun ajan jälkeen.

Esikoisemme odottaa kovasti kasvavansa vähän suuremmaksi. Saa valvoa pidempään ja liikkua laajemmalla reviirillä. Kun kasvaa saa lisää vapauksia ja vastuuta. Joskus odottavan aika on NIIN pitkä.

Kuopuksemme haluaisi kovasti olla yhtä suuri kuin isoveikka. Saisi lähteä kouluun ja yöretkille partioporukassa. Koska minä olen niin suuri, on hänen kysymyksensä lähes päivittäin.Pikkuisella ei ole vielä kovinkaan kehittynyt ajantaju ja hän uskoo vakaasti olevansa yhtä suuri kuin veikka heti päiväunien jälkeen. Äiti on sanonut, että nukkuessa kasvaa.

Odottaminen ei ole aina helppoa. Olisi niin mukavaa, kun asiat tapahtuisivat nyt ja heti. Ihmisluonto on sellainen ja yhteiskuntamme ruokkii monella tavoin PIKAkulttuuria. On pikaruokaa, pikapesua.... Uskon kuitenkin siihen, että kiirehtivän askel astuu monesti harhaan. Liika hoppu ei ole hyväksi ja jos saisimme kaiken ilman vaivaa heti, emme osaisi arvostaa asioita.
Lasten tarpeetkin kiiruhdetaan täyttämään tänä päivänä ennen kuin niitä edes on. Pirpanoilla on kaikki pelit ja vehkeet, vaikka he eivät vielä edes niitä kaivanneet. Minusta on tärkeää, että lapsetkin oppvat odottamaan asioita, säästämään suurempiin hankintoihin itsekin ja siten nauttimaan kasvamisen ja odottamisen suomista asioista. On hienoa kasvaa suureksi, ottaa vastuuta elämästään ja ympäristöstään ja nauttia omien ponnistelujen tuloksista.

Kuinka suloista onkaan odottaa, kasvattaa kärsivällisyyttä, nauttia matkasta toivottavasti johonkin parempaan, eläen täysillä tätä päivää, sillä emmehän halua asua menneessä saati sitten tulevassa. Elämä on tänäänkin tässä ja nyt!

MUUTOKSEN TUULET PUHALTAVAT

Energistä alkavaa viikkoa teille rakkaat blogiystäväni. Aamun alkajaisiksi haluan esitellä sinulle uutukaiset, rakkaimpani, pienet sievät rippikutsut. Olen niistä kovin onnellinen. Ylioppilaskutsujen aika on tältä keväältä ohi mutta nyt on näiden pikkuisten aika. Toivon, että ne saavat kutsua monia vieraita nuorien suureen juhlaan tulevana kesänä. Tänään lähetän kutsut eräällä blogiystävälle mutta olen painattanut näitä vinon pinon, joten jos on tarvetta olkaahan minuun yhteydessä magi@phnet.fi Saat ne kauttani edullisesti ja mukaan laitan tietenkin pienet kirjekuoret.



Koululaisten viimeinen viikko koulutiellä on alkanut. Eräs pieni ajanjakso päättynyt. Omasta esikoisestani tulee syksyllä kolmasluokkalainen, itse aloitan työt ensimmäisellä luokalla, mieheni muuttaa väliaikaisesti toiseen tyopaikkaan ja kuopus lähtee päiväkotiin. Ilmassa on suuria ja pieniä muutoksia, haasteita, ilon ja surun kyyneleitä. Mitään uutta ei saa jos ei luovu jostain vanhasta. Eteenpäin ei voi mennä katselemalla taakseen. Luopuminen on kipeää ja kasvattavaa. Kun ottaa jalasta vanhat saappaat ja hyppää uusiin, menee aikansa kun ne muotoutuvat omalle jalalle sopiviksi. Jalka kasvaa ja saappaat eivät tunnu enää niin suurilta. Kesä on perheemme pehmeä lasku uuteen ja osin tuntemattomaan. Astelemme eteenpäin yhdessä, turvallisella mielellä. Toivotan teille aurinkoista alkavaa viikkoa ja kaikille ylioppilaiden perheille voimia juhlajärjestelyihin!

