sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

OPETTAJIA JA OPPILAITA


Viikonloppu vierähti vauhdikkaasti, ihan niin kuin aina. Hääkutsujen esittelypäivässä tapasin viehättäviä nuoria morsiamia, ajatuksia ja ideoita vaihdettiin. Eräällä neidolla on hääjuhla syksyllä pihlajanmarjojen ja tunnelmallisten hämyisten iltojen aikaan. Toivon, että saan suunnitella hääkutsun hänen suureen juhlaansa!

Tapasin myös nuoria elämäänsä aloittelevia kevään ylioppilaita. Kuinka nuorilta he näyttivätkään. Ajatukset palasivat vuosien takaiseen ylioppilasjuhlapäivään. Elämä oli silloin edessä kaikkine mahdollisuuksineen. Minä valmistauduin pääsykokeisiin. Olin jo pikkutytöstä asti halunnut opettajaksi ja keräsin pisteitä pääsykokeisiin määrätietoisesti lukioajan. Nykyään harrastepisteillä ei liene paljon merkitystä! Ensimmäisellä yrittämällä en opiskelupaikkaa saanut. Olin pettynyt mutta jälkeenpäin välivuosi sijaisena,oli kasvattava kokemus. Se antoi myös realistisen kuvan opettajan arkitodellisuudesta, josta oli hyötyä opiskeluvuosina ja sen jälkeenkin.




Vuosia opettajan työtä tehneenä, voin vilpittömästi sanoa, että nautin työstäni. On päiviä, kun haluaisin vaihtaa työpaikkaa, sillä opettajan toimi on henkisesti raskasta; oppilaat oireilevat ja opettaminen jää sivuosaan kasvatustyön ollessa päätehtävänä. Toimenkuvaan kuuluu poliisin, tuomarin, psykologin ja avioliittoneuvojan tehtävät. Oppilaat ovat kuitenkin ihanan aitoja ja jokaisessa kevätjuhlassa vuodatan krokotiilinkyyneleitä. Kun jätän luokkani seuraavan opettajan hoitoon, luovutan palan sydämestäni...

Ensi syksynä saan jälleen iloisen, meluavan lapsikatraan ympärilleni. Kun jokainen oppii lukemaan, pidämme riemukkaat lukujuhlat! Heillä on vielä pitkä matka edessään ylioppilasjuhlapäivään ja hyvä niin!

Tänä keväänä on monissa kodeissa komeita nuoria miehiä ja viehättäviä nuoria naisia valkolakit kutreillaan. Toivon sydämestäni, että teille on jäänyt hyviä, kannustavia muistoja koulutieltä.


22 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Juuri sellaisia iloisia, kannustavia muistoja koulutieltä, sitä haluaisi omille lapsilleen. Omat koulut on kuitenkin jo käyty.

Omat muistot varsinkin yläasteelta olivat aika ikäviä. Asuimme rauhattomalla alueella ja moni lapset oireili. Opettajien aika meni näiden lapsien kaitsemiseen, rauhattomat nuoret saivat opettajien huomion.
Me kiltit, tunnolliset emme....

Tarmokasta viikkoa!

Inkivääri kirjoitti...

Suloisia kuvia ja kiva kirjoitus taas. Mukavasti välittyy lämminhenkinen välittäminen kirjoituksestasi - sitä opettajalta tarvitaan vaikka välillä se varmasti puuduttaa ja tekee työn raskaammaksi.

magi kirjoitti...

Hei Elisa!

Kun poikani pari vuotta sitten aloitti koulunsa, olin onnellinen tietäessäni, että hän saa iloisen, rempseän ja oikeudenmukaisen opettajan. Koulussa on ollut ainakin tähän asti mukavaa...
Tarmokasta viikkoa sinullekin!

magi kirjoitti...

Inkivääri!

Vaikka palaan työhön vasta syksyllä alkavat monenlaiset valmistelut kuten kirjahankinnat, lukujärjestysten suunnittelu, koulutulokaspäivät, vanhempainillat jne. jo keväällä. Henkinen asian kypsyttely on alkanut, jotta olisin syksyllä valmis uuteen elämänvaiheeseen!

