Vilpoinen syystuuli tunkeutui luihin ja ytimiin tänä aamuna viedessäni kuopustamme ensimmäistä kertaa päiväkotiin aamulla. Punainen reppu keikkui iloisesti selässä ja turvallinen pehmokoira oli tiukasti rutistettuna pientä rintaa vasten. Isi otti kuvia edestä ja takaa.
Olin niin helpottunut kun Oliver kirmasi posket innosta hehkuen muiden lasten joukkoon ja vaati äitiä lähtemään töihin. Itku tuli vasta kotiin lähtiessä, kun ei vielä saanutkaan jäädä päiväunille, vaan piti lähteä jo kotiin. Reipas pieni päiväkotipoikamme!
Repun lisäksi olen tänään pakannut korttilaatikoitani. Minusta tuntuu, että pian on aika hankkia oma toimisto tai ainakin varasto korteilleni.... Onneksi vielä tämä viikko on lomaa, jotta saan pakattua jo osan tavaroista muuttoa varten. Tänään menemme katsomaan erästä vuokra-asuntoa ja meheni on juuri nytkin selvittelemässä muuttoasioitamme.
Asiat selviät pala palalta ja asia kerrallaan. Jopa minusta on alkanut tuntua kutkuttavalta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti