HALAUKSIA....

Lämmin halaus teille kaikille pitkästä aikaa. En ole juuri ehtinyt koneelle työn ja muuttokiireiden vuoksi. Arki on todella vauhdikasta.... Ihanaa, että olette piipahdelleet kommentoimassa. Minäkin olen kurkkinut sivuillanne mutta en ole juurikaan viestejä jättänyt. Ymmärtänette tilanteeni.

Nyt vietän harvinaislatuisen hetken tietokoneella. Lapsi leikkii vierellä ja minulla on pieni hetki aikaa kurkistaa blogeihinne. Ikkunoista avautuu huimaavan kaunis syysmaisema värikylläisine lehtipuineen. Tuuli juoksuttaa koivunlehtiä villisti maassa. Voi melkein aistia raikkaan syysilman. Juuri tällaisena kuulaana syyspäivänä ovat kumpaisetkin poikani syntyneet.

Viime viikonloppuna vietimme esikoispojan syntymäpäiviä ja hurjat juhlathan niistä syntyivätkin. Kuopuksemme sain juhlahumussa kuumekouristuksen ja pikkuinen kiidätettiin sairaalaan ambulanssilla.Viikonloppuyö taittui aamuksi, kun palasimme väsyneinä kotiin. Nyt sitten hoitelen enterorokkoista poikaa.Tauti on kivulias. Lapsi ei pysty kunnolla syömään, olo on kiukkuinen ja väsynyt. Sylihoitoa ja jäätelöä!
Esikoinen sai ikimuistoiset synttärijuhlat. Huh huh!

Muutamat teistä yrittäjäystävistäni olette kyselleen joulumallistostani ja mieluusti esitteitä teille lähettelen. Kotisivuni piti valmistua joulusesonkiin mutta kaikkea vain ei ehdi ja se on hyväksyttävä. Tänä jouluna saatte huikean muuttoalennuksen korteistani!!!!!

Yritän saada joitain kuvia tänne korttiblogiini, jotta saatte idean korteistani. Minulta löytyy siis pakettikortteja, postikortteja ja avattavia kortteja! Minulla on myös ihan omia paketteja koululuokille, jotka voivat tienata huikeita summia joulukorttimyynnillä omaan luokkaretkikassaansa, joten jos olette kiinnostuneita laittakaapa s-postia osoitteeseen magi@phnet.fi.

Tämän pikaisen mainoskatkon jälkeen toivottelen aurinkoisia, raikkaita päiviä teille kaikille.
Magi

Uudessa kodissa riittää ihmettelemistä. Uunivanhuksemme on kyllä komea kaikkine koristuksineen. Ylväänä se seisoo paikallaan, eläkkeelle siirrettynä. Tänään sen tehtävänä ei ole lämmittää rehtorin työhuonetta vaan koristaa uljaalla olemuksellaan salin perällä. Kuinka monet kädet ovat tätä uunia lämmittäneet? Kuinka monta talvea se onkaan seissyt paikallaan? Millaisia ovat olleet sotavuosien talvet? Kuinka paljon kysyttavää minulla olisikaan tästä kodista. Kuka kumma minulle osaisi vastata?



Perjantai kolkuttelee jälleen ovella. Tiukka viikko huipentuu huomiseen lautamiespäivään.Sitten on taas levon ja ystävien sekä perheen aika. Tänäkin viikonloppuna muistan pyhittää lepopäivän!

(Kattokruunusta olen kuullut sen verran, että alkuperäinen löytyi roskalavalta. Taitava käsityönopettaja teki uuden vanhan mallin mukaan ja nyt se valaisee hämärtyvinä iltoina salia.)

TODELLAKO SATA TEKSTIÄ?

Ihmetellen, kummastellen hämmästyksekseni huomasin. Sata tekstiä on kirjoitettu. Pitäisi selailla arkistoa ja katsella kuvien kirjoa. Mitä onkaan tullut kirjoitettua, millaisia ajatuksia ilmaan heitettyä... Paljon iloa olen kirjoittamisesta saanut. Omat ajatukset on puettu sanoiksi ja palautettakin on tullut kiitettävästi.

Vime viikkoina hengenravinnon purkit ovat olleet tyhjät, keittiöpsykologin vastaanotolla on ollut hiljaista. Kiire on ajanut purkit kumoon, arkinen aherrus on pakottanut luopumaan rakkaista asioista. Muuttomylläkässä on kadonnut esineiden lisäksi lepo.

