EnKeLiPölyÄ...

Valkea vaippa kietoi kotimme joulusatuun.
Ripaus enkelipölyä lennähti jokaiseen nurkkaan.
Tunnetko odotuksen?
Tunnetko kaipauksen?

Pian matkamme on täysi.
Elämämme yhden muiston rikkaampi.
Joulu on matka.
Joka vuosi yhtä rakas
ja
aina erilainen.

ONNENHIPPUSIA

Tämä syksy on ollut yksi elämämme tiukimmista. Takana on talon myynti, muutto, kuopuksen päiväkodin aloittaminen, oma opettajan työhön paluuni kolmen vuoden jälkeen, miehen työpaikan vaihto ja jatkuva sairastelurumba. Nenä on vuotanut vuorotellen ja yhtä aikaa syksystä asti, on sairastettu enterorokot jne....

Tiukka tahti on pakottanut karsimaan, riisumaan, keskittymään olennaiseen. Hetkittäin on koettu luopumisen tuskaa, taistelua omien toiveiden ja arkitodellisuuden välillä. Välillä on täytynyt kaivaa onnenhippusia todella syvältä. On pitänyt tarttua hetkeen.... opetella nauttimaan tästä hetkestä ja sen suomista pienistä iloista.

Joulukuun rakkaimpiin muistoihin tallennan sen iltapäivän kun leivoimme ystävättären ja hänen lastensa kanssa pipareita. Neljä touhukasta pikkutonttua saivat taikinan häviämään alta aikayksikön. Onnellista oli myös katsella kolmivuotiaan liikuttavaa lumitanssia päiväkodin joulujuhlassa.

Huomenna, työpäivän päätyttyä, lähden jouluostoksille. Pienet paketit kääritään kauniiseen lahjapaperiin ja piilotetaan joulua odottamaan. Ja meillä ei tarvitse olla kiltti saadakseen lahjoja! Meillä jokainen lahja annetaan armosta sekä hyville, että pahoille! Minusta se on joulun sanoman mukaista.

RAKASTAN, RAKASTAN

Rakastan joulua!
Se on ehdottomasti vuoden kohokohta.

Rakastan leipomista!
Appelsiinikakun makeaa tuoksua, kanelin ja kardemumman liittoa, siirapin sitkeyttä!

Rakastan askartelua!
Lumitähtiä keittiön ikkunassa, paperisilppua lattialla.

Rakastan kynttilöitä!
Jokaiselle päivälle riittää oma hohteensa ja lämpönsä.

Rakastan yllätyksiä ja niitähän jouluna riittää!

Rakastan päiväunia lapsen pullea käsi omassani.
Pian on taas niiden aika. Otamme lomasta kaiken irti!

Rakastan haikeita jounsäveliä.
Niissä on kaikkien joulujen muistot kätkettyinä.

Ja tiedätkö meillä ei jouluna siivota kaappeja, meillä ei kiilloteta pöytähopeita. Vaatepinot saavat levätä kaapin kätköissä ja pieni ajan patina saa kertoa eletystä elämästä jokaisen lusikan pinnalla.

Täyttäköön hyasintin tuoksu koko kodin ja tulkoon joulurauha!

Tule joulun suuri salaisuus....

Kutsuin joulun keittiöön,

pyysin ystäväksein tulla.

Rakkaudella puin yllesi punaisen puvun,
haikeasti soi suloiset joulusävelet.

Viivyin hetkessä pitkän tovin,
katselin ystävääni liekin loisteessa,
tuoksusi kietoi minut muistojen lempeään syleilyyn.

Tänään minulla ei ole niin kiire,
etten nauttisi seurastasi.

Vai voisitko olla luonani aina?
Joulun salaisuudessa...

Joulun odotusta on täynnä maa...

Keittiön pöydällä höyryää vastaleivotut appelsiinikakut, suklaakakku ja appelsiinipiparit, kynttilät loimottavat kutsuvasti ja lumiset pumpulikinokset huokuttavat aikuisenkin heittäytymään selälleen lumienkelien tekoon! Kaikki merkit viittaavat siihen, että kodissamme on alkanut joulunodotus toden teolla. Illan hiljaisina tunteina valmistaudun myös kyläpirtin perjantaiseen jouluavakseen, jonne kiikutan vanhassa matkalaukussa korttejani myyntiin.




Tänään on ollut hieno päivä! Leivontaa, puuhaa, jota rakastan yli kaiken, rupattelua taiteilijaystävän kanssa, mikäs sen leppoisempaa ja parinkymmenen yllätysvieraan seurue, jotka tulivat tutkailemaan korttejani aivan yllättäen, rakastan yllätyksiä!!!!