ELÄMÄN KUPERKEIKKOJA

Viikko on kyllin pitkä aika laittaa elämä mullin mallin, kuviot uusiksi! Oikein naurattaa kuinka elämä meitä joskus heittelee. Sinä viikonloppuna, kun päätimme aloittaa remontin, juuri ennen kuin olimme tilaamassa tarvikkeita, soi puhelin ja kuviot menivät uusiksi. Nyt on talo myynnissä ja uusi kohde kiikarissa. Huh ja hei! Mitähän tästä tulee?On niin kiva kun asiat sujuvat omalla painollaan, voi sujuvatko?

Viikko on kyllin pitkä aika myös painattaa uudet rippikutsut. Tänään hain sivupalkissa esittelyssä olevat pakettikortit painosta ja tein uutukaisiin rippikutsuihin tarvittavat muutokset.
Kiitos teille ihanat ihmiset, kun pidätte minut vireessä. En aikonut painattaa rippikutsuja mutta sain teiltä toivomuksen, johon oli ihan pakko vastata.

Viikko on kyllin pitkä aika maalata myös muutama pyykkinaruhenkinen akvarelli myyntiin... lähettää muutama paketti maailmalle, postitella, laskutella... lähettää tarjous hääkutsuista, suunnitella uutta lahjakorttia... miettiä ensi syksyn luokkarakennetta...

Viikko on kyllin pitkä aika sairastua poskiontelotulehdukseen ja hoivata esikoispoikaa, jonka poski turposi hammaslääkärikäynnillä muodottomaksi.

Viikko on kyllin pitkä aika elää ihan tavallista lapsiperheen elämää, iloineen ja suruineen, läksyineen ja lepohetkineen, ystäväkyläilyineen ja valmistujaisjuhlineen...

KYLLÄ VIIKKO ON LYHYT! Mutta onneksi tajusin, että tänään on vasta keskiviikko ja olemme touhunneet tuon kaiken neljässä päivässä ( sunnuntai mukaan lukien).Voi ihanaa, huomenna on vasta torstai.

PARIISIN KEVÄT

Hyvin harvoin tartun pensseliin ihan vain omaksi ilokseni.

Maalaan mitä mieleen juolahtaa.
Yleensä työn alla on jokin tilaus tai uudet korttimallit...
Marja Kristiinan viehtymys kaksikymmenlukuun inspiroi minua tarttumaan siveltimeen ja syntyi Vintage hengessä pariisittaret, kaksi naista, kaksi erilaista persoonaa, sisarukset kukkivassa Pariisin keväässä, katukahviloiden luvatussa kaupungissa, rikkaan arkkitehtuurin ja boheemin ilmapiirin kehdossa.

Ruskeaverikkö, elegantti ja oppinut nainen tietää tarkalleen, miltä aidon pariisittaren tulee näyttää ja miten hänen odotetaan käyttäytyvän. Tänä keväisenä aamuna hän kiiruhtaa läpi kaupungin hameen helmat heilahdellen ompelijattaren hänelle suunnittelemassa viimeisintä muotia olevassa asussa tapaamaan pikkusiskoa läheiseen katukahvilaan.

Sisar jo istuukin odottelemassa. Mitä näemmekään katseessa? Haaveita, unelmia vai ripauksen ylimielisyyttä? Voi kuvastuuko kasvoilta surumielisyys? Kuvat kertovat omaa tarinaansa, jatkukoon ajatusleikki katsojalla...

Maalarilla on kaipuu Pariisiin,
taiteilijoiden luvattuun kaupunkiin.
Vielä kerran sinne matkustan,
luonnoslehtiö kainalossa,
nuuhkin sen inspiroivaa ilmaa,
istun katukahvilassa
ja

nautin soinnikkaasta kielestä.
Kuinka kaunis voisi ollakaan Pariisin kevät!

