Eilisestä jäi ajatuksiini pyörimään sanojen mahti.
Poikaperheen päivään mahtuu ennätysmäärä ei-sanoja, kieltoja ja varoituksia.
Myönteisiä sanoja ja kannustusta pitää välillä oikein kaivella omasta itsestään.
Meillä puhutaan paljon, selitetään ja perustellaan.
En ole oikein koskaan oppinut sanomaan lapselle, että se nyt on vaan näin, kun äiti sanoo. Ojasta allikkoon- valillä siis lapseni tivaa kaikkia perusteluja sille, miksi kaulaliinaa pitää käyttää. Toivottavasti hän ei koulussa pyydä opea perustelemaan, miksi matematiikan kirjat pitää ottaa esille. Omasta kokemuksesta tiedän, että tällaistakin tapahtuu. Melko turhauttavaa...
Meillä kaikilla on varmasti kokemuksia todella tuhoavista sanoista.
Sinusta ei ole mihinkään, sinä et koskaan opi piirtämään, koska äitikään ei osaa matematiikkaa, et sinäkään jne.
Usko tulee kuulemisesta ja kun nämä sanat syöpyvät uskossa sisimpäämme, emme koskaan osaakaan piirtää tai emme usko oppivamme matematiikkaa.
Oma kuvataideopettajani kiteytti asian sanomalla, että kaikessa oppimisessa n. 20% on synnynnäistä lahjakkuutta ja 80% on raakaa työtä.
Oletko koskaan oppinut sanomaan EI?
Aika vaikea taito kiltille ihmiselle. Huomaan kerta toisensa jälkeen sanovani:- no jospa minä nyt sitten teen tämän, kun sinä pyydät. Tämän kerran...
Kaksivuotiaamme opettelee asiaa ponnekkaasti.
Äiti on opetellut asiaa jo muutaman vuoden.
Poikaperheen päivään mahtuu ennätysmäärä ei-sanoja, kieltoja ja varoituksia.
Myönteisiä sanoja ja kannustusta pitää välillä oikein kaivella omasta itsestään.
Meillä puhutaan paljon, selitetään ja perustellaan.
En ole oikein koskaan oppinut sanomaan lapselle, että se nyt on vaan näin, kun äiti sanoo. Ojasta allikkoon- valillä siis lapseni tivaa kaikkia perusteluja sille, miksi kaulaliinaa pitää käyttää. Toivottavasti hän ei koulussa pyydä opea perustelemaan, miksi matematiikan kirjat pitää ottaa esille. Omasta kokemuksesta tiedän, että tällaistakin tapahtuu. Melko turhauttavaa...
Meillä kaikilla on varmasti kokemuksia todella tuhoavista sanoista.
Sinusta ei ole mihinkään, sinä et koskaan opi piirtämään, koska äitikään ei osaa matematiikkaa, et sinäkään jne.
Usko tulee kuulemisesta ja kun nämä sanat syöpyvät uskossa sisimpäämme, emme koskaan osaakaan piirtää tai emme usko oppivamme matematiikkaa.
Oma kuvataideopettajani kiteytti asian sanomalla, että kaikessa oppimisessa n. 20% on synnynnäistä lahjakkuutta ja 80% on raakaa työtä.
Eikö olekin lohdullista ja toiveikasta?Kovalla työllä kaikki on mahdollista.Toki toisilla on taitoja eri asioihin mutta jokaisesta meistä löytyy potentiaalia ellei meitä jossain vaiheessa latisteta...Samainen ope löysi jotain hyvää sanottavaa jokaisen työstä. Kerrankin hän jäi katselemaan oppilaan olan yli ja päivitteli, että onpa sinulla mahtava kynä, kun siitä tulee noin pehmeä viiva...
Oletko koskaan oppinut sanomaan EI?
Aika vaikea taito kiltille ihmiselle. Huomaan kerta toisensa jälkeen sanovani:- no jospa minä nyt sitten teen tämän, kun sinä pyydät. Tämän kerran...
Kaksivuotiaamme opettelee asiaa ponnekkaasti.
Äiti on opetellut asiaa jo muutaman vuoden.
Ei ole tarpeenmukaista kantaa harteillaan esimerkiksi muiden töitä ja väsyttää itseään ylenmäärin...
Kuten kuvista huomaat, kotimme laskeutuu pikkuhiljaa pääsiäiseen. Pääsiäismunien päällä koreilee edesmennyt isoäitini lettipäisenä koulutyttönä ja äitikulta pikkutyttönä.
Kuten kuvista huomaat, kotimme laskeutuu pikkuhiljaa pääsiäiseen. Pääsiäismunien päällä koreilee edesmennyt isoäitini lettipäisenä koulutyttönä ja äitikulta pikkutyttönä.
25 kommenttia:
No jopas jotakin Magi, niinpäs ovatkin samantyylisiä munamme! Minäkin olen käyttänyt sukulaisten kuvia.
Sinä se osaat aina kirjoittaa niin kauniisti! :)
Hei!
Kiitos piipahduksesta. Inspiroidaan toisiamme!