Tänään olen nauttinut jokaisesta pikkuhetkestä ja onnistuneesti olen sulkenut mielestäni kaikki velvollisuudet, joita opeperheessä on liiankin paljon näin joulun aikaan... todistukset, kokeiden tarkastamiset, joulujuhlaohjelmat.....Mietitään niitä sitten huomenna, vasta huomenna!

ENSILUMEN AIKAAN

Olen kärsinyt suunnattoman huonosta omastatunnosta, kun olen jättänyt blogini viime aikoina aivan oman onnensa nojaan, suorastaan heitteille. Kaipuuta olen sen äärelle kokenut. Päivä toisensa jälkeen olen kuitenkin ammentanut sanaisen arkkuni tyhjäksi ennen iltaa. Illan hiljaisina tunteina olen painiskellut kotisivujen kimpussa ja ladannut akkuja uuteen päivään. Olen myös tietoisesti pyrkinyt rauhoittamaan mieleni ja kehoni. Työn vastapainoksi hiljentymistä....

Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin esitellä teille uutukaiset kotisivuni. Pientä viilausta vaille ne ovat valmiit. Tärkeintä minulle oli saada joulukorttini jälleenmyyjien ulottuville ja nyt he voivat tilata korttejani suoraan sähköisellä tilauslomakkeella. Muutamia kuvia vielä puuttuu ja osa kuvista on väärän kokoisena mutta asia tulee jo varmasti selville. Joten ystäväiset rakkaat käykää tutustumassa www.margitniemi.verkkopolku.com
Tämä on teitä varten....

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin teille. Erityisen onnellinen olen kodistamme, joka pukeutuu tulevina viikkoina juhlapukuun. Pihalle on satanut ensilumi, joka on puhdistanut ja valaissut pihan. Kiireisen alkusyksyn jälkeen koen pienoista voimaantumista, ilon ja levon palautumista. Blogitauko on ollut minulle kuin pieni paasto ja tutkiskelumatka syvälle sisimpään. Hetket, jotka olisin viettänyt kiehtovassa sähköisessä todellisuudessa on käytetty matkaan oman pinnan alle. Suosittelen!

Toivon, että te ette ole kuitenkaan ihan minua unohtaneet vaikka olen ollut poissa sanojenne ulottumattomissa. Onnellista joulunodotusta kaikkien lukijoitteni koteihin!!!

UUSIA TUULIA

Ilta on hämärtynyt, talo hiljentynyt ja minä yksin istun täällä koneen ääressä. Kulunut viikko on ollut myllerryksiä täynnä. Sairastelu on jatkunut ja olen ollut muutaman päivän töissä ja taas muutaman päivän kotona. Tänä aamuna tunsin kuitenkin uudenlaista reippautta ajellessani kohti koulua. Liekö hyvä mieleni tarttunut muihinkin, sillä sen lisäksi että kaikki työni sujuivat tänään mallikkaasti, oppilaat olivat hyväntuulisia. Suloiset ekaluokkalaiset poikani kantoivat minulle kukkia open pöydälle kasapäin. Kaikkinaiset kanervat sulostuttavat nyt luokkamme purkkeja ja maljakoita. Kyllä mieltä lämmittivät ne hymynaamat, kuraiset kanervat kädessä.

Kuvataidekoulussa askartelimme selluvillamassasta peilienkehyksiä. Taitavissa pikkukätösissä valmistui pitkä rivi satumaisia peilejä, jotka kuivuvat rauhassa ensi viikolla, kun vietämme syyslomaa. Loman jälkeen voimme sitten maalata kehykset ja kysellä että kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin....Yritän muistaa kuvata nuo peilit teille.

Hämmästyksekseni juuri kun olen päässyt kertomasta, että en ehdi paneutua kotisivuasiaan ennen joulua, onkin täysi vauhti päällä, ja pian saatte ihailla uutukaisia kotisivujani, ja mikä parasta jälleenmyyjäni voivat tilata joulukorttinsa sen kautta!!!!!Olen niin innoissani, että tuskin kirjaimekaan pysyvät oikeilla riveillä!!!!

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua, sulkea kone ja painaa silmät kiinni. Huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet. Kauniita unia teille kaikille ja reipasta loppuviikkoa!

Magi

HALAUKSIA....

Lämmin halaus teille kaikille pitkästä aikaa. En ole juuri ehtinyt koneelle työn ja muuttokiireiden vuoksi. Arki on todella vauhdikasta.... Ihanaa, että olette piipahdelleet kommentoimassa. Minäkin olen kurkkinut sivuillanne mutta en ole juurikaan viestejä jättänyt. Ymmärtänette tilanteeni.

Nyt vietän harvinaislatuisen hetken tietokoneella. Lapsi leikkii vierellä ja minulla on pieni hetki aikaa kurkistaa blogeihinne. Ikkunoista avautuu huimaavan kaunis syysmaisema värikylläisine lehtipuineen. Tuuli juoksuttaa koivunlehtiä villisti maassa. Voi melkein aistia raikkaan syysilman. Juuri tällaisena kuulaana syyspäivänä ovat kumpaisetkin poikani syntyneet.