VELJEKSET KUIN ILVEKSET

Vilpoinen ja nuhainen tervehdys ja lämpöinen rutistus teille kaikille. Nuhanhan siitä saa kun pukeutuu liian kevyesti näin Suomen keväässä.Vilpoiset tuulet puhaltavat ja minä istun villasukat jalassa koneen ääressä. Kesä on kuitenkin tulossa. Varma merkki siitä on kun pojalle on ostettava nappikset luistimien sijaan. Poikain mieli vetää viheriöille. Kuopuskin kaipaili omia pelikenkiä isoveikan saadessa uudet ja hienot. Onneksi hänelle löytyi tosi makeat vilkkulenkkarit, joilla voi palloa potkiä ja ottaa mallia isoveikasta.

Pienen siveltimen kanssa puuhastelu tuntui jälleen niin luontevalta. Jokainen veto sai aikaan lopullisen viimeistellyn jäljen. Sivellin oli kädessä kevyt ja totteli aivojeni kädelle lähettämiä käskyjä mutkattomasti. Käsi ja aivot pelasivat ristiriidattomasti yhteen, syntyi kaaria ja suoria, viivaa ja pintaa. Pitkällisen harjoittelun tuloksena, tiesin tarkalleen kuinka paljon vettä ja väriä pitää sekoittaa, mitä syntyy kun maalaa märälle pinnalle, mitä kuivalle pinnalle.

Kahtena edellisenä iltana olen maalannut takapihallamme kulmakaappia. Silläkin uhalla, että sain flunssan. Hionut pintaa, kastanut pensselin maalipurkkiin ja toivonut, että käsittelyni jälkeen vanhakin näyttäisi nuoremmalta tai edes paremmalta.

Pensselillä ja akvarellisiveltimellä on eronsa. Sen olen joutunut karvaasti huomaamaan. Sitä paitsi aivoni on suunniteltu miniatyyrimaalaamiseen. Kädet eivät tottelekaan minua ja kuinka vaikeaa on päättää, mitä maalaisi ensin. Miten luoda tasainen maalipinta? Paljon helpompaa olisi koristella ovet pikkuruusuin, heilutetella sivellintä kepeästi... Akvarellimaamari ei ole kaappimaalari. Kaksi kerrosta on nyt maalattu ja kolmas on vielä vedettävä. Sitten posliininupit paikoilleen ja kaappi odottelemaan ihan oikeaa kesää ja Wanhattarelta tilaamiani kuppeja.

Jatkossa aion tehdä useammin seikkailuja suurten pensseleiden maailmaan ja tutustua lateksien saloihin. Edessä on monta uutta kohdetta, joihin pitäisi paneutua. Oppia ikä kaikki. Taidamme kasvattaa muutamia uusia kärsivällisyyskukkasia tulevan kesän aikana.

UUTUUKSIA!

Tässä tulevat vielä suloiset nuoret
.... rippikortteja olkaa hyvä!
Rippikortit sopivat somasti pikkupakettien ja kukkien kanssa.
Korutaiteilija tilaajani toivoi,
että kortissa nuoret pitäisivät ristiä kädessään.


Tässä siis pikkusarjani kokonaisuudessaan.
Olisipa mukava tietää,
millaisiin koteihin ne saavat matkustaa juhlapäiviä viettämään.

JOTAIN UUTTA !

Huomenta!

En todellakaan ymmärrä, miksi blogitekstini arkistointi on jotenkin sekaisin. Viimeksi kirjoittamani teksti ei avaudukaan suoraan luettavaksenne vaan se on haettava toukokuun teksteistä. Osaisiko teistä joku neuvoa minua?

Sain eilen koevedokset upouudesta pikkusarjastani. Kermansävyonen paperi on todella kaunis ja kortteihin syntyi vanhahtava vaikutelma.Valitettavasti en saanut taltioitua tuota kaunista värisävyä kamerallani ja kuvista jäi sameita kuten aina! Vielä joskus opettelen kirkastamaan kuvat! Ruskean ja kerman yhdistelmä toimii minusta hyvin ja on kortit tilanneen asiakkaan näköinen. Uskon hänen pitävän sarjasta. Harmoniaa ja rauhallista tunnelmaa, yksinkertaisesti. Ja minultahan saa näitä kortteja tietysti tilailla edullisesti magi @phnet fi.

Ylioppilaita kermansävyisten ruusujen keskellä!

Minulta on pyydetty myös yleistä onnittelukorttia ja tässä se nyt sitten tulee. Korttien kokohan on sama kuin yo- kutsuissa ja kaikkiin kortteihin saa myös pikkukuoren! Rippilasten kortit esittelen seuraavassa postauksessa. Silloin on luvassa myös ripaus hentoa sinistä ja herkkää punaista.

PIENTEN ALKUJEN PÄIVIÄ

Tästä kaikki alkoi vuosia, vuosia sitten. Kahdeksan postikortin sarjasta. Lapsiaiheisia luonnosmaisia kuvia. Vieläkin kortteja on pikkulaatikot jäljellä. Kuinka paljon olen oppinutkaan näiden korttien tekemisen jälkeen ja kuinka paljon markkinat ovat muutamassa vuodessa muuttuneet. Tänä päivänä täytyy tietää tarkalleen millaisia kortteja tekee, jos aikoo jotain myydä. Korttien lähettäminen on vähentynyt rutkasti sähköisen median kehittymisen myötä. Kortintekijän on kyettävä nuuhkimaan uudet tuulet, jotta pysyy kehityksessä mukana!

Keväällä toiminimeni veroilmoitusta kirjoitellessani, mietiskelin teitä käsityöalan yrittäjiä ympäri Suomen. Leipämme on kovin kapea. Itse olen halunnut painattaa korttini Suomessa ja katteeni jäävät auttamatta pieniksi verrattuna niihin, jotka siirtävät painatukset ulkomaille. Painomääränikin ovat suhteessa pieniä. Saan kuitenkin tehdä jotain sellaista, joka tuottaa minulle iloa ja koska tämä taiteilu ei ole päätyöni, säilyy tekemisessä vapaus. Tänä keväänä olen ottanut melko kevyesti markkinoinnin ja nauttinut hoitovapaani kiivaasti hupenevista päivistä!

Mitään hyvää ei saa ilman kovaa työtä ja jos haluaisin jäädä täysipäiväiseksi taiteilijaksi joutuisin tekemään pitkää päivää ennen kaikkea markkinoinnissa, jotta saisin erilaisten verojen ja eläkemaksujen sekä muiden kulujen lisäksi itselleni myös palkkaa. Itselleni oli suuri yllätys, kuinka valtavat ovat eläkemaksut, vaikka maksaisin vain pienimmän mahdollisen summan. Sen eteen on myytävä kortteja laatikko jos toinenkin! Käsityöalan yrittäjän pitää kestää myös jatkuvaa epävarmuutta, kyetä uusiutumaan, kestää kritiikkiä ja luoda uutta oli sitten inspiraatiota tai ei. Vielä en ole kypsä kestämään sellaista mutta en sano ei koskaan!

Tänään saan koevedokset uudesta pikkusarjastani! Olen synnyttänyt jotain uutta ja sen jälkeen on aina hetken aikaa melko tyhjä olo. Esittelen sarjan sinulle pikapuoliin! Siihen asti nauttikaa keväästä ja tarttukaa elämässänne ilmaantuviin haasteisiin. Vain rohkeasti niihin tarttumalla, voitte mennä eteenpäin matkalla haaveitanne kohden. Kaikki suuri alkaa pienestä!

ONNEA ÄIDIT!

Omaa äitiäni halaten,
kiitäen siitä,
että teit elämäntyösi kotona.
Lähetit minut rakkaasti aamulla matkaan ja olit vastassa kun palasin kotiin.
Olit läsnä kun sinua tarvitsin.
Uhrasit omat menosi lasten vuoksi.
Vieläkin olet ystävistäni kallein.

Onnea 95- vuotta täyttävälle isöäidille.
Kuuden lapsen kasvattaneelle maatalon emännälle.
Nuorena leskeksi jääneelle.
Huoliteltu olemukseksi, onnelliset kasvosi ja hymyilevä olemuksesi saa minut miettelijääksi. Sinun elämänasenteesi on upea!

