LOMALLA....

Tämä mamma suuntaa nokan kohti laskettelurinteitä ja toivoo, että lunta riitäisi lasten talvilomarientoihin.Reppuun pakkaan ilosen mielen lisäksi hömppäromaanin ja sukkapuikot. Aion viettää hitaasti kiirehtiviä päiviä villasukat jalassa. Mieluummin olisin etelän lämmössä mutta pojat ovat aktiivi-iässä, joten mamma joustaa...

Monet viettävät paastonaikaa
ja
niinpä siis minäkin nettipaastoan.

Nyt jo ikävöin monia teistä.
Ihania, kodikkaita kotipesiä,
soljuvia sanoja, kauneutta, jota ympäillenne auliisti jaatte, herkullisia ruokaohjeita,
taidokkaita käsitöitä, tuoksuvia kukka-asetelmia,
elämänviisautta...


Maailma on tullut kauttanne lähelle.
Kiitos, että olette olemassa ja piristätte päivääni kaikkinaisella elämän runsaudella ja rikkaudella...


Palaan koneen äärelle viikon kuluttua.

Pusi,
muiskis ja halaus
teille kaikille siihen saakka!

SANOJEN MAHTI JA MAHTISANOJA

Eilisestä jäi ajatuksiini pyörimään sanojen mahti.
Poikaperheen päivään mahtuu ennätysmäärä ei-sanoja, kieltoja ja varoituksia.
Myönteisiä sanoja ja kannustusta pitää välillä oikein kaivella omasta itsestään.

Meillä puhutaan paljon, selitetään ja perustellaan.
En ole oikein koskaan oppinut sanomaan lapselle, että se nyt on vaan näin, kun äiti sanoo. Ojasta allikkoon- valillä siis lapseni tivaa kaikkia perusteluja sille, miksi kaulaliinaa pitää käyttää. Toivottavasti hän ei koulussa pyydä opea perustelemaan, miksi matematiikan kirjat pitää ottaa esille. Omasta kokemuksesta tiedän, että tällaistakin tapahtuu. Melko turhauttavaa...

Meillä kaikilla on varmasti kokemuksia todella tuhoavista sanoista.
Sinusta ei ole mihinkään, sinä et koskaan opi piirtämään, koska äitikään ei osaa matematiikkaa, et sinäkään jne.
Usko tulee kuulemisesta ja kun nämä sanat syöpyvät uskossa sisimpäämme, emme koskaan osaakaan piirtää tai emme usko oppivamme matematiikkaa.

Oma kuvataideopettajani kiteytti asian sanomalla, että kaikessa oppimisessa n. 20% on synnynnäistä lahjakkuutta ja 80% on raakaa työtä.

Eikö olekin lohdullista ja toiveikasta?Kovalla työllä kaikki on mahdollista.Toki toisilla on taitoja eri asioihin mutta jokaisesta meistä löytyy potentiaalia ellei meitä jossain vaiheessa latisteta...Samainen ope löysi jotain hyvää sanottavaa jokaisen työstä. Kerrankin hän jäi katselemaan oppilaan olan yli ja päivitteli, että onpa sinulla mahtava kynä, kun siitä tulee noin pehmeä viiva...

Oletko koskaan oppinut sanomaan EI?
Aika vaikea taito kiltille ihmiselle. Huomaan kerta toisensa jälkeen sanovani:- no jospa minä nyt sitten teen tämän, kun sinä pyydät. Tämän kerran...
Kaksivuotiaamme opettelee asiaa ponnekkaasti.
Äiti on opetellut asiaa jo muutaman vuoden.

Ei ole tarpeenmukaista kantaa harteillaan esimerkiksi muiden töitä ja väsyttää itseään ylenmäärin...

Kuten kuvista huomaat, kotimme laskeutuu pikkuhiljaa pääsiäiseen. Pääsiäismunien päällä koreilee edesmennyt isoäitini lettipäisenä koulutyttönä ja äitikulta pikkutyttönä.

TIMANTTEJA PÄIVIEN HELMINAUHASSA

Sydämelliset kiitokset Arleenalle ja Marja Kristiinalle mieltä lämmittävistä tunnustuksista!

Sanoilla on uskomattoman suuri merkitys. Sanoilla voi parantaa, piristää ja lohduttaa. Sanoilla voi kannustaa ja tuhota, levittää rakkautta tai juoruja. Taitava sellainen ihminen, joka aina sanansa osaa oikein valita. Välillä karkaa " sammakoita" itse kunkin suusta.

Arleena ja Marja Kristiina- kiitos sanoistanne. Kumpainenkin teitä ansaitsee saamansa tunnustukset!