Viime viikonloppuna vietimme esikoispojan syntymäpäiviä ja hurjat juhlathan niistä syntyivätkin. Kuopuksemme sain juhlahumussa kuumekouristuksen ja pikkuinen kiidätettiin sairaalaan ambulanssilla.Viikonloppuyö taittui aamuksi, kun palasimme väsyneinä kotiin. Nyt sitten hoitelen enterorokkoista poikaa.Tauti on kivulias. Lapsi ei pysty kunnolla syömään, olo on kiukkuinen ja väsynyt. Sylihoitoa ja jäätelöä!
Esikoinen sai ikimuistoiset synttärijuhlat. Huh huh!

Muutamat teistä yrittäjäystävistäni olette kyselleen joulumallistostani ja mieluusti esitteitä teille lähettelen. Kotisivuni piti valmistua joulusesonkiin mutta kaikkea vain ei ehdi ja se on hyväksyttävä. Tänä jouluna saatte huikean muuttoalennuksen korteistani!!!!!

Yritän saada joitain kuvia tänne korttiblogiini, jotta saatte idean korteistani. Minulta löytyy siis pakettikortteja, postikortteja ja avattavia kortteja! Minulla on myös ihan omia paketteja koululuokille, jotka voivat tienata huikeita summia joulukorttimyynnillä omaan luokkaretkikassaansa, joten jos olette kiinnostuneita laittakaapa s-postia osoitteeseen magi@phnet.fi.

Tämän pikaisen mainoskatkon jälkeen toivottelen aurinkoisia, raikkaita päiviä teille kaikille.
Magi

Uudessa kodissa riittää ihmettelemistä. Uunivanhuksemme on kyllä komea kaikkine koristuksineen. Ylväänä se seisoo paikallaan, eläkkeelle siirrettynä. Tänään sen tehtävänä ei ole lämmittää rehtorin työhuonetta vaan koristaa uljaalla olemuksellaan salin perällä. Kuinka monet kädet ovat tätä uunia lämmittäneet? Kuinka monta talvea se onkaan seissyt paikallaan? Millaisia ovat olleet sotavuosien talvet? Kuinka paljon kysyttavää minulla olisikaan tästä kodista. Kuka kumma minulle osaisi vastata?



Perjantai kolkuttelee jälleen ovella. Tiukka viikko huipentuu huomiseen lautamiespäivään.Sitten on taas levon ja ystävien sekä perheen aika. Tänäkin viikonloppuna muistan pyhittää lepopäivän!

(Kattokruunusta olen kuullut sen verran, että alkuperäinen löytyi roskalavalta. Taitava käsityönopettaja teki uuden vanhan mallin mukaan ja nyt se valaisee hämärtyvinä iltoina salia.)

TODELLAKO SATA TEKSTIÄ?

Ihmetellen, kummastellen hämmästyksekseni huomasin. Sata tekstiä on kirjoitettu. Pitäisi selailla arkistoa ja katsella kuvien kirjoa. Mitä onkaan tullut kirjoitettua, millaisia ajatuksia ilmaan heitettyä... Paljon iloa olen kirjoittamisesta saanut. Omat ajatukset on puettu sanoiksi ja palautettakin on tullut kiitettävästi.

Vime viikkoina hengenravinnon purkit ovat olleet tyhjät, keittiöpsykologin vastaanotolla on ollut hiljaista. Kiire on ajanut purkit kumoon, arkinen aherrus on pakottanut luopumaan rakkaista asioista. Muuttomylläkässä on kadonnut esineiden lisäksi lepo.

Tänä viikonloppuna olen aloittanut ruokapurkkien täydentämisen. Jos itse on ammentanut olemuksensa tyhjiin, ei voi muillekaan paljoa jakaa. Pieni aamulenkki sunnuntaina poikien katsellessa lastenohjelmia, hetki keskustelua ystävän kanssa ruuanlaiton lomassa. Rauhallista yhdessäoloa poikien kanssa.

Tänä iltana sytytän kynttilän ja kuuntelen hiljaisuutta!

IHANA VIIKONLOPPU

Viikonloppu, mikä ihana sana!!!!!

Viikonlopuille on tullut aivan uusi merkitys töiden aloittamisen jälkeen. Perjantaipäivässä on uudenlaista hohtoa, lauantaiaamussa hyvää tekevää hitautta, sunnuntaissa juhlan tuntua. Arki juoksuttaa meitä kahdeksasta neljään ja vielä iltaisinkin esikoisen harrastusten vuoksi. Kuinka suloiselta tuntuukaan ajatus yhteisestä viikonlopusta.