Onnea teille kaikille blogiäideille.
Voimia arkiseen aherrukseenne.
Iloitkaamme yhdessä niistä lahjoista, tytöistä ja pojista, joita meille on uskottu.
Ketään heistä emme omista mutta kiitollisuudella saamme heitä hoivata!
Muistorikasta äitienpäivää!

Ohessa kuvarajaukset äitienpäiväkorteista!

AJATUSTEN VIRTAA

Talo on hiljentynyt. Isä ja pojat nukkuvat jo makeasti mutta minä vielä kertailen kuluneen viikon tapahtumia. Iloitsen jokaisesta paketista, jonka olen tällä viikolla lähettänyt. Eri puolilla Suomea järjestellään ylioppilasjuhlia ja muutamat heistä lähettävät juhliinsa kutsukorttini. Eräs paketti matkusti Hallattarelle. Kiitos kauniista sanoistasi!

Tämäkin viiikko on ollut täynnä elämää. Tänään oli tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivä. Erilaisin tunnetiloin varustautuneet pikkuoppilaat tutustuivat kouluun ja minuun ja minä sain ensimmäisen kuvan tulevasta luokastani. Yhteinen hetkemme oli täynnä suuria tunteita ilosta itkuun. Kuinka pieniä koulutulokkaat jälleen kerran olivatkaan. Olo oli kuin kanaemolla, joka kätkisi jokaisen sirkuttajan mieluusti siipiensä suojiin.

Oman hoitovapaani lähestyessä loppuaan, olen viettänyt kuopuksen kanssa yhteisiä päiväunihetkiä ihaillen pikkuisen pehmoisia poskia, silitellen herkkähipiäisen lapseni pulleita käsivarsia. Kuinka nopasti tämä yhteinen aikamme on mennyt....Pian alkaa kesäloma ja sitten emme ole enää kahden jakamassa näitä aamuhetkiä.

Toissapäivänä lähetin kirjapainoon uutukaisen pakettikorttisarjan. Ruskean ja kerman sävyissä, yksinkertaisin tekstein kortteja ylioppilaille, rippilapsille, hääparille.... Suunnittelin sarjan erään korutaiteilijan tarpeisiin, hänen toivomuksiaan kunnioittaen. Suuri osa menee hänelle mutta jotain jää myös minulle myytäväksi. Ylioppilaskorttien osalta aikataulu meni melko kireäksi. Tarjonnen sarjaa muutamille liikkeenharjoittajille ja minultahan saa tietysti tilata niitä myös suoraan. Toivon saavani esitellä kortit teille pikapuoliin.Kortit ovat saman kokoisia kuin ylioppilaskutsut mutta niissä käytetty paperi on kermansävyinen.

Tietäisikö muuten kukaan teistä taitavaa kotisivujen tekijää? Toivon saavani omat kotisivut valmiiksi kesän aikana.

Remonttirintamalla edistymme mukavasti. Sisäkattoremontti käynnistynee parin viikon kuluttua ja minä saan suunnitella tapetteja. Aivan ihanaa! Pitäydyn hyvin vaaleissa väreissä, ruuduissa ja raidoissa.... Varastorakennuskin valmistunee vielä tämän kuun aikana tai viimeistään ensi kuun alussa. Kylpyhuoneremontti siirtynee syksyyn remonttimiehemme kiireiden vuoksi. Onpahan aikaa suunnitella ja etsiskellä kaakeleita.

Vaikka tekemistä on ollut paljon, viikko on tuntunut melko leppoiselta. Tehdyt päätökset vievät elämää omalla radallaan eteenpäin. Moni asia on loksahtanut paikoilleen. Elämässä on jälleen se paljon puhuttu rauha. Nautin siitä, että asiat tapahtuvat ilman suurta vääntöä, mieletöntä stressiä, omalla ajallaan.

