lauantai 7. helmikuuta 2009

HopeAhoitoA!

Kiitos kaikille tsemppareille, jotka jaksoitte käydä kommentoimassa valituspostaukseeni. Tilanne on nyt todellakin sellainen, että mietin ihan vakavasti erilaisia vaihtoehtoja tällä työrintamalla. Minulla on kaksi suloista poikaa, jotka tarvitsevat minua jaksavana äitinä ja itsestäkin on pidettävä huolta.

Kirjoittelin eilen illalla yömyöhään ajatuksia ja haaveita suurelle paperille. Onhan sekin jo jonkinlainen alku. Sain myös ilokseni korttitilauksia vaikka en ole juurikaan ehtinyt huolehtia asiakkaistani. Kortintekijän on oltava todella aktiivinen myyjä, jotta tuotteet löytävät tiensä liikkeiden hyllyille... Ihanaa, että jälleenmyyjät ovat löytäneet minut!

Piristävää oli myös osallistua tänään hopeaketjukurssille, joka jatkuu vielä huomennakin. Esittelen teille aikaansaannoksiani sitten kun saan työt kotiin. Ihania!!!!Ensi vuoden joululahjat onkin sitten jo työn alla.

Kuvassa komeilee kesäinen juhlapukuni ikäänkuin muistutuksena siitä, että kaikki se kaunis, mitä meille jokaiselle on annettu, ei saisi jäädä kaapin kätköihin, vaan lahjat ja kyvyt tulisi valjastaa käyttöön. Puku saa muodon vasta kun sen pukee päällensä. Jokaisella on oma pukunsa. Ystävän puku sopii juuri hänelle mutta ei välttämättä minulle.

Onko sinun synnyinlahjasi käytössä vai pölyttymässä kaapin kätköissä? Samaa kysyn tänään itseltäni?

9 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Huomenta. Taas uusi päivä kaiken muuttaa voi....
totuus piilee tuossa kuluneessa lauseessa.

Kannattaa kuunnella omaa tunnettaan ja tehdä rohkeitakin valintoja.

Minäkin olen valinnut toisin siitä, miten liikkeelle lähdin.
Ei kaduta, valinnat kuuluvat elämään.

Inkivääri kirjoitti...

Onnea ja menestystä valinnoillesi, mitä ne sitten ovatkin. Mietit lapsiasi kuten pitääkin - muista että he ovat todella vain muutaman vuoden siinä ja sinulla on elämä edessäsi vielä kun he eivät enää niin paljon tarvitse sinua:) Usein aika eteen päin mietittynä tuntuu niin pitkälle, mutta ei se sitä ole...

pioni kirjoitti...

Pistipä kirjoituksesi miettimään taas elämää. Pidän kyllä työstäni, mutta kiire vaivaa meikäläistäkin. Pitää tehdä siitä oikein joku kirjoitus pienimuotoisen koulutukseni päätteeksi ja hyviä kirjoituksia ja joitakin ongelmanratkaisuajatuksia olen netistä tänään löytänytkin.

jaana kirjoitti...

Tuo edellinen postauksesi jäi kovasti vaivaamaan mieltäni.
Olet sellaisella alalla, jossa voimavaroja tarvittaisiin totisesti muuhun kuin resurssien vähyyden kanssa painiskeluun! Itse olen työsarkani tehnyt nuorisotyössä, josta 10 vuotta erityisnuorten kanssa. Paloin loppuun. Minua ei väsyttänyt niinkään nuorten vaikeudet; nuoret itsessäänhän ovat aivan ihania! Minut väsytti työni vähättely ja se jatkuva todistelu työni tarpeellisuudesta ja myös nuo resurssien puutteet. Jatkuva taistelu tuulimyllyjä vastaan vei voimat ja sillä tiellä olen edelleen...
Hyviä kasvattajia maamme tarvitsee kovasti, mutta kenenkään ei tulisi joutua uhraamaan terveyttänsä uransa takia!!!!
Tsemppiä, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä!

jaana kirjoitti...

Synnyinlahjojani ovat kyky laulaa ja sosiaaliset taidot. Jälkimmäistä olen saanut käyttää oikein urakalla työssäni. Laulaminen on jäänyt. Ikiunelmani särkyy iän myötä. Ääni ei enää vanhemmuuttaan tahdo kestää tai olla se mitä se kerran oli :(

Hallatar kirjoitti...

Miun lahjani taitaa olla vielä piilossa...=)

magi kirjoitti...

Arleenalle kiitos kannustuksesta,

Inkiväärille kiitos elämänviisaudesta,

Pionin luona pitääkin sitten piipahtaa,

Jaana! Muistan, että olet kertonut elämästäsi joskus aikaisemminkin. Kyllä nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja kaikki aina vaikuttaa niin moneen asiaan

magi kirjoitti...

Hallatar! Kyllä sinun lahjasi ovat usein luettavissani!

Junika kirjoitti...

Ja toinen miettimisen arvoinen asia tähän liittyen: MIKSI ne lahjat pidetään siellä piilossa, mikä estää meitä ottamasta niitä esille? Mikä on arvokkaiden asioiden merkitys, jos niitä pitää piilossa (niinkuin nyt tuo kaunis mekko tai omat lahjamme)? Niin-pä. Kun kuitenkin vain ja yksinomaan me itse, minä, sinä, voimme ihan vapaasti päättää ottaa ne käyttöön minä hetkenä hyvänsä!