Seurailen monia visuaalisesti kutkuttavia blogeja. Upeita koteja, mahtavia käsitöitä, ja elämän taiteilijoita, mutta tänään pitäydyn sanoissa ja annan tunnustuksen eteenpäin hoitavien, viisaiden sanojenne vuoksi...

Sitten seuraakin äärimmäisen vaikea tehtävä. ...Seurailen monien upeiden naisten elämää päivittäin ja te kaikki ansaitsisitte liudan tunnustuksia!

Paperia Pariisista, Hannis - on ihana piipahtaa kodissasi meren takana. Sivuiltasi huokuu elämä koko kirjossaan. Koen kanssasi sielujen sympatiaa...

Jokihelmisimpukan, Helmi Junika- Kiitos rehellisyydestä ja rohkeudesta. Arjen SANKARITAR!

Essuntaskun emäntä, Kotilieden lämpö tulvahtaa kuviesi ja lämpimien sanojesi kautta. Kiitos että olet olemassa.

Kotiäidin haaveilua, Mimmimamma- Otit minut niin rakkaasti vastaa pari kuukautta sitten, kun aloittelin täällä blogimaailmassa, että olet tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Piparipurkin Mintsumaria- Seurailen elämääsi abin äitinä. Itselläni kun on vielä niin pieniä pirpanoita. Jospa vaikka oppisin jotain edellä kulkijoilta!

Sain eilen vielä yhden tunnustuksen. Pienimmäisen kanssa lääkäriin lähtiessämme, ovelle koputettiin ja suureksi hämmästyksekseni ovella oli kukkalähetti. Kauniita valkoisia tulppaaneja ja ripaus vaaleanpunaista.

Tunnustus kotiäidille!

Kiitos ukkokulta!

UNELMAPÄIVÄ

-Äiti, millainen olisi unelmapäiväsi?, kysyy kahdeksanvuotias iltapalalla. Luettelen rauhallisen aamun buffet- aamiaisineen, kasvo- ja jalkahoidot, hierontaa, ohjattua taiteilua, hyvää seuraa ja herkullista ruokaa. Pojan haaveissa on aurinkoinen aamu, jalkapallomatsiin meno, aamiaiseksi pekonia ja munia, kylpyläiloittelua jne. Kaksivuotias haaveilee lelukauppaan menosta.

Mitä sitten isi haluaisi?

Isi on hetken hiljaa.

Isi haluaisi herätä pirteänä, kaikki univelat nukkuneena, kaikki rästityöt tehneenä ja toteuttaa meidän muiden toiveet. Isi toivoisi myös ettei hän hermostuisi tuona unelmapäivänä kenellekään kertaakaan.

Minä jään mietteisiini.

Ei ole ollut isilläkään helppoa viime päivinä.

VITAMIINIA JA FLOWERPOWERIA

Hemmottelua se on tämäkin.

Vastapuristettua appelsiinimehua jalallisesta lasista.

Jokapäiväinen vitamiiniruiskeemme pikku Oliverin kanssa lounaalla. Nautinnollisemmaksi

hetken tekee jalallinen lasi, josta mehu maistuu ainakin sata kertaa paremmalta, kuin mukista.

Ruuanlaittokin käy näppärästi kaupan valmiilla kalapullilla,

( siis huomatkaa rakkaat äitiliinit ,kaupasta saa välillä valmisruokaakin.)

tuoreella salaatilla,melonilla,kurkulla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja juustoleivästä

piparimuotilla napatulla juustolla.

Tämä kauniisti aseteltuna



MINULLE
ja
pikku Oliverille!



Tämän hyvän teon itselleni toteutan tänään tiukan aikataulun touhukkaana tiistaina. Tämän

viikon olen vain pelinappula muiden suunnittelemassa pelissä ja tulee olemaan Todella

haasteellista antaa edes ajatus itselle.

OLEN HYVÄ MINULLE!

Viime viikot ovat velloneet erilaisten tautien syövereissä, kuumetta, korvatulehdusta, yliväsymystä, migreeniä, nukkumattomia öitä... Blogeissa enemmän ja vähemmän väsähtäneet äidit vuodattavat tuntojaan. Eräskin ihanainen haaveilee murheettomasta maaliskuusta...Ei voi välttyä ajatukselta, että välillä elämä kyllä koettelee ja asioilla on tapana kasautua. Elämä on hyvien ja huonojen hetkien vuoristorataa. Ei voi muuta, kuin toivoa, että alamäkijaksot ovat nopeita ja hitaankin nousun jälkeen maisemat avautuvat entistä upeampina.

Elämä ei aina ole helppo laji oteltavaksi!Pienistä erävoitoista on otettava kaikki ilo irti!

Päätin viikonloppuna jatkaa elämäni tärkeimmän henkilön muistamista. Olen HYVÄ MINULLE, muistan, että minäkin olen olemassa! Olkoon se sitten niin pientä, että kakkapyykin jälkeen käyn punaamassa huuleni tai sipaisen pisaran lempihajuvettäni korvan taakse. Aion ottaa selvää kuka on tämä nainen, joka minussa asuu. Tyvestä puuhun, pienin askelin mutta enää en halua kokonaan unohtaa
MINUA!


Punaiset balleriinat vauhdittavat askelia!

KYLVÖN JA NIITON LAKI

Kiitos rakkaille ystäville kaikkinaisesta muistamisesta!
Ystävänpäivä olkoon joka päivä.

Elämässä on monia lainalaisuuksia ja yksiniistä on kylvän ja niiton laki. Kun kylvät salaatinsiemeniä, niität vihreää vihantaa salaattia perheesi nautittavaksi. Hassu sellainen puutarhuri, joka odottaa salaattia kylväessään porkkanoita sadokseen. Aivan sama laki toimii muussakin elämässä. Jos kylvät ympärillesi ystävällisiä sanoja, auttavaisuutta, ymmärtämystä- saat näitä elämän upeimpia lahjoja myös niittää aikanaan.

Kylvön ja niiton välillä on aina aika. Puutarhanhoitajat sen tietävät, sillä mikään ei ole yhtä piinallisen ihanaa, kuin odottaa siemenen itävän ja nostavan pienen vihreän pään mullan pinnalle.

Tiedätkö, milloin saat nauttia niitosta nopeasti? Väläyttäessäsi hymyn kassaneidille, posteljoonille...Tämä toimii lähes aina. Nopeaa niittoa!
:)
(Suomessa on tietysti myös se riski, että sinua pidetään vähän outona. )

Toivon, että tänä viikonloppuna saat hetken hoitaa myös itseäsi. Olkoon se kymmenen omaa minuuttia lapsiperheessä, jalkakylpy illan hiljaisina tunteina, pala suklaakakkua tai hetki hellyyttä kullan kainalossa. Jos ei hoida koskaan itseään, ei ole rakkautta muillekaan jaettavaksi. Tee siis pieni hyvä teko tänä viikonloppuna myös itsellesi. Siitä seuraa hyvä niitto perheellesikin...

Minä aion upottaa väsyneet jalkani mummon emalivatiin...kera sokerihuurrettujen namujen....

HaPPy VaLeNTiNe!

Minun ystäväni on kuin ViLLaSuKKa, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään. Tartu kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Kuinka aurinko paistaa puiden taakse ja saa taivaan punertamaan. Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin. Oppia tään maailman, paljon paremmin. Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen. Niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en....


Lastenlaulun sanoin toivotan sinulle blogiystäväni,
äitiliini, uranainen, opiskelija, koululainen-
SuLoIsTa YsTäVänPäiVäÄ!

Pusi, muiskin ja halaus teille kaikille ja erityiskiitokset blogittarille, jotka olette linkittäneet minut omille sivuillenne. On aina yhtä ihanaa huomata, että jokuhan lukee minunkin höpinöitäni...



Avoimuus
rohkea kohtaaminen
luottamus
sydämellä kuunteleminen.
Nämä kun sekoitat avarassa astiassa saat palkaksi ystävän.


(Anja Porio)

Mehevä ja maistuva

SyDäNyStÄvÄn SuKlaAtorTTu


300g margariinia
6 munaa
5dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1dl maizenaa
8rkl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2tl vniljasokeria

Sulata margariini, vatkaa munat ja sokeri.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää rasva ja jauhot vuorotellen munasokeriseokseen.
Paista taikina uunivuoassa,esim lasagnevuoassa, uunipelti on liian suuri.
175 asteessa n.40 min.

Leikkaa paperista sydämiä ja sihtaa niiden päälle tomusokeria.
Nauti vaniljajäätelön tai vatkatun vaniljakastikkeen kanssa.

MUISTO

Löysin sinut vuosien takaa, kaapin perälle unohdetun. Varovasti kurkistin kansien väliin, muistot tulvivat, kyyneleet vierivät. Lahjaksi annettu, elämän huolettomina päivinä. Vastavalmistuneelle, elämää nähneeltä viisaalta naiselta. Kiitollisena ammennan hoitavia sanoja, elämän tyrskyt ovat minunkin ylitseni jo puhaltaneet....

