maanantai 28. huhtikuuta 2008

KAS KUUSEN LATVASSA


Kas kuusen latvassa oksien alla.... Kerrankin oli kamera lähettyvillä oikeaan aikaan ja saimme taltioitua tämän suloisen kurren ruuanhakumatkallaan viime kesänä. Olemme hyvin ylpeitä tästä oppikirjamaisesta kuvasta, sillä kameran käyttö ei olen vahvinta alaamme. Tämän kuvan nappasi ukkokulta anoppilassa.

Luonto kaikessa kauneudessaan tarjoaa elämyksiä kerta toisensa jälkeen. Kotikaupungissamme käydään valitettavaa taistelua erästä suuryritystä vastaan, joka uhkaa toiminnallaan tuhota lähimetsiämme. Vaarassa on vesistöt, puhdas ilma, marjametsät ja rikkumaton hiljaisuus. Sääliksi käy eläimistöä, joiden kotimetsä aiotaan raiskata. Toivoa sopii, että päättäjät ymmärtävät siirtää tämän laitoksen riittävän etäälle asutuksesta ja vesistöistä.

Välillä ei voi kuin ihmetellä, minkälaisia arvoja ja moraalia yhteiskunnassamme ylläpidetään. En voi tunnustautua sataprosenttiseksi ekoihmiseksi katsellessani tavarapaljoutta ympärillämme mutta en voi myöskään närkästymättä katsella kuinka kaunista ympäristöämme kuormitetaan ylenmäärin. Asutuksen läheisyydessä olevat metsät kantavat mättäillään runsaan sadon ja vesistöt vilisevät kaloja. Kuinka kauan voimme niistä nauttia?

8 kommenttia:

HeidiHelmiina kirjoitti...

Kerrassaan hieno otos.

Toivoisi, että kestävä kehitys ei jäisi vain sanoiksi, vaan että yritykset oikeasti tuntisivat myös sosiaalista ja ympäristövastuuta taloudellisen vastuun lisäksi.

Susa kirjoitti...

Upea kuva! Taalla oravat ovat onnettomia laiheliineja, ja niita nakee tosi harvoin :(

arleena kirjoitti...

Olen haaveillut, että saisin pihaoravastamme hyvän kuvan. Vielä se ei ole onnistunut. Sinulla onnistunut oravakuva.

Luonto on todella vaalimisen arvoinen. Sehän on luovuuden lähde, rentoutumisen paikka ja sen antimista saamme sekä aineellista hyvää että henkistä voimaa.

Luulisi Suomessa tilaa riittävän ilman, että tehtaat valtaavat asuinalueiden lähialueita.

tiiu kirjoitti...

Onneksi on vielä pihapuita. Joskus täällä maalla pitää rauhaa ja puhdasta luontoa itsestään selvänä. Ei tarvitse mennä kun katsomaan vähän aikaa sitten koneella kaadettua metsää niin itkettää. Minäkin kannatan kestävää metsänhoitoa mutta tehokkuus on tuonut pelotavan maiseman.

Hanne kirjoitti...

Kerrassaan totta puhut kuomaseni! Itse olen muuttanut rauhalliselle seudulle. Ympärillä on vielä metsää ja meren ranta lähellä. Metsät tullaan lähitulevaisuudessa kaatamaan ja asutusta tiivistämään tänne tulevan metron vuoksi. Pakko lähteä kohta taas etsimään rauhallisempia seutuja.

Rahan ahneus ratkaisee valitettavasti niin monia asioita. Silloin jäävät metsät, vesistöt ja eläimet toiseksi.

Mari kirjoitti...

Minä olen pähkäillyt samanlaisten ajatusten parissa... Hirvittää tämä tavaran paljous! Joka paikka pursuaa kaikkea ihanaa tavaraa mitä tulee ostettua vaikkei aina tarvitsisi...

Ihanan kuvan olet onnistunut nappaamaan!

Mari

Junika kirjoitti...

Mahtava kuva. Vähän harmitti tänään kun mulla oli niin kiire, etten ehtinyt kaivaa laukun pohjalla ollutta kameraa, kun lähdin kotipihalta asioille... nimittäin parin metrin päässä minusta tepasteli kurki kaulaansa ojennellen!

Nykyajan arvoista... niinpä. Kuluttaminen ei sinänsä ole paha jos siinä miettii tavaran tuottamiseen liittyviä asioita myöskin, vaikka minua kyllä ahdistaa nykyinen elintasoni ja tämä tavarapaljous... (mietin kyllä asioita myös perinjuurin, eli pyrin ostamaan luomua, lähituotettua ja pientuottajien ja käsityöläisten valmistamia....). Sitten on taas noiden isojen yritysten työllistämispuoli... mutta, niin. Nykyisin tuotetaan ihan liikaa tavaraa turhiin tarpeisiin ja niitä varten sitten perustetaan isoja saastuttavia tehtaita, jotka pyörivät aikansa, kunnes tuotanto siirretään jonnekin, jossa työvoima on halvempaa. Pah. Meidän olisi hyvä miettiä jokaisen myös tätä.

-helmi junika-

magi kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Taistelu jatkukoon puhtaan kasvuympäristön puolesta.