Kovin on kauniita pääsiäiskoristeita!:)
Hassua on odottaa jo pääsiäistä,vaikkei kunnon talveakaan vielä ole ollut. Jospa se ensi vuonna tulisi oikein korkojen kanssa...
Mukavaa päivää sinulle! =)
Päätin aloittaa ajoissa, sillä nämä juhlapyhät pitävät minut vireänä. Pääsiäinen vilahtaa aina niin nopeasti ohi... Ei tiedä miten ensi vuonna jaksaa hössöttää, kun on taas töissä.
Ihanaa kun joku jaksaa perustella. Valitettavasti olen poikieni mielestä suomen ilkein ja maailman tyhmin äiti. Onneksi edes jossain hyvä:) Minä olen opetellut sanomaan ei viimeiset kymmenen vuotta ja vieläkin ottaa koville, onneksi edes poikien kohdalla, nurinasta huolimatta sana ei pitää.
Juu kaikin mokomin kannattaa valmistelut aloittaa ajoissa,minäkin alan aina joulua hössöttää jo paria kuukautta ennen! :D
...en siis tarkoittanut,että sinä olisit hassu,vaan että talvi on mennyt niin nopsaan ohi,että ihmetyttää että kohta ollaan jo pääsiäisessä,joka mulle merkitsee usein myös kevään alkua.
Mimmimamma! Jep! Jep! Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit ja tiedätkö mitä? Minä kyllä olen vähän enemmän ja vähemmän HASSU. Yhdyn nimittäin ajatukseen, että on vain kaksi vuodenaikaa: kesä ja joulu!
Tiiu!
Siinä minäkin pysyn tiukkana. Ei pitää poikien kanssa!
Voi jösses miten ihania pääsiäismunia, Magi!!!
Marja Kristiina! Sait minut aivan hekottamaan... Voi jösses!!!
Kesä ja joulu,siinä tosiaan ne tärkeimmät! :D
Kauniita koristeita ole askarrellut! Pääsiäinen menee monesti todella nopeasti ohi. Hyvä kun mukaan ehtii. Lasten kanssa kuitenkin joka vuosi kasvatellaan raeruohoa ja syödään tietenkin pääsiäismunia. Kevät tosiaankin alkaa pääsiäisestä!
Hyvin kirjoitit taas Magi! Ei-sana...kumpa sen aina saisikin lausuttua silloin kuin pitäisi!
Ei- on kyllä todella vaikea sana. Tietysti se miten asian ilmaisee on oleellista viestin perille menossa. Harjoitellessa tulee töksäytettyä mutta oppiessa osaa jo sanoa lempeästikin ;ei tänään, ei en nyt ehdi, ei tämä ei kuulu minulle..
Sinun kirjoituksia, piirustuksia,ja kokonaisuutta minkä laitat blogiisi voi että...upeaa!
Voi kiitos Anu!
Tulin vastavierailulle ja täällähän on ihania juttuja täynnä koko blogi... Voi noita pääsiäisjuttjakin:)
Mari
Kommenttini menee nyt ihan asian vierestä, kun kuljen jälkijunassa.
Kysyisin vielä siitä risukranssista, että millä olet maalannut sitä valkoiseksi?
Balleriinantossusi ovat hienot. Sekä harmaat, että punaiset. Kollegani tytär oli bongannut samanlaiset joitakin viikkoja sitten ja minä etsin Googlen kanssa niihin ohjeen. Tulostin ohjeen varmuudeksi myös itselleni, mutta vielä en ole uskaltanut aloittaa/yrittää tehdä niitä. Työkaverin tekemät ovat jo valmiit ja niistä tuli sievät.
Pienet ilot ovat parhaita iloja. Juustosydän on pieni, mutta oivallinen keksintö tuomaan arkeen piristystä ja energiaa, samoin kuin appelsiinimehu.
Olen samaa mieltä, pääsiäinen menee hujauksessa ohi. Siksi on ihan oikein aloittaa ajoissa.
Wanhatar! Kiva kun piipahdit. Toivottavasti tapaamme taas pian!
Helmiinalle!
Risukranssi on maalattu ihan kevyesti valkoisella spraymaalilla.
Balleriinatossut ovat aivan ihanat käytössä. Minulla odottaa vielä keväinen oranssi Tove sopivaa neulontahetkeä!
Elämän pienistä iloista on opeteltava nauttimaan. Pieniä huomionosoituksia myös itselle!
Ihkuja munia! Voi että kun mulla ei ole täällä oikeasti noita munia saatavilla. En ole löytänyt mistään. Onko toi tosiaan ihan eurooppalainen juttu!!?? Meillä vaan pirullisia muovimunia ja niitä riittää.
Ystävä kallis!
Muovimuniin liimaa ja paperia pintaan...Näin se onnistuu...
Hello,
Wonderful eggs with loveley details.
I like that romantical touch of these
eggs.
Have a nice weekend,
Regina
Hello Regina!
Have a nice weekend . I love those eggs too. I hope we will meet again!
Hello Regina!
Have a nice weekend . I love those eggs too. I hope we will meet again!
Oi miten ihania pääsiäismunia tänne on ilmestynyt :)
Lähetä kommentti