ELÄMÄ, mitä se on muuta
kuin ainainen siipien liike
unelmien häkissä,

tai niin kuin kangas,
jota kudotaan
tulevaisuuden loimiin
toivon sukkulalla.
(Anni Korpela)


SINUN menneisyytesi
poluilta poimin

rosoisen kiven
vanamon hauraan maljan
kämmenelleni
ja puhallan
hyvin hellästi.
(Anja Porio)

Helliä hoitoja elämän tyrskyissä, toivoa paremmasta huomisesta, kiitollisuutta pienistä onnenhetkistä, voimia ottaa vastaa kaikki se, mitä elämä tuo tullessaan, tänään ja huomenna....

RAJOJA JA RAKKAUTTA

Lasten kasvattaminen on vaativa ja vastuullinen juttu. Olen tätä pohdiskellut ankarasti viime päivinä. Yhteiskunta, jossa elämme ei ole kovin lapsiystävällinen. Televisio- ohjelmat ovat sitä tasoa, että on pakko valikoida, mitä antaa lastensa katsoa. Jokainen päivä pitää sisällään liudan rajoituksia ja kieltoja. Annanko lapseni pelata tätä peliä, vai enkö anna. Perustelen ja kiellän. Yritän etsiä korvikkeita.Olenko liian tiukka vai juuri niin huolehtiva, kuin minun pitäisikin olla.

Rajat ovat rakkautta ja rajattomuus on lapsesta pelottavaa. Liian suuret vapaudet ja kohtuuttoman suuret valintatilanteet stressaavat lasta. Mutta rajoitanko liikaa? Mikä on kohtuullista? Miten paljon vapautta annan?

Jos vanhemmat eivät aseta lapselle rajoja, ne asettaa koulu ja jos koulu ei kykene, sitten poliisi tai viimeistään käräjäoikeuden tuomari. Olen lautamiestoimeni aikana nähnyt valitettavan paljon nuoria, joille yritetään paukuttaa lakia päähän. Kurja juttu, jos elämäänsä aloittavalla nuorelle alkaa olla pidempi" ansioluettelo", kuin istuvalla tuomarilla.

Joudumme jatkuvasti valintatilanteiden eteen. Lapseni ovat kaksi ja kahdeksan ja ponnistelen tällaisten asioiden kanssa. Entä, kun he ovat kuusitoista ja kymmenen?

Tieto lisää tuskaa. Opeperheessä mietitään kyseisiä asioita varmasti keskimääräistä enemmän. Olemme nähneet aika vaikeita tapauksia ja haluaisimme välttää pahimmat karikot omien lastemme kanssa.

Kun parhaansa yrittää, niin se riittää. Se on kyllä aika kova vaatimus. Olenko yrittänyt parhaani? Vain parasko riittää? Ainahan voisi olla parempi...

Jälleen tänä aamuna PYRIN toimimaan omien kykyjeni mukaan, niin hyvin kuin osaan, sillä rakkauden määrällä, mikä minulle on annettu! Sen täytyy riittää...




Voimia meille kasvattajille, viisautta ja rakkautta ja armahtavaisuutta myös itseämme kohtaan.

Sairastaminen jatkuu. Isoveikka on jo parantunut mutta nyt on pikkuveikan vuoro. Unet jäivät jälleen kerran lyhyiksi. Onneksi vastassa on viikonloppu.

SISAR HENTO VALKOINEN

KaRhUnPoIka sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa, nalleystäväämme.Maito tuore lämpöinen, hyväks olla voisi. Vehnäkorppu valkoinen, ehkä avun toisi...

Lastenlaulun sanoittaja tiivistää sairastamisen ja hoitamisen "filosofian" liikuttavan kauniilla tavalla. Kun sairastaa, saa hellyyttä, herkkuja, huolenpitoa ja huvitusta. Äitini osasi hoitamisen taidon. Ehkäpä juuri siksi muistan sikotaudin, lähes mukavana asiana. Jos jotain haluaisin äidiltä omaan kotiini siirtää, niin tämän taidon...

Eilen kuumepöpö kaatoi esikoisen petiin. Tänään paistetaan lettuja, katsellaan videoita ja vietetään pyjamapäivää. Onnellisin taitaa olla pikkuveikka, joka sai leikkikaverin ja herkkuja siinä sivussa. Toivottavasti sopu säilyy, enkä joudu erotuomariksi.

Kuumetauteja tulee ja menee mutta silloin kun lapsi sairastaa kauan, toivoisi, että jokaisella olisi edes yksi "Pirkko" tai "Sinikka", joka on tyyny kainalossa ovella, passittaa yliväsyneet vanhemmat nukkumaan ja hoitaa yhden yövuoron.
(Hyvältä maistui kuuma keitto ja pullatkin. Kaikkein eniten keitto lämmitti sydäntä.)