Nora kirjoitti...

Voi miten kovasti toivon, että tyttäreni saisi sinunlaisesi välittävän ja ystävällisen opettajan itselleen, kun koulu syksyllä alkaa. Kaikki opettajat eivät valitettavasti monien työvuosien jälkeen enää jaksa oikeasti kiinnostua lapsista.

Mukavaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi sai kyyneleet nosemaan silmiini. Itselläni täällä tänä keväänä varmasti kaunis nuori nainen valkolakki kutreillaan ja koko elämä edessä. Hänelläkin edessä pääsykokeet ja sitä ennen niihin valmistautuminen. Toivon hänelle heti pääsyä kouluun, koska tiedän sen pettymyksen olevan NIIIN suuri, jos opiskelupaikkaa ei heti irtoa!

Marja Kristiina kirjoitti...

Niin voimakkaasti tuli pitkästä aikaa oma koulutieni mieleen... Pitkähän se oli, 12 vuotta plus vaihto-oppilasvuosi ja päälle 5.5 vuotta yliopistossa. Viime aikoina olen päivittäin miettinyt, mitä siitä jäi käteen -- ja myös sitä, milloin pystyn taas palaamaan koulun penkille oppimaan uutta ammattia, uutta elämää.

Oman koulutieni varrelle on mahtunut lähes pelkästään ihania ja kannustavia opettajia. Ainoa, mistä joudun antamaan (pitkän) miinuksen on ala-asteen liikunnanopetus.

Mietin sitäkin, voiko olla suurempaa vastuuta ja upeampaa kunniaa kuin saada eteensä luokallinen vasta opintiensä aloittavia ihmistaimia. Toivottavasti oma tyttäreni saa syksyllä 2009 yhtä lämpöisen opettajan kuin sinä olet, Magi!

PS. Kouluarkea seurasin vuosikymmenet myös aitiopaikalta sivusta; rehtori-isäni jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

magi kirjoitti...

Nora!

Jokaisessa työssä eläkeiän lähestyminen vaikuttaa usein jaksamiseen. Toisaalta tunnen lämpimiä, upeita juuri eläkkeelle jääneitä opettajia, jotka jaksoivat loppuun asti ansiokkaasti. Nuorikaan opettaja ei jaksa, jos ei saa vanhempien tukea haasteellisissa tilanteissa...

magi kirjoitti...

Mintsumarialle muistorikasta kevättä juhlahumuun. Asioilla on tapana järjestyä..

magi kirjoitti...

Marja Kristiina! Vastuu painaa todellakin. Välillä kokee suurta riittämättömyyttä pikkutaimenia kouliessaan. Ihastuttavia muistoja on kertynyt reppuun vuosien varrelta. Eräs pikkuoppilas sanoi ihan ensimmäisen koulupäivän ja ensimmäisen tunnin päätteeksi, että ope sä olet niin ihana opettaja. Sillä kommentilla jaksoi monet väännöt! Nyt poika siirtyy jo yläasteelle, aika kulkee...

magi kirjoitti...

Marja Kristiina!

Onko edessäsi vielä uudet tuulet, uudet opinnot?

Mari kirjoitti...

Voi kun oma pieni koulutyttö saisi syksyllä yhtä mukavan open kuin sinä;) Koska sitä sinä varmasti olet!

Ihania kesäisiä taideteoksia taas olet saanut aikaiseksi!

Mari

jaana kirjoitti...

Oma ekaluokan openi vuonna -69 oli ihana ja ikimuistettava! Ihaninta oli kun hän lauloi ja piirsi samalla taululle (kuin Kylli-täti televisiossa siihen aikaan, piirsi ja kertoi satua). "Tunnetko Liinukan hei"-laulu on erityisesti jäänyt mieleeni...Opettajani kuoli kun olimme toisella luokalla. Itkimme koko luokka - hän oli kuin äiti meille!

pioni kirjoitti...

