EnKeLiPölyÄ...

Valkea vaippa kietoi kotimme joulusatuun.
Ripaus enkelipölyä lennähti jokaiseen nurkkaan.
Tunnetko odotuksen?
Tunnetko kaipauksen?

Pian matkamme on täysi.
Elämämme yhden muiston rikkaampi.
Joulu on matka.
Joka vuosi yhtä rakas
ja
aina erilainen.

ONNENHIPPUSIA

Tämä syksy on ollut yksi elämämme tiukimmista. Takana on talon myynti, muutto, kuopuksen päiväkodin aloittaminen, oma opettajan työhön paluuni kolmen vuoden jälkeen, miehen työpaikan vaihto ja jatkuva sairastelurumba. Nenä on vuotanut vuorotellen ja yhtä aikaa syksystä asti, on sairastettu enterorokot jne....

Tiukka tahti on pakottanut karsimaan, riisumaan, keskittymään olennaiseen. Hetkittäin on koettu luopumisen tuskaa, taistelua omien toiveiden ja arkitodellisuuden välillä. Välillä on täytynyt kaivaa onnenhippusia todella syvältä. On pitänyt tarttua hetkeen.... opetella nauttimaan tästä hetkestä ja sen suomista pienistä iloista.

Joulukuun rakkaimpiin muistoihin tallennan sen iltapäivän kun leivoimme ystävättären ja hänen lastensa kanssa pipareita. Neljä touhukasta pikkutonttua saivat taikinan häviämään alta aikayksikön. Onnellista oli myös katsella kolmivuotiaan liikuttavaa lumitanssia päiväkodin joulujuhlassa.

Huomenna, työpäivän päätyttyä, lähden jouluostoksille. Pienet paketit kääritään kauniiseen lahjapaperiin ja piilotetaan joulua odottamaan. Ja meillä ei tarvitse olla kiltti saadakseen lahjoja! Meillä jokainen lahja annetaan armosta sekä hyville, että pahoille! Minusta se on joulun sanoman mukaista.

RAKASTAN, RAKASTAN

Rakastan joulua!
Se on ehdottomasti vuoden kohokohta.

Rakastan leipomista!
Appelsiinikakun makeaa tuoksua, kanelin ja kardemumman liittoa, siirapin sitkeyttä!

Rakastan askartelua!
Lumitähtiä keittiön ikkunassa, paperisilppua lattialla.

Rakastan kynttilöitä!
Jokaiselle päivälle riittää oma hohteensa ja lämpönsä.

Rakastan yllätyksiä ja niitähän jouluna riittää!

Rakastan päiväunia lapsen pullea käsi omassani.
Pian on taas niiden aika. Otamme lomasta kaiken irti!

Rakastan haikeita jounsäveliä.
Niissä on kaikkien joulujen muistot kätkettyinä.

Ja tiedätkö meillä ei jouluna siivota kaappeja, meillä ei kiilloteta pöytähopeita. Vaatepinot saavat levätä kaapin kätköissä ja pieni ajan patina saa kertoa eletystä elämästä jokaisen lusikan pinnalla.

Täyttäköön hyasintin tuoksu koko kodin ja tulkoon joulurauha!

Tule joulun suuri salaisuus....

Kutsuin joulun keittiöön,

pyysin ystäväksein tulla.

Rakkaudella puin yllesi punaisen puvun,
haikeasti soi suloiset joulusävelet.

Viivyin hetkessä pitkän tovin,
katselin ystävääni liekin loisteessa,
tuoksusi kietoi minut muistojen lempeään syleilyyn.

Tänään minulla ei ole niin kiire,
etten nauttisi seurastasi.

Vai voisitko olla luonani aina?
Joulun salaisuudessa...