TANSSIINKUTSU

SYDÄMELLISET KIITOKSET TEILLE kaikille ahkerille kirjoittelijoille! Oli mukava huomata, kuinka valkoinen helmikuu kirvoitti teidät jutustelemaan kanssani.

-x-
Sosiaalisena ihmisenä, NAUTIN teistä jokaisesta.
On aina kutkuttavan jännittävää kurkistaa onko tullut uusia kommentteja...





Tänään haluan esitellä sinulle ihan uudet balleriinatossuni. Viikonloppuna surffailin eri blogeissa ja suureksi ilokseni löysin ohjeen , jota olen kauan kaivannut.


-x-
KIITOS blogittarelle, jonka löydät osoitteella Ilun handu duunaa!
-x-


Sillä samalla sekunnilla kaasuttelin lankaostoksille. Saatoin nähdä sieluni silmin punaiset balleriinatossut jalassani. Kyllä kotiaskareetkin sitten sujuisivat, kuin tanssi. Valitettavasti huovutettavaa TOVE-lankaa oli jäljellä enää harmaana. Punaiset tanssitossut muuttuivat HARMAAN arkisiksi.

Pehmeät ja lämpöiset ne kuitenkin ovat ja ihan kivat pellavamekon kanssa.

LUMIVALKOINEN HELMIKUU

Lumivalkoinen, luonnonvalkoinen, helmenvalkoinen, maalarinvalkoinen....
ja joku vielä väittää, että valkoinen ei ole väri lainkaan tai,
että se olisi jotenkin tylsä ja kliininen.

Valkoinen on "värinä" kiehtova. Sen käyttö ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, kuin voisi nopeasti ajatella.
Puhdas valkoinen saa ympäristön helposti näyttämään likaiselta ja virttynyt valkoinen ei ole ollenkaan silmää miellyttävä.

Valkoinen myös likaantuu helposti ja varopas laittamasta valkoista pukua hääjuhliin, jollet ole itse juhlan prinsessa.
Ikuiselle laihduttajalle valkoinen housupuku kokoa 34 on saavuttamattomissa kimmeltävä haavekuva.

Yleisesti puhutaan myös valkoisista valheista. Mitä ne sellaiset ovat?
Valhe on valhe, vaikka voissa paistaisi!!!



Taitavan sisustajan käsittelyn jälkeen valkoinen koti ei näytä kliiniseltä, likaiselta tai mielikuvituksettomalta. Vaaleat tanskalaiskodit huokuvat lämpöä ja kodikkuutta ja saavat minut kerta toisensa jälkeen huokailemaan ja haaveilemaan. Muutama ruudullinen hempeä tyyny sinne, tänne...

Valkoinen maalauspohja, tyhjät kehykset, piirustuspaperi ovat kaikki täynnä mahdollisuuksia-Tabula rasa- tyhjä taulu.

Jo pikkutytöstä lähtien olen haaveillut omasta vaaleasta Villasta puutarhapenkkeineen. Tämän kuparilevylle kaivertamani metalligrafiikan vedoksen olen painanut kymmenisen vuotta sitten.

Kun maalaan ja lisään valkoista väriä muihin väreihin syntyy vaaleanpunaisia, vaaleanvihreitä jne.
Valkoinen pehmentää ja kirkastaa.
Akvarelleissä valkoisen paperin tulee myös kuultaa muiden värien alta.

Taitava maalari osaa myös herkutella siten,
että taustan valkoinen jää näkyviin harkituissa paikoissa
ja luo maalauksesta ilmavan.

Taivas on tänään täyttynyt lumivalkoisista hiutaleista
ja tienoo on peittynyt pumpuliin. Likainen maa on peittynyt morsiushuntuun. Keväällä lumi on kuin pessyt maan puhtaaksi, neitseellisen vihreän syntyä varten.

Syömme tänään laskiaispullia, herkuttelemme täyteläisellä kermavaahdolla ja pyyhimme huulilta maitoparran. ( Kunpa joskus vielä mahtuisi edes koon 38 housupukuun.)

Valkoinen ei olisi valkoinen ilman muita värejä, mustaakaan unohtamatta! Auringon hehku ei tuntuisi niin suloiselta, jollei välillä varpaita paleltaisi pakkasessa ja viimassa. Ilo ei olisi täydellistä ilman surun ja epätoivon hetkiä eikä valo erottuisi ilman pimeyttä. Tuntuu turvalliselta, että valkeus voittaa aina pimeyden ja päivä on tänään pidempi kuin eilen.

IHANA KULKEA KOHTI VALOA!