Lukujuhlat kuulostavat ihanalta. Voi kumpa sitä muistaisikin juhlistaa pieniäkin asioita pikkuriikkisillä juhlilla. Oskari vastikään kysyi milloin saa taas täytekakkua, jospa viikonloppuna pitäisimmekin pienet täytekakkujuhlat.

Heli kirjoitti...

Y-hyyy-yyyyy, nyt mä kyllä itken. Voi, Magi, mitä pöyristyttäviä kuvia täällä onkaan nyt!
Totta joka sana, mitä kirjoitit: nykypäivänä opettaja on lisäksi ainakin poliisi, psykologi, tuomari ja avioliittoneuvoja. Työ on muuttunut opettamisesta yhä enemmän kasvattamiseksi. Ja -erään vanhemman kollegan sanoin- myös oppilaiden vanhempien kasvattamiseksi...
Taitaa olla myös persoonallisuuskysymys, miten pystyy tai pystyykö jättämään työasiat koululle. Välillä pystyy paremmin, välillä huonommin, joskus ei ollenkaan. Silloin löytää itsensä harkitsemasta jotain muuta ammattia. Mutta mitä sitä sitten tekisi? Kun on tätä pikkulikasta asti (jostain tuntemattomaksi jäävästä syystä) halunnut ja silloin joskus, nuorena (ja kauniina; hih) ylioppilastyttönä monta kertaa hakeneena, viimein opiskelupaikan saaneena lopulta tähän työhön valmistunut. Tai se on kyllä ihan väärin sanottu, opiskelu antaa jotkut valmiudet, mutta valmis ei ole koskaan.
Alkuope minäkin. Nyt tokaluokan viimeiset viikot käsillä ja surutyö juuri tästä luokasta luopumisesta alkanut. Siirtyvät 3.luokalle eri kouluunkin. Päättäjäispäivänä kastuu nippu nenäliinoja.

magi kirjoitti...

Wanhatar
Kiitos, kiitos ja haleja sinne!

Jaana! Ihanan riipaisevia muistoja. Minulle on joskus sanottu, että jos haluat tietää miltä tuntuu olla Jumala, ole päivä ekaluokan opena. Lapset kiintyvät ja niin sitä kiintyy itsekin...

magi kirjoitti...

Pionille!

Kakkukestit pystyyn vaan!

Heli!

No voi kun kiva, että täällä käy kollegoita. Se on just niin, että työasiat pitäisi pystyä sulkemaan pois. Minä olen opetellut sitä ja lapset ovat auttaneet asiassa, sillä kotona on niin huiske, ettei ehdi miettiä työasioita. Välillä on tosi vaikeita juttuja ja ne jää pyörimään....
Tsemppiä sinulle loppukevääseen, rutistus vielä edessä!

Merja K kirjoitti...

Eikö olekin mahtavaa tavata rakastuneita hääpareja ja elämää niin täynnä olevia ylioppilaita :) Itse ainakin katson kaihoten taaksepäin ja mietin kaikkia niitä ihania muistoja noilta ajoilta. Tosin en kyllä haluaisi olla enää niin nuori, nyt on jotenkin niin seestynyt olo, mutta olihan se mahtavaa aikaa, nyyh.. Huh hei, mihin ne vuodet vierivätkään.

Ja onnekkaita ovat ne vanhemmat, joiden lapset saavat sinut opettajakseen :)

magi kirjoitti...

Merja K,
sano muuta. Mihin ne vuodet ovat menneet? Välillä tuntuu siltä, kuin aika vain vilahtaisi sormien välistä ja vuosi toisensa jälkeen kiitää ohitse.

Kiitokset kannustavista kirjoituksista jälleen kerran. Olette ihania!

H ennA kirjoitti...

Hei...loistavaa tekstiä ja hyvin kuvaileva! Kuvat ovat aivan ihania!

Mukavaa päivänjatkoa! /Anne

magi kirjoitti...

Henna! Iloitsen uusista blogissani piipahtavista ihmisistä. Kiva kun kävit ja tervetuloa uudelleen...

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Voi miten kauniisti kirjoitit! ja niin ihaniakortteja olet tehnyt!!!Sinä se pursuat ideoita!