Tänä viikonloppuna olen aloittanut ruokapurkkien täydentämisen. Jos itse on ammentanut olemuksensa tyhjiin, ei voi muillekaan paljoa jakaa. Pieni aamulenkki sunnuntaina poikien katsellessa lastenohjelmia, hetki keskustelua ystävän kanssa ruuanlaiton lomassa. Rauhallista yhdessäoloa poikien kanssa.

Tänä iltana sytytän kynttilän ja kuuntelen hiljaisuutta!

IHANA VIIKONLOPPU

Viikonloppu, mikä ihana sana!!!!!

Viikonlopuille on tullut aivan uusi merkitys töiden aloittamisen jälkeen. Perjantaipäivässä on uudenlaista hohtoa, lauantaiaamussa hyvää tekevää hitautta, sunnuntaissa juhlan tuntua. Arki juoksuttaa meitä kahdeksasta neljään ja vielä iltaisinkin esikoisen harrastusten vuoksi. Kuinka suloiselta tuntuukaan ajatus yhteisestä viikonlopusta.

Yllättävän vaikeaa on ollut hypätä jälleen työelämän pyörteisiin. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Aika yllättävää, kun on kysymys koulutyöstä, joka on kuitenkin vuodesta toiseen melko samanlaista.Välillä väsyttää rankasti. Luokallani on kuitenkin energisiä, innokkaita ekaluokkalaisia, jotka omalla vilpittömyydellään ja elämäniloisuudellaan tekevät työstä mielekkään.





Päivät ovat niin kiireisiä, että kelloa ei ehdi juuri päivän aikana vilkuilla. Suunnittelutöiden jälkeen päivä on yleensä venähtänyt melko pitkäksi ja illalla on kaikkensa antanut olo.

Kotimme sisutamiseen ei ole juuri aikaa jäänyt. Tänään naputtelen viestin Ranskaan ja tilaan verhokankaita suloisesta pikku putiikista Sait Paul De Vencen kylästä. Totuttelen uuden kotimme värikylläiseen keittiöön, ja haaveilen ranskalaishenkisestä maalaistunnelmasta.

Syksyn värikylläisyys on tarttunut minuun jälleen kerran ja huomaan kaipaavani lämpimiä sävyjä vaaleaan kotiimme. Korkeat seinät odottavat hiljaisina kannettavakseen tauluja. Maljakot kimmeltävät valmiina kannattelemaan kukka- asetelmia. Koko koti ikäänkuin odottaa, että ehtisin puhaltaa siihen eloa...

TERVETULOA MEILLE!

Tervehdys teille täältä uudesta kodistamme.Aurinko siivilöityy kotimme nurkkiin ja heittää upeita varjoja. Tässä talossa on merkillinen valo. Pihapiirissä on parikymmentä puulajia, hevoskastanjoita, erilaisia havupuita.... Koivujen keltaiset lehdet hipovat ikkunoita. Tänään on ensimmäinen päivä, kun ehdin pysähtyä ja ihailla luonnossa tapahtuvaa värimuutosta. Pahvilaatikot on ainakin melkein purettu, huonekalut etsivät sopivia paikkoja, kauan eksyksissä olleita tavaroita on vihdoin löydetty ja lukematon määrä tärkeitä tavaroita on mystisesti kadonnut Muuttoväsymys särkee jokaisessa jäsenessä.. takana on hillitön urakka. Paikallinen lähetystyötä tukeva kirpputori on saanut laatikkokaupalla tarpeettomaksi jääneitä esineitä, vaatteita...

Rakennus, jossa asustamme on rakennettu 1903. Vanhoista kaakeliuuneista on vielä yksi jäljellä. Muista huoneista uunit on valitettavasti purettu. Tätä kaunotarta ei saa enää lämmittää mutta talven pimeinä iltoina sen tulipesä saa hehkua kynttilöiden loisteessa. Salin kattokruunukin on kokenut kovan kohtalon mutta taitavat kädet ovat menneinä vuosina tehneet kopion alkuperäisen kruunun tilalle.



Vuosien saatossa kerätyt vanhat huonekalut pääsivät nyt arvoiseensa ympäristöön. Mummun musta kalusto odottaa vielä vaaleaa maalipintaa...Salin kalusteet ovat löytäneet paikkansa, makuuhuonekin on jo kunnossa mutta työhuoneet ovat vielä kesken. Pitänee ottaa aikalisä ja pohdiskella ihan rauhassa.