Yllättävän vaikeaa on ollut hypätä jälleen työelämän pyörteisiin. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Aika yllättävää, kun on kysymys koulutyöstä, joka on kuitenkin vuodesta toiseen melko samanlaista.Välillä väsyttää rankasti. Luokallani on kuitenkin energisiä, innokkaita ekaluokkalaisia, jotka omalla vilpittömyydellään ja elämäniloisuudellaan tekevät työstä mielekkään.





Päivät ovat niin kiireisiä, että kelloa ei ehdi juuri päivän aikana vilkuilla. Suunnittelutöiden jälkeen päivä on yleensä venähtänyt melko pitkäksi ja illalla on kaikkensa antanut olo.

Kotimme sisutamiseen ei ole juuri aikaa jäänyt. Tänään naputtelen viestin Ranskaan ja tilaan verhokankaita suloisesta pikku putiikista Sait Paul De Vencen kylästä. Totuttelen uuden kotimme värikylläiseen keittiöön, ja haaveilen ranskalaishenkisestä maalaistunnelmasta.

Syksyn värikylläisyys on tarttunut minuun jälleen kerran ja huomaan kaipaavani lämpimiä sävyjä vaaleaan kotiimme. Korkeat seinät odottavat hiljaisina kannettavakseen tauluja. Maljakot kimmeltävät valmiina kannattelemaan kukka- asetelmia. Koko koti ikäänkuin odottaa, että ehtisin puhaltaa siihen eloa...

TERVETULOA MEILLE!

Tervehdys teille täältä uudesta kodistamme.Aurinko siivilöityy kotimme nurkkiin ja heittää upeita varjoja. Tässä talossa on merkillinen valo. Pihapiirissä on parikymmentä puulajia, hevoskastanjoita, erilaisia havupuita.... Koivujen keltaiset lehdet hipovat ikkunoita. Tänään on ensimmäinen päivä, kun ehdin pysähtyä ja ihailla luonnossa tapahtuvaa värimuutosta. Pahvilaatikot on ainakin melkein purettu, huonekalut etsivät sopivia paikkoja, kauan eksyksissä olleita tavaroita on vihdoin löydetty ja lukematon määrä tärkeitä tavaroita on mystisesti kadonnut Muuttoväsymys särkee jokaisessa jäsenessä.. takana on hillitön urakka. Paikallinen lähetystyötä tukeva kirpputori on saanut laatikkokaupalla tarpeettomaksi jääneitä esineitä, vaatteita...

Rakennus, jossa asustamme on rakennettu 1903. Vanhoista kaakeliuuneista on vielä yksi jäljellä. Muista huoneista uunit on valitettavasti purettu. Tätä kaunotarta ei saa enää lämmittää mutta talven pimeinä iltoina sen tulipesä saa hehkua kynttilöiden loisteessa. Salin kattokruunukin on kokenut kovan kohtalon mutta taitavat kädet ovat menneinä vuosina tehneet kopion alkuperäisen kruunun tilalle.



Vuosien saatossa kerätyt vanhat huonekalut pääsivät nyt arvoiseensa ympäristöön. Mummun musta kalusto odottaa vielä vaaleaa maalipintaa...Salin kalusteet ovat löytäneet paikkansa, makuuhuonekin on jo kunnossa mutta työhuoneet ovat vielä kesken. Pitänee ottaa aikalisä ja pohdiskella ihan rauhassa.

HUH HUH!

Kotiopettajattaren kodissa huokaistaan keskellä kiireen ja touhun. Kuppi kuumaa kahvia ja hetki koneella on tänään luksusta. Ensimmäisinä koulupäivinä ovat korot kopsuneet ympäri koulun käytäviä ja istumahetkistä on voinut vain uneksia. Ensimmäisen luokan opettaja ei istu ennen joulua luokassa... Niukkuutta on jaettu rehtorin toimesta. Tänä vuonna ei ole varaa tukiopetukseen, vyötä kiristetään vuosi toisensa jälkeen. Äärimmäisen onnellinen olen kuitenkin mukavasta ja toimeliaasta luokka- avustajastani, joka kiiruhtaa avukseni muutamille tunneille viikossa. Hänestä on suuri apu!

Ilokseni huomasin, että opettajuus on todellakin jo selkäytimessä ja tunnit rullaavat tuttuun tapaan. Sisäänrakennettu 45 minuuttia vilahtaa silmänräpäyksessä ja päivät suorastaan juoksevat kilpaa kellon kanssa. Kunhan vain saamme tämän muuton alta pois niin saan keskittyä kaikessa rauhassa kullannuppujen kanssa puuhailuun!

Huomenna saamme avaimet uutukaiseen kotiimme. Etsimme kuumeisesti väliaikaisesti rivitalokolmiota ja varastotilaa tavaroillemme . Olo oli suorastaan epätoivoinen kunnes satuimme kuulemaan tyhjillään olevasta asunnosta huikaisevan kauniissa talossa keskellä puistoaluetta. Korkeista ikkunoista tulvii valoa suureen huoneistoon, jonka huonekorkeus on huikeat neljä metriä. En todellakaan voi uskoa todeksi, että saamme asustaa hetken tuollaisessa paikassa. Kuinka inspiroivaa....Nyt emme tarvitse varastotilaa ja minä saan jopa oman työhuoneen. Laitan teille joitain kuvia, kunhan pääsemme muutopuuhiin. Saimme jotain sellaista, mitä en voinut kuvitella villeimmissä unelmissanikaan! Tässä kodissa voimme todellakin RAUHASSA miettiä tulevaa...

Edessä on kiireiset viikot muutolaatikoiden kanssa, joten saattaa olla, että en ehdi kovinkaan usein luoksenne tänne blogien ihmeelliseen maailmaan. En kuitenkaan häviä täältä minnekään ja luen varmasti kaikki ihanat kommenttinne. Piipahtelen sitten vieraisilla kunhan saan elämämme tasoittumaan... Voikaa hyvin!

OVEN AVAAN, TOISEN SULJEN...

Koulun käytävät täyttyivat lasten raikkaista äänistä, kun koulumme kaksi ja puoli sataa oppilasta aloittivat kouluvuotensa tänä aamuna. Itse kiiruhdin vastaanottamaan iloisia ja reippaita ekaluokkalaisia 1A- luokkaan. Perjantain viiden tunnin siivouksen jälkeen saatoin hyvillä mielin avata luokkani ovet heille. Oppilaat olivat suloisia ja voin hyvillä mielin sanoa, että tämä oli hyvä päivä!

Omassa elämässäni suljin samalla ajanjakson kotiäitinä, kolme kotivuotta. En voi sanoa olevani kovin haikealla mielellä, kun näen lapseni kirmaavan onnellisena päiväkodin lelujen luokse. Päiväkotimme on turvallinen pieni yksikkö, jossa on motivoituneita mukavia hoitajia! Kolme kotivuottani olivat arvokkaita mutta nyt on aika kääntää uusi sivu elämänkirjassa. Uudet haasteet opettajana ja kuvataidekoulun opettajana sekä kuvittajana pitävät pyörät pyörimässä...

Ovia on siis avattu ja suljettu ja tänään on myös avaimet vaihtaneet omistajaa, sillä kauppakirjat entisestä kodistamme on kirjoitettu. Paikka, jossa kirjoittelen, ei siis ole enää kotini. Siitäkään en tunne suurta haikeutta... meille on jotain muuta suunnitteilla...

SANOJA RAKKAUDESTA

14 vuotta aviossa.
Ruusu jokaiselle vuodelle.
Kiitos niistä jokaisesta huomaavaiselle miehelleni.

Juuri eilenhän vasta istuin kampaajalla,
joka kiinnitti pitkää huntua hulmuaville kutreilleni.
Juuri eilenhän vasta astelimme kirkkoon ukkosen jyristessä
ja ulos auringon paistaessa kirkonrappusille,
jossa meitä odotti karttakeppikuja.
Juuri eilenhän juhlimme yhteisen taipaleen alkua koulun juhlasalissa
parin sadan vieraamme kanssa,
kuuntelimme kauniita puheita
ja ihastelimme hääkakuista upeinta
- papan mestariluomusta.
Siitä ei voi olla neljäätoista vuotta.

Toivon sydämestäni, että tulevat vuodet pitävät meidät kiinni toisissamme entistäkin tiukemmin. Olemme saaneet kasvaa yhdessä päänmitan parin kolmen viime vuoden aikana. Mitä ahtaammalle meidät on laitettu sitä tiukemmin olemme toisiimme turvautuneet.
Olisi voinut käydä toisinkin.

Jokaisella meillä on omat taistelumme,
jokaista avioliittoa koetellaan,
kukaan ei pääse tässä elämässä helpolla.
Huolet vain ovat erilaisia kuten me ihmisetkin.
Jokaiselle kertyy reppuun anteeksi annettavaa.
Jokaisen meistä on taisteltava omat kasvukipumme yksilöinä ja aviopulisoina.
Anteeksiannossa on vapaus ja anteeksiantamattomuudessa katkeroitumisen vaara.
Kuinka hoitavia ovat lempeät sanat ja pienet palveluksen teot.
Kuinka mukavaa on käpertyä tuttuun turvalliseen kainaloon...

Näistä rakkauden lepertelyistä muihin iloisiin uutisiin!
Olemme 98% varmuudella löytäneet vuokra-asunnon ja voimme myydä kotimme hyvillä mielin. Kun asuntomme varmistuu, kerron teille kuinka ihmeellisellä tavalla asuntoasiamme järjestyi.

KESÄ TULE TAKAISIN...

