




Villinä kukkivat unikot levittäytyivät huumaavina mattoina yli kallioiden ja aiheuttivat ihastuneita huokauksia viiden naisen matkatessa pikkuruista serpentiinitietä ylös hurmaavaan kyläämme, jossa olimme majoittuneena. Automme puikkelehti ylöspäin kiljahdusten saattelemana. Paikalliset kaasuttivat hymyillen ohitsemme ja peruuttelivat kuolemaa halveksuen kallioiden reunoille, jotta olisimme päässeet ohittamaan vastaantulijoita. Vastaamme tuli myös lumiaura, joka puhdisti tietä putoilevista irtokivistä. Taloissa oli hurmaavia ikkunaluukkuja, runsaat pelargoniaistutukset ryöppysivät ikkunalaudoilta ja rautaportit olivat takojien taidonnäytteitä!

Aurinko hyväili meitä koko matkamme ajan ensimmäisen päivän sadekuuroja lukuunottamatta. Nautimme runsaasta ranskalaisesta koristeellisuudesta talojen julkisivuissa; patsaista, reliefeistä, rautaporteista, mosaiikeista ja huumaavista tuksuista, joita kukkaköynnökset levittivät ympärilleen. Istuimme katukahviloissa, kiersimme toinen toistaan viehättävimmissä pikkukaupungeissa, jotka tulvivat laventelin tuoksua ja visuaalisia elämyksiä. Kadut olivat täynnä gallerioita

ja museot tarjosivat korkeatasoisia näyttelyitä kuten Matissea ja Miroa...
Junalla matkustimme Monacoon ja istuimme Monte Carlon kasinon edessa Cafe de Parisissa tunteja ihaillen ohi lipuvia luksusautoja ja muodikkaita ihmisiä.

Jalat olivat kovilla ja viiden naisen 25 kenkäparia olivat kovassa käytössä.
Antiikkimarkkinoilla olisin voinut ostaa vaikka kaikki vintage- kankaat mutta tyydyin kahteen tyynyliinaan, joissa oli nimikirjaimeni. Museoista raahasin mukanani pari kirjaa ja vinon pinon kortteja, pojat saivat Ferrari- paitoja ja jalkapallopaitoja sekä ihania vanhoja formulajulisteita. Niitä en ole vielä kuvannut...
Säästöpossu on lähes kuihtunut mutta aion vakaasti kasvattaa sitä, jotta pääsen uudestaan matkalle. Sanat eivät riitä kertomaan sitä kauneutta, jota saimme tuon viikon aikana ammentaa. Sitä paitsi maailma on paljon parempi paikka asua nyt matkamme jälkeen sillä keskustelimme joka ilta pikkutunneille viiden naisen voimin. Kyllä tuli moni asia laitettua järjestykseen. Kiitos teille! Olitte upeaa matkaseuraa ja sain teista elinikäisiä ystäviäni. Kiitos myös teille blogini lukijoille edellisen postauksen kommenteista. Niitä oli kiva lukea taas täällä rakkaassa kotomaassa. Kyllä omassa sängyssä oli makoisaa nukkua ja nähdä unia ranskalaisesta sitruunatortusta, joka oli suussa sulavaa...... Suloista oli myös halia koko vallatonta miesjoukkoani, joita minulla oli kyllä kova ikävä!!!!!