Jotain olen myös oppinut itsestäni. Kovin vaikeaa on sanoa ei edelleen. Omien rajojen asettaminen ei ole vahvimpia puoliani. Helpompaa olisi antaa asioiden mennä painollaan ilman konflikteja. On ikavää olla ikävä ihminen! Kasvua ei synny väistelemällä ikäviä asioita ja joskus on oltava itsekäs itsensä ja perheensä vuoksi. Omat voimavarat tuntee vain itse ja jos ei tunne seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Toivotan sinulle onnellista viikonloppua. Perheemme matkustaa tervehtimään isoäitiäni, joka täyttää kunnioitettavat 95 vuotta. Hänen elämänasenteensa on mahtava! Aina iloinen mummumme ei vaivojaan valittele, hänen naurunsa on tarttuvaa ja tänäkin juhlapäivänä uskon hänen juhlivan uudessa mekossa, hiukset kampaajalla laitettuina. Kuuden lapsen maatalon emäntä. Siinä on esimerkkiä meille perässä hiihtäjille.

MYYDÄÄN JA OSTETAAN, REMONTOIDAAN JA HAAVEILLAAN....

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lähes koko neljän päivän pikkuloman. Minä haravoin viisi tuntia mökillä, nuuhkin keväistä ilmaa ja ihmettelin millaiset juhlat myyrillä oli ollut pihamaallamme, pikkukasoja siellä täällä, käytäviä ja onkaloita. Mökki saatiin tyhjennettyä, maalit ja pensselit ostettua ja haikein mielin jätimme kesäpesämme odottamaan ensi viikonloppua.

Nyt minulla olisi sitten myytävänä pari runkopatjaa ja kaksi levitettävää puusänkyä sekä porontalja. Kannattaisikohan yrittää myydä niitä huutiksessa? Kävin läpi myös lastenvaatteita ja nyt olisi laatikkokaupalla laadukkaita pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Sukulaisellemme syntyi kaksoset ja veimme sinne jo kolme kassillista vaatteita. Oliverin herkän ihon takia minulla on ruskovillan paitoja ja paljon benettonin pehmeitä puuvillapaitoja, espritin ja championin collegepukuja ja mm käyttämätön disneyn t-paita, joka oli liian karhea herkälle hipiälle. Pitäisiköhän nekin laittaa huutikseen? Niin ja sitten ihan kuin uusi siniharmaa viime kauden Remu haalari kokoa 92. Minä taas ostaisin lasten puukerrossängyn mökille. Mieluummin valkoisen, mutta voihan sitä puunvärisen maalata.

Kotiremonttimme käynnistynee myös pikapuoliin. Viidentoista neliön piharakennus muuttaa pihallemme vielä tässä kuussa, autotallista rakennetaan työhuone ja katot saavat valkean värin kesän aikana. Kylppäriremontin aikataulua ei lyöty vielä lukkoon ja budjetin tarkastuksen jälkeen voi sitten pohtia, onko muihin juttuihin vielä mahdollisuuksia. Postaukseni kuva on tulevasta ulkorakennuksestamme. Kuinka ihanaa olisi, jos voisimme pitää toisen huoneen muussakin kuin varastokäytössä. Se tuskin on mahdollista.

Kesäkorttien myyntikausi on kuumimmillaan mutta siitä en ota stressiä. Mukavaa, että te blogiystäväni olette tilailleet minulta kortteja ja taulujakin. Viime viikolla lähetin kaksi taulua Helmiliinan prinsessalle. Ylioppilaskutsuja on vielä pikkuerä jäljellä ja voin myydä niitä edullisesti pois jos jollakin teistä on tarvetta. Ylioppilaskortitkin ovat aika vähissä!




Postauksestani tuli tällainen tilannetiedotus. Tämän voisi oikeastaan laittaa suoraan osto -ja myyntipalstalle. Myytävänä olisi kortteja, tilaustöitä, kutsuja, vaatteita, sänkyjä, taljoja ja yksi mökkivalaisin! Ostaa haluaisin vanhoja ruutuikkunoita, kerrossängyn ja pienen klaffipydän sekä kauniit puutuolit mökille. Hih! Jos on ajatuksia laita postia magi@phnet.fi
Voikaa hyvin!