Vielä ei haluaisi irrottaa otetta kesän hyväilevästä lämmöstä. Vielä ei haluaisi poimia pois kuihtuneita pionin kukkia, malvojen siemeniä kantavia kukintoja.... Vielä ei haluaisi vetää ylle pitkiä housuja ja laittaa kesämekkoa kaappiin, vielä ei pimeä saisi tulla....






Haikeana kaivan kaapista esille kynttilän. Rakastan sen valoa, leppeää lohdutusta pimeän laskeutuessa. Katselen kuva- arkistosta pionien hehkua ja levitän käsivarsille voidetta, jotta auringon hehku säilyisi iholla pitkään... Kesämekon alle sujautan pitkät housut mutta mekosta en vielä luovu vaikka kiedon neuletakin ympärilleni.

En juuri rakasta syksyä, sillä olen kesän lapsi. Nautin kuitenkin ruskan syvän punaisista siveltimenvedoista ja kuulakkaista päivistä, karpaloiden hehkusta ja pihlajien sadosta. Syksy on sadonkorjuun juhlaa, runsauden aikaa...



Meidän perheessämme syksyt ovat aina olleet muutoksen aikoja. Pojat ovat syntyneet syksyllä ruskan ollessa upeimmillaan ja rakkautemme on leimahtanut syksyllä. Naimisiinkin menimme elokuussa... Mitähän tämä syksy tuo tullessaan?

PAKATAAN...

Vilpoinen syystuuli tunkeutui luihin ja ytimiin tänä aamuna viedessäni kuopustamme ensimmäistä kertaa päiväkotiin aamulla. Punainen reppu keikkui iloisesti selässä ja turvallinen pehmokoira oli tiukasti rutistettuna pientä rintaa vasten. Isi otti kuvia edestä ja takaa.

Olin niin helpottunut kun Oliver kirmasi posket innosta hehkuen muiden lasten joukkoon ja vaati äitiä lähtemään töihin. Itku tuli vasta kotiin lähtiessä, kun ei vielä saanutkaan jäädä päiväunille, vaan piti lähteä jo kotiin. Reipas pieni päiväkotipoikamme!

Repun lisäksi olen tänään pakannut korttilaatikoitani. Minusta tuntuu, että pian on aika hankkia oma toimisto tai ainakin varasto korteilleni.... Onneksi vielä tämä viikko on lomaa, jotta saan pakattua jo osan tavaroista muuttoa varten. Tänään menemme katsomaan erästä vuokra-asuntoa ja meheni on juuri nytkin selvittelemässä muuttoasioitamme.
Asiat selviät pala palalta ja asia kerrallaan. Jopa minusta on alkanut tuntua kutkuttavalta....

TUNNUSTUKSIA

Tilanne on nyt tämä.... Olemme myyneet asuntomme ja kohde johon meidän piti muuttaa, otti viime hetken pakit! Olemme siis pian ilman asuntoa....

Aika hurjaa! Toisaalta emme olleet täysin vakuuttuneita uuden kohteen ylivertaisuudesta, joten olen kiitollinen, että tämä ovi sulkeutui. Meille on jotain muuta varattuna.

Ongelma on se, että asuinalueellamme ei ole juuri vuokra- asuntoja nelihenkiselle perheelle tarjolla.
Etsimme nyt lehti- ilmoituksella vuokra- asuntoa. Sitten hengähdämme hetken, pistämme rahat pankkiin ja mietimme tulevaisuutta.

Kaikki te naiset, koti-ihmiset, voitte ymmärtää, että tämä ei elo kovin helppoa. Mutta väliaikaista, väliaikaista....sillä ajatuksella aion jaksaa...

Jossain on meillekin koti.... juuri meille sopiva.

VIRKKAUSTERAPIAA....

Kasa matonkudetta, kahdeksikon puikko........ nopeasti pistelen silmukoita toisensa jälkeen. Syntyy matto ajatuksista, toiveista, unelmista, arkitodellisuudesta.
Puran sisäistä maailmaani tekevien käsieni kautta.
Tänään en maalaa, tänään en tee mitään muiden silmissä hyödyllistä.
Tänään pohdiskelen tulevaisuutta virkkaamalla mattoa!
Tämä terapiaistunto tuottaa välitöntä tulosta,
mieli kevenee,
ajatukset löytävät kanavan...ja mökki saa punavalkopilkullisen maton. Hyväksyn edessä olevan tilanteen ja olen siitä jopa onnellinen. Tämä ei mennyt niinkuin suunnittelimme mutta hyvä niin. Odotettavissa on jotain parempaa. Illalla meitä on kaksi hymyilevää naamaa.
Mieheni ja minä!

Väliaikatiedoituksena:
Viikonloppuna haen laatikoita, pakkaan astioita ja kirjoja... edessä näyttäisi olevan väliaikainen ratkaisu... luulenpa, että virkkaan vielä toisenkin maton....aika monta asiaa mietittäväksi!

MUUTOKSESSA ON MAHDOLLISUUS....

Sydämellinen halaus teille kaikille. Loma lähenee loppuaan ja meillä on todelliset elämänmuutokset käsillä. Mieheni aloittaa uudessa työpaikassa perjantaina, päiväkotiharjoittelu kuopuksen kanssa aloitetaan maanantaina ja saattaapa olla, että edessä on pian myös muutto. Saapa nähdä sitten minne? Onko edessä väliaikainen ratkaisu vai jotain pysyvämpää....

Olen myös saanut ihastuttavia kuvitustehtäviä eri liikkeisiin, joista kertoilen teille sitten kun ne ovat julkaisuvalmiina. Uudet huimaavat tuulet puhaltelevat ja minun on vaikea keskittyä mihinkään ennen kuin asiat ratkeavat. Siksipä olen ollut niin laiskasti täällä sivullani. Tuntuu siltä, että kaikki asiat tapahtuvat nyt samanaikaisesti. Ajatukset myllertävät mitä moninaisimmissa asioissa. Olen ollut äärimmäisen onnellinen kuvitustöistäni, jotka pitävät ajatukseni edes hetkellisesti poissa asuntoasioista.

Ihailen mieheni kykyä säilyttää täydellinen mielenrauha kaiken tämän myllerryksen keskellä. Kuinka ihanan optimistinen hän onkaan. Ei ole sellaista myrskyä, joka veisi hänen yöunensa. Vuosien saatossa olen oppinut paljon häneltä. Asioista ei pidä kantaa murhetta etukäteen ja kaikilla asioilla on tapana järjestyä.

Siispä rohkein mielin kohti tulevaa!!!!!

MATKUSTAN YMPÄRI MAAKUNTAA, LAUKUSSA....

Terveisiä Kärkölästä ihastuttavasta maalaismiljööstä.
Piipahdimme poikien ja kotihengettäremme kanssa nuuhkimassa raikasta maalaisilmaa elämyksellisessä Pionissa ja piirongissa.
Aurinko helli meitä koko pitkän päivän ja nautimme kauniista ympäristöstä ja mansikkapiirakasta.
Pioni ja piironki on näkemisen arvoinen sisustuskahvila entisessä navetassa.
Pihapiirissä myytiin myös perennoja ja mansikoita.
Kyseinen paikka on avoinna kesäkauden ja talvella joulun aikaan.

Toinen kohteemme Kärkölässä oli ihastuttava puutarha ja maalaismuseomiljöö.
Kaarisillat ja lummelammet sekä viehättävä " taidenäyttely" ruokkivat kauneuden kaipuutamme. Puutarhassa olisi inspiroivaa maalata lumpeita ja kuvitella olevansa Claude Monet!
Sinne palaan vielä eväskorin kanssa jonain kauniina päivänä.

Muutama päivä sitten ajelimme myös Sysmässä, jossa Hilta ja Hulta tunnelmakahvila aiheutti allekirjoittaneessa sydämentykytyksiä.Hiltasta ja Hultasta minulla ei valitettavasti ole kuvaa.

Sekä Sysmässä että Kärkölässä vastassa oli lämminhenkisiä energisiä naisia, jotka olivat tehneet kovasti työtä unelmansa eteen. Jälleen kerran ei voi muuta kuin ihmetellä meidän suomalaisten naisten luovuutta ja periksiantamattomuutta! Naisyrittäjät olivat ahkeroineet remontissa hariavoimin ja nyt he palvelivat asiakkaita iltamyöhään. Me näimme työn hedelmät mutta kuinka valtavan määrän työtä he olivat kaiken eteen tehneet.
Käykää ihmeessä tutustumassa!

Ensi viikolla seikkailu jatkuu Kangasalle Marjamäen pajutilalle.
Kyllä kesällä on ihana matkustaa...
Syksyllä sitten muistelemme tätäkin leppoisaa suvilauantaita, tuulessa aaltoilevia viljapeltoja. Halauksia viikonloppuunne!

KESÄKEITTIÖSTÄ

Kesällä ruuanlaiton pitää olla helppoa ja mutkatonta.
Sama ruuanlaittofilosofia pätee kyllä talvellakin mutta silloin viihdyn pitkiäkin aikoja leipomusten parissa uusia reseptejä kokeillen ja vanhoja muokaten.
Kesäinen toriherkkumme mansikka muuntuu moneksi ja eräs suurimmista herkuistamme on philadelphia juusto, kevytvispi, tomusokeri, sitruuna ja mansikat piparimurujen kera.
Aineksista syntyy myös oivallinen kakku mutta kesäherkku maistuu taivaalliselta ihan tavallisista laseista tarjoiltuna.
Sitruunan ja sokerin määrää muuntelen
mansikoiden makeuden mukaan!

Tätä paprikalisuketta tarjoan grillatun lihan tai kanan kanssa.
Yksinkertaisuudessaaan paprikat suikaloidaan ja kypsennetään lähes pehmeiksi oliiviöljyssä runsaan valkosipulimäärän kanssa ja pinnalle ripotellaan mustapippuria ja suolaa.
Erivärisistä paprikoista tulee mukavasti lisäväriä ruokapöytään. Tarjoiluastiaan voi pudotella mustia oliiveja. Herkullinen myös alkupalana tai vaikka tapas-herkkuna.
Ja jos kaikki paprikat eivät katoa parempin suihin,
maistuu värikäs kasvisruoka myös kylmänä taivaalliselta.

Silmänruokana ruusuja.
Ihastuttava kirja on Tertin kartanon kesäpuodista.
Suosittelen.

KUKKIA ÄIDILLE!

Kesä on täynnä.
Tuoksut jä värit ovat täyteläisimmillään.
Unelmasta ei puutu kuin auringon hyväilevä lämpö.
Sadepisaroissa sateenkaaren paino, joka saa puutarhan kuningattaret kumartamaan aina maahan asti.

Olen saanut syntyä vuoden hehkeimpään aikaan.
Kiitos rakkaalle sisarelleni ja miehelleni ikimuistoisesta syntymäpäivästä Savonlinnan oopperajuhlilla ja Retretissä.
Nautin joka solullani!

Olette mahtavia!Kiitos myös teille kannustavista kommenteista edelliseen postaukseeni ja kaikista timanteista! Kiitos myös uusista ystävista ja teistä vanhoista uskollisista.
Iloitsen teistä jokaisesta,
kuten kukkaloistosta puutarhassani.
Kiitollisena katselen taaksepäin vuosien kirjoa.
Aika on vierinyt sukkelaan, lapsista sen huomaa.
Olen tullut lady- ikään , tyttönen olin vastikään, kuten eräässä kortissani riimittelen...On tartuttava hetkeen ja mahdollisuuksiin, kuljettava hitaasti kiiruhtaen, lukien tielle asetettuja merkkejä. Jokaisessa päivässä on uusi mahdollisuus, jokainen päivä on lahja, Iloitkaamme siitä tänäänkin yhdessä!

MÖKKIKUVIA ENNEN JA NYT

Terveisiä saunan lämmöstä ja tuulen tuiskeesta. Saavuimme juuri kotiin muutaman päivän mökkimatkaltamme.Kotipihassa minua oli odottamassa suloistakin suloisempi näky- vaaleanpunaiset, valkoiset ja aniliininpunaiset pionit kukassaan. Kuinka upeita ne ovatkaan!

Sää oli jälleen kovin vaihteleva ja taivaalta satoi kaikkea muuta paitsi lunta, jopa muhkeita rakeita. Sisukkaasti kuitenkin ulkoilimme ja saunoimme, pelasimme shakkia ja luimme kirjoja. Olo on raukea!

Itse luin hätkähdyttävän romaanin kiinalaisnaisten elämästä 1800 luvulla. Kuinka julmaa oli murskata pienten neitojen luut ja sitoa jalat seitsensenttisiksi. Poikkeuksellisen hyvin sidotut jalat olivat tie hyvään avioliittoon, varakkaaseen perheeseen. Huonosti sidotut jalat saattoivat sosiaaliseen laskuun ja heikkoon avioliittoon ja pahimmillaan aiheuttivat tytön kuoleman. Kirja kertoi elävästi siitä tuskasta, jota tuo raaka rituaali naisille aiheutti. En ollut aikaisemmin tutustunut nu shu- salakieleen, jota naiset siihen aikaan käyttivät keskustellakseen viestein keskenään.
Sydämeen käypä kertomus kahden naisen kohtalosta, jotka kietoutuivat toisiinsa laotong- suhteen kautta. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja valaiseva kirja, jota voin lämpimästi suositella. Lumikukka ja salainen viuhka, Lisa See

Sitten niihin lupaamiini mökkikuviin. Valkoinen pieni keittiönurkkauksemme, kuultovalkeat seinät, valkonen tulisijamme ja käsin näpräämäni pellavaverhot...Pikkuisen nurkasta pilkistää myös maalaamani kulmakaappi pullollaan lasten lautapelejä, joita pelailemme ahkerasti. Lasikaapissa on jotain ihanaa Wanhattaresta... Ja alimmaisena tietysti vertailukohtaa kesken remontin.



Kiitos tuhannesti Hallattarelle suloisesta huomionosoituksesta ja voi kuinka iloitsinkaan jälleen uudesta tuttavuudesta kommentoimassa. Olette ihania, kun jaksatte piipahdella näin loma- aikaan! Lämmintä alkavaa viikkoa(toivossa